Taide ja varusmiespalvelus

Vastaus on taide.

Kiusallisen tietoisena kirjoitan taiteesta ja tunteista Puolustusvoimien lehdessä. Taiteelle ja tunteille ei oikein ole löydetty sopivaa ilmaisua järeässä kalliossa joka niin sanottu ”armeijamieli” on. Costantem Decorat Honor, kunnia kestävän palkka! Arvokas sanonta, jonka merkitystä en halua yksinkertaistaa. Kuitenkin koen, että armeijamieli väärinkäyttää sitä verukkeena, jolla varoa tunteita. 

Ylväällä lauseellaan armeijamieli pääsee kieltämään tunteet, koska tunteminen vaatii haavoittuvuutta, mikä on ”heikkoutta”, mikä estää tehtävän täyttämisen. Oikeasti haavoittuvuutta ja sen tuomaa avoimuutta totuudelle pelätään, koska ei olla varmoja pystyykö konservatiivinen ja selkeyttä arvostava armeijamieli kestämään itseään sellaisena kuin avoimuus hänet paljastaa. Kuten afrikkalaisessa sananlaskussa sanotaan, ”kun sisällä ei ole vihollista, vihollinen ulkopuolella ei voi tehdä sinulle vahinkoa”.

Ilmaan jää toki kysymys olisivatko itsensä tuntevat ”hempeilijät” kykeneviä maanpuolustukseen vai meneekö homma ihan reisille. Toisaalta jos en kysy kuka olen, joudun tukahduttumaan itseäni ja tarpeitani luoda. Ja siihenkös tuskaan suomalainen mies tietää ratkaisun. Hector, olisiko meistä viimeinkin tullut viisaampia, jotta tiedämme kumpi valita; itsensä tukahduttaminen vai kohtaaminen?

Silmiinpistävimpiä ominaisuuksia sivilisaatioissa ja kulttuureissa on niiden taide. Kuvitellaan yhteiskunta, joka ei tee minkäänlaista taidetta. Mieleen tulee suurin piirtein harmaa tehdasvaltio. Huxleyn Uljas Uusi Maailma, jossa rationaalinen, kliininen tehokkuus pettää itsensä, kun ihmiset murenevat merkityksen puutteeseen.  

Kulttuurien kannalta taiteella on siis yksi ominaisuus, joka ensisijaisen tärkeä. Taide löytää ja näyttää asiat merkityksellisinä. Tällöin voimme sitoutua asioihin ja tuntea rauhaa niissä. Ilman taidetta kulttuuriin ei haluta sitoutua. ”Taiteen tarkoitus ei ole kuvata asioiden ulkonäköä vaan niiden sisäistä merkitystä”, totesi myös Aristoteles.

Käsittelimme armeijan vaikeuksia avautua taiteelle ja taiteen kykyä luoda yhteisöstä merkityksellinen osallistujalle, jotta voimme uudenlaisella vakavuudella ja mielenkiinnolla kysyä taiteen mahdollisuuksista varusmiespalveluksessa. 
Varusmiespalvelus on selkeästi rajoittuva kokemus ja oma ympäristönsä. Voiko sen mielekkyyttä kasvattaa taiteella? Voiko varusmies A nähdessään hienon taidekuvan intistä päättää olla keskeyttämästä palvelusta ja kokemuksestaan intoutuneena kotiutua kuuden kuukauden jälkeen korpraalina?

Tarvitaanko taktisen hengityksen rinnalle taktinen taide? Jaetaanko kaikille varusmiehille jatkossa varustuksessa M/21 Gallen-Kallela, kuva, muovitettu? 

Katso alhaalla olevaa kuvaa. Sotilas, mitä tunnet? Lisääkö ja antaako taideteos jotain uutta varusmiespalvelukseen? Ennen kaikkea tunnetko uutta merkitystä? Jaksaako tämän avulla? Voiko sotilas katsoa tätä, tuntea ja silti tuntea itsensä sotilaaksi? 

Kuva: Ville Lähetkangas