Taistelijoiden terveyden takuumies

Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian professori Heikki Kyröläinen on omistanut elämänsä urheilulle. Hänen tietämyksensä on myös puolustusvoimien liikuntaosaamisen taustalla.

Elettiin vuotta 1997. Heikki Kyröläinen työskenteli liikuntafysiologian professorina Jyväskylän yliopistossa, kun ryhmä Maanpuolustuskorkeakoulun edustajia saapui tutustumiskäynnille yliopistoon. Kadettien koulutukseen kaivattiin lisää tieteellisyyttä.

Käytännössä tuleville upseereille haluttiin saada laajempi ymmärrys nuoren ihmisen fyysisestä toimintakyvystä. Tavoite johti siihen, että Kyröläinen rekrytoitiin mukaan Maanpuolustuskorkeakoulun opetustoimintaan. Tällä tiellä hän edelleen. Nykyään tosin tutkimustoiminta työllistää Kyröläistä koulutuspuolta enemmän.

Jyväskylän yliopistoa Kyröläinen ei kuitenkaan ole jättänyt missään vaiheessa. Tällä hetkellä hän työskentelee liikuntabiologian professorina hoitamalla Jyväskylän yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun välistä yhteistyöprofessuuria sotilaan fyysisen toimintakyvyn alueella.

Maanpuolustuskorkeakoululla Kyröläisen työ painottuu kadettien opettamiseen ja ohjaamiseen sekä tutkimusprojekteihin, jotka tuottavat muun muassa väitöskirjoja. Yksikään kadetti ei valmistu kuulematta ensin Kyröläisen oppeja.

– Opetan kaikille Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoille noin kymmenen tuntia liikuntabiologian perusteita. Tavoite on saada heidät ymmärtämään vähän siitä, mitä elimistölle tapahtuu, kun sitä kuormitetaan, ja miten palaudutaan, Kyröläinen avaa.

 

Työ ja vapaa-aika ovat Kyröläiselle lähestulkoon yksi ja sama asia. Hän ei edes haluaisi erottaa niitä toisistaan.

– Tämä on enemmän elämäntapa. Haluan elää koko ajan liikunnallista elämää.

Jos Kyröläisen työn ja vapaa-ajan väliltä täytyisi keksiä jokin ero, nousisi esille luultavasti se, että töissä hän tutkii liikkumista. Vapaa-ajallaan Kyröläinen puolestaan liikkuu itse.

– Näin talvisin tykkään hiihtää. Reilun 30 vuoden ajan olen pelannut kerran viikossa squashia. Myös kuntosali on ahkerassa käytössä, Kyröläinen luettelee.

Urheilu on kiinnostanut Kyröläistä hänen omien sanojensa mukaan aina tavalla tai toisella. Hän urheili nuorena innokkaasti, mutta myöhemmin Kyröläinen kiinnostui valmentamisesta. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen hän pääsi 80-luvun alussa opiskelemaan valmentamista Jyväskylään. Valmentajan ura vei Kyröläisen korkeimmillaan kahdeksaksi vuodeksi Suomen urheiluliiton pituushypyn lajivalmentajaksi, mutta lopulta yliopistossa siintäneet työmahdollisuudet siirsivät valmentamisen taka-alalle.

 

Liikunnallisten elämäntapojensa ansiosta Kyröläinen on hyvässä kunnossa. Samaa ei voi kuitenkaan Kyröläisen puheiden perusteella sanoa kaikista varusmiespalvelusta suorittavista nuorista.

Varusmiesten fyysisessä kunnossa tapahtui romahdus 80- ja 90-lukujen aikana. Tuolloin muun muassa varusmiesten keskimääräinen paino nousi seitsemän kiloa kymmenen vuoden aikana.

– Luulen, että kuntosalilla ei käyty niin paljoa, että se seitsemän kiloa olisi pelkkää lihasmassaa, vaan siellä on jotain muutakin kudosta, Kyröläinen kommentoi.

Kyröläinen kuitenkin huomauttaa, että viime vuosina varusmiesten kestävyyskunnossa on tapahtunut vain hienoista laskua. Lihaskunnossa on sen sijaan nähty jopa aavistuksen verran edistystä.

– Nuoriso harrastaa sellaisia lajeja, jotka pitävät lihaskuntoa yllä. Nämä uudet skeittaukset ja muut lajit, joita ei välttämättä mielletä urheiluna ovat mielestäni ihan hyviä, Kyröläinen toteaa.

Kestävyyskunnon keskimääräinen taso huolettaa silti Kyröläistä. Kestävyyskunto kuvaa sydän-, verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa, joten tason heikkenemisellä voi olla pitkällä aikavälillä merkittäviä kansanterveydellisiä seurauksia.

Varusmiesten testausjärjestelmää, johon tilastot perustuvat, Kyröläinen kuvailee "ihan hyväksi". Kaikki varusmiehet juoksevat nykyään 12 minuutin juoksutestin, hyppäävät vauhditonta pituushyppyä sekä tekevät istumaannousuja ja etunojapunnerruksia palveluksensa alussa ja lopussa.

Kyröläinen uskoo, että testausjärjestelmästä voitaisiin saada entistä enemmän irti, jos puolustusvoimat ottaisi käyttöön niin kutsut tehtäväkohtaiset kuntovaatimukset. Tehtäväkohtaisissa kuntovaatimuksissa eri puolustushaaroilla ja aselajeilla olisi omia kuntotestejä, jotka mittaisivat tietyissä tehtävissä vaadittavia fyysisiä ominaisuuksia.

– Tehtäväkohtaisten kuntovaatimusten kautta pystyttäisiin laittamaan ihmisiä kunnon mukaan oikeisiin tehtäviin, Kyröläinen sanoo.

 

Tehtäväkohtaisten kuntovaatimusten käyttöönottoa puoltavat kansainväliset tutkimukset, joita on teetetty muiden maiden asevoimissa. Näiden tutkimusten tuloksia puolustusvoimat saa muun muassa Kansainvälisen sotilasurheiluliiton (CISM) kautta. Liitto on eri maiden asevoimien liikunta-alan asiantuntijoille tarkoitettu yhteistyöjärjestö, jonka avulla tuoreinta tutkimustietoa saadaan jaettua.

Kyröläinen valittiin viime vuoden huhtikuussa CISM:n liikuntatieteellisen komission puheenjohtajaksi. Hän pitää juuri kansainvälisen tutkimustiedon saamista suurimpana hyötynä, jonka puolustusvoimat saa yhteistyöstä liiton kanssa.

– Mielestäni on hienoa, että kentällä havaittuun ongelmaan voidaan löytää tutkimuksen kautta ratkaisu ja viedä ratkaisu kentälle.

Puolustusvoimia hyödyttäneistä kansainvälisistä tutkimustuloksista Kyröläinen nostaa esille isojen maiden asevoimien tutkimuksia, joissa on selvitetty ihmisen sopeutumista kuumiin olosuhteisiin. Kansainvälisten tutkimustulosten perusteella puolustusvoimat on laatinut kuumiin ympäristöihin kriisinhallintatehtäviin lähteville sotilailleen suosituksen kahden viikon sopeutumisjaksosta ennen varsinaisten työtehtävien aloittamista.

 

Pitkäjänteisen tutkimus- ja koulutustyön ansiosta suomalaisten upseerien liikunta-alan osaaminen on noussut Kyröläisen mielestä hyvälle tasolle.

– Puolustusvoimissa alkaa olla henkilöitä, jotka ymmärtävät kuormittumisesta ja palautumisesta. Myös varusmieskoulutuksessa otetaan tasoryhmät entistä paremmin huomioon.

Kyröläistä kuitenkin harmittaa se, että puolustusvoimissa on vielä henkilöitä, jotka ajattelevat teknologian kautta ja luottavat siihen, että kalliin aseistuksen hankkiminen riittää taistelukentälle menestymiseen.

– Norjan erikoisjoukoissa sanotaan hienosti, että jos ihmisellä aivot ja keho ei ole kunnossa, niin parhaimpiakaan aseita ei pystytä käyttämään tehokkaasti.