Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Taktiikkapalaveri

Pelasin jalkapalloa yli kymmenen vuoden ajan, ja kaikki valmentajani painottivat aina samaa: täällä jokainen pelaa joukkueelle. Olen kuitenkin vasta viimeisten kuukausien aikana intissä oppinut, mitä "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -sanonta todella merkitsee.

Joukkueen jokainen pelaaja on tärkeä. Jokaisen panos merkitsee, ja jos yksikin pelaaja ei anna kaikkeaan, kollektiivi kärsii. Hyvässä joukkueessa jokainen jäsen asettaa oman egonsa taka-alalle, seisoo ystävän takana sekä ennen kaikkea kunnioittaa ja tukee toisia, kun he sitä tarvitsevat.

Paras joukkue ei ole se, jossa on parhaat yksilöt, vaan se, joka pelaa parhaiten yhteen. 

Varusmiespalveluksessa meidän joukkueemme ja yksikkömme ilmapiiri on ollut pääosin hyvä, mutta en silti osaa sanoa, olemmeko olleet hyvä joukkue. Meillä on loistavia pelaajia, oman alansa parhaita osaajia. Toisaalta olemme kaikki erilaisia persoonia ja meillä on hyvin erilaisia arvoja. Pitkillä palvelusputkilla tämä johtaa väkisin siihen, että joidenkin joukkuetovereiden käytös ja mielipiteet alkavat nyppimään.

Korostan, että inttikokemukseni on ollut kokonaisuudessaan todella positiivinen. Siitä huolimatta on monia syitä, miksi minun ei välttämättä tekisi mieli jäädä tänne ainakaan vuotta pidemmäksi aikaa.

Intissä väsymys sekä pitkät ajat erossa rakkaimmista ihmisistä saavat mielialan aaltoilemaan herkemmin. Valitusta saa kuulla kasarmilla päivittäin mitä turhemmista asioista. Valitus kohdistuu myös toisiin varusmiehiin, oman joukkueen pelaajiin, ja voi vain kuvitella, mitä tämä tekee joukkueen yhteishengelle. Väsyneenä ja ärtyneenä myös kommentit toisille saattavat olla asiattomia ja ajattelemattomia.

Hyvässä joukkueessa tällaista ei katsota sormien läpi. Hyvässä joukkueessa epäkohtiin puututaan, eikä puuttujan tarvitse olla valmentaja, kapteeni tai tässä tapauksessa alikersantti. Joukkueen sisälle kuulumattomaan käytökseen voi, ja pitäisi puuttua sen, joka ongelmiin törmää. Kouluaikoina puhuttiin kiusaamisen yhteydessä hiljaisesta hyväksymisestä; ajoittain intissä on tuntunut, että oppi on mennyt ihan jokaiselta ohi.

Jos jotain, niin intti jättää minulle paljon ajateltavaa. Paljon ajateltavaa liittyen omiin arvoihini ja omaan toimintaani, liittyen siihen millainen ihminen haluan ja millainen en halua olla. Olen ylpeä siitä, miten olen kuluneen vuoden aikana kasvanut ihmisenä, mutta on myös kommentteja sekä tekoja, jotka olisin voinut jättää sanomatta ja tekemättä, ja joista en ole niin ylpeä.

Olen löytänyt valtavasti uusia puolia itsestäni, mutta ihan kaikki niistä eivät ole olleet kovin hyviä.

Silloin tällöin on hyvä siunata hetki itsereflektiolle, ja mikä voisikaan olla parempi ajankohta kuin nyt, kun reservin aurinko loistaa jo horisontissa ja rakas kotikasarmimme siirtyy pian eteenpäin seuraavalle saapumiserälle. On otettava opiksi, ja jotta muut eivät toistaisi samoja virheitä, jaettava opit eteenpäin.

Palvelukseni aikana olen pyytänyt ties kuinka montaa haastateltavaa lähettämään terveiset nykyisille ja tuleville varusmiehille. Olen saanut kuulla monia erilaisia ohjeita ja neuvoja, joita olen myös itse pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, ja nyt on koittanut korpraali Harakan aika tarjota oman kokemuksensa pohjalta parhaat taktiikat menestykseen tuleville joukkueille:

Tue kaveria, tsemppaa ja ota kaikki mukaan. Kun olet hyvä toisille, voit olla varma, että kaikista vaikeimmalla hetkellä sinulla on takanasi koko joukkueen tuki.