Taivaallinen sotilas

Aliupseerioppilas Keinänen ei halunnut tavalliseen varusmiespalvelukseen, joten hän päätti hakea laskuvarjojääkäriksi. Koulutus on vauhdin ja adrenaliinin täyteinen seikkailu, josta selviydytään sekä ryhmänä että johtajana.

Utin jääkärirykmentissä palveleva aliupseerioppilas Keinänen ajatteli hakevansa Puolustusvoimien urheilukouluun, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun jääkiekkoharrastus jäi. Keinäsen isän tarinat laskuvarjojääkärikoulutuksesta herättivät pojan mielenkiinnon. Keinäsen etunimeä ei paljasteta jutussa laskuvarjojääkärikoulutuksessa olevan varusmiehen tarkan henkilöllisyyden suojaamisen vuoksi.

– Minulle oli selkeää, että haluan suorittaa palvelukseni paikassa, jossa voi haastaa itseään ja saada vuodesta kaiken irti. Kun lopetin jääkiekon kokonaan, konkretisoitui, että haen johonkin erikoisjoukkoon, Keinänen selittää.

Keinänen etsi tietoa laskuvarjojääkärikoulutuksesta Puolustusvoimien nettisivuilta. Vuoden mittainen tavoitteellinen koulutus oli sitä, mitä Keinänen halusikin, joten syntyi päätös tehtävään hakemisesta. Hakukokeisiin Keinänen suhtautui positiivisesti. Vaativista hakukriteereistä huolimatta hän luotti täyttävänsä ne.

– Kun tänne pääsee, tietää, että kaikki muutkin ovat läpäisseet samat pääsykokeet. Tämä tarkoittaa sitä, että hekin ovat yhtä kovakuntoisia ja motivoituneita kuin minäkin. On mukavaa palvella porukassa, jossa tietää kaverin jaksavan vieressä, Keinänen tähdentää.

Palveluksensa Keinänen aloitti mielissään siitä, että pääsi hakemaansa erikoisjoukkoon. Heinäkuussa aloittaneen varusmiehen motivaatio on pysynyt korkeana, ja Keinänen kehuu koulutuksen vastanneen hänen odotuksiaan: hän on päässyt haastamaan itseään sekä tekemään asioita, joita ei voi kokea muualla Suomessa.

Keinäsen palveluksen parhaat ja haastavimmat hetket ovat kulkeneet käsi kädessä. Laskuvarjojääkärien hyppykoulutuskausi oli raskas, mutta toisaalta se antoi Keinäselle hänen tämänhetkisen palveluksensa huippukohdan: ensimmäisen hypyn koneesta laskuvarjolla.

– Kun kone lähti nousuun, en vielä ympärilleni katsoessa juuri osannut jännittää. Kun sitten ovi avattiin, ja tuli oma vuoro valmistautua hyppyyn, jännitys iski voimakkaana. Koneesta ulos hypätessä oli muutama sekunti ennen varjon aukeamista, joista ei jäänyt mitään muistikuvaa.

– Ulos hypättyäni fiilis oli uskomaton, ja suoniini purkautui adrenaliiniryöppy. Oli huumaavaa huomata kaverit monen kymmenen metrin päässä sekä hiljaisuus, joka iski, kun varjo aukesi, Keinänen muistelee.

Vertaisoppimassa johtajaksi

Kaikki laskuvarjojääkärikurssille osallistuvat saavat vähintään aliupseerikoulutuksen. Noin viidennes valitaan reserviupseerikouluun, jonne myös Keinänen tavoittelee. Hän haluaa käyttää hyväkseen mahdollisuuden kehittää itsestään johtajan, joka pystyy tavoittamaan ryhmän täyden potentiaalin.

– Kun toimitaan ryhmissä, on tärkeää tuntea omien alaisten vahvuudet ja heikkoudet, jotta niitä voi myöskin hyödyntää oikealla tavalla, Keinänen valistaa. Avain tähän on Keinäsen mukaan alaisten kuunteleminen ja heidän näkemystensä huomioon ottaminen. Palveluksessa on monen alan asiantuntijoita, joiden erityisosaamista Keinäsen mielestä voi käyttää hyväksi myös asepalveluksessa. – Haluan johtaa yksilöllisesti ja tuntien omat alaiseni, Keinänen linjaa. Hyvän johtajan tärkein ominaisuus on Keinäsen mielestä esimerkillisyys. Hän luonnehtii esimerkillisen johtajuuden tarkoittavan mallina esiintymistä.

– Haluan näyttää omalla esimerkilläni alaisilleni, miten asioita tulee tehdä. Ei ole uskottavaa käskyttää alaisia asioihin, joita ei itse tee.

Koska kaikki laskuvarjojääkärit koulutetaan johtajiksi, heitä on alokasjaksosta saakka kasvatettu johtajiksi. Keinäsen esimiehet ja kouluttajat ovat antaneet vinkkejä ja neuvoneet johtamistilanteessa toimimista.

– Alusta lähtien on päivittäin saanut kokemuksia vertaisjohtamisesta, mikä on ollut hyvin opettavaista, ja johtajakoulutuksessa sitä tulee olemaan lisää, Keinänen kehuu.

Keinäsen kurssilla kaikilla on vielä samat tehtävät, mutta tulevaisuudessa heille valitaan omat erikoistumislinjat. Koulutushaaroja ovat aselinja, lääkintälinja, pioneerilinja, viestilinja sekä tiedustelu- ja tulenjohtolinja. Lisäksi omaksi linjaksi lasketaan reserviupseerikurssi.

– Pyrin RUK:hon, mutta rehellisesti sanoen minua kiinnostaa kaikki linjat. Voisin kuvitella itseni esimerkiksi lääkintä- tai tiedustelu- ja tulenjohtolinjalla, Keinänen mietiskelee.

Tartu hetkeen

Keinänen tuntee hyötyvänsä varusmieskoulutuksestaan myös palveluksensa jälkeistä elämää varten. Hän kertoo, että henkisesti raskaasta koulutuksesta saa voimavaroja, joita muualta ei juuri pysty hankkimaan. Lisäksi läheiset ystävyyssuhteet siirtyvät reserviinkin.

– Siviilielämän haasteet eivät tunnu niin vaikeilta, kun on selvinnyt näin haastavasta kurssista.

Varusmiespalvelus on tähän mennessä opettanut Keinäselle hetkessä elämistä. Häntä eivät enää häiritse menneet vastoinkäymiset eikä seuraavan päivän huolet. Keinänen on koetellut rajojaan, ja paljastaa, että on kyennyt suorituksiin, joihin ei aikaisemmin olisi kuvitellut pystyvänsä.

Keinänen on oppinut myös ryhmätyöskentelyä. Hän korostaa ryhmän mukana kulkemisen ja ryhmäajattelemisen taidon kehitystä.

– Olen oppinut todella välittämään ryhmästäni. Yksin ei täällä pärjää, Keinänen tilittää. Vastavalmistunut ylioppilas ei vielä tiedä, mitä tekee palveluksensa päätyttyä. Hän pohtii hakemista Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssille tai yliopistoon lukemaan kauppatieteitä, mutta pitää vielä mahdollisuutensa avoinna.

– Tällä hetkellä keskityn tähän hetkeen, enkä murehdi siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.