Tahti tarttuu askeliin
Lämpimänä kesäpäivänä 19. toukokuuta perinteikkäät vartioparaatit käynnistyivät Helsingissä. Laivaston soittokunta houkutteli lähemmäksi niin kaupunkilaiset kuin turistilaumat.
Laivaston soittokunnan linja-auto rantautuu kuhisevalle Senaatintorille hyvissä ajoin ennen kahtatoista. Lämpötila nousee yli kahdenkymmenen celsiuksen. Hikikarpalot valuvat poskipäille pelkästään paraatipukuihin pukeutuneita soittajia katsellessa. Soittajat ovat onneksi varanneet vettä matkaan.
Hyvä sää on houkutellut runsaasti turisteja tuomiokirkon edustalle kuvaamaan. Pian sotilasasuun pukeutunut sousafonisti jättää Aleksanteri toisen patsaan varjoonsa, ja lauma aasialaisturisteja pyrkiikin soittajan kanssa yhteiskuvaan.
Aasialaisturistien lisäksi vartioparaateille on syntynyt ihan omat vakioseuraajat, jotka vuodesta toiseen käyvät paraateja katsomassa. Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen naurahtaakin pohtiessaan, kuinka moneen kuvaan hän onkaan vuosien varrella päätynyt.
– Vaikka vartioparaateilla on satavuotinen perinne, Helsingille se näyttäytyy lähinnä turistitapahtumana, kuten Tukholmassa tai Lontoossa, Koskinen kertoo.
Tämän vuoden paraateissa luotetaan perinteisiin. Suomi 100 -juhlavuosi näkyykin enemmän MIL-Espan puolella. Valitettavasti soittokuntien vuorollaan soittamaa konserttia ei tämän kertaisen paraatin jälkeen kuulla Espan lavalla. MIL-Espan avaa Rakuunasoittokunta 2. kesäkuuta.
Vartioparaatit lähtevät liikkeelle Senaatintorilta nyt kesäperjantaisin kello 12.30. Vielä 80-luvun alkupuolella vartioparaateja järjestettiin kahdesti viikossa. Välipäivinä oli vaatimattomampi pieni vaihto ja jokailtainen iltasoitto päävartiossa.
Vaihdot sittemmin jäivät, kunnes kaupungin ja puolustusvoimien välillä päätettiin uudesta tavasta järjestää niitä. Vaihto suoritetaan asiaankuuluvasti, ja ennen kaikkea yleisöystävällisesti.
Tahdissa – Mars! Paraati käynnistyy Senaatintorilta. Osa yleisöstä lähtee seuraamaan paraatia kulkueena. Läheisen Helsingin matkailuneuvonnan Johanna Laxen kertookin paraatin vaikuttavan erittäin positiivisesti alueeseen.
– Aina, kun paraati menee ohi, synnyttää se sellaista juhlatunnelmaa ja hyvää mieltä, Laxen kertoo.
Paraatin ohimeno tyhjentää Turisti-infon turistien poistuessa ulos kuvaamaan ja katsomaan. Sisään palataan kyselemään, mistä oli kyse, kenties juhlasta tai festivaalista. Paikalliset sen sijaan käyvät usein etukäteen kyselemässä alkamisajankohtaa ja reittiä.
– Tänä vuonna tapahtuu ihan hirveästi kaikkea, mutta on tämä kuitenkin kysytty, Laxen huomauttaa.
Paraati lähestyy Päävartiota, ja turistit pysähtyvät ihmettelemään. Paikalle eksyvä varusmies saakin armottoman kysymysrumban osakseen, kun niin suomalaiset kuin ulkomaalaiset turistit pysäyttävät kyselläkseen tapahtumasta. Erityisesti hevospoliisit kulkueen kärjessä aiheuttavat ihastusta.
Päävartiossa Laivaston soittokunta pysähtyy esittämään muutaman kappaleen. Paikalle kiiruhtaa kansasilainen pariskunta. Suomalaistaustainen Thea Pajunen ja Evan Maxwell ovat tulleet pari tuntia aikaisemmin laivalla Tukholmasta päättämään Pohjoismaiden kiertoretkensä.
Pariskunta oli ollut Uspenskin katedraalin suunnalla kuullessaan musiikkia, ja Pajunen oli kiskonut jo selvästi matkan uuvuttaman kumppaninsa paraatin luokse. Musiikin korkea taso yllättää molemmat. Kotimaassaan Pajunen ei ole törmännyt vastaavaan.
– Minusta tuntuu, että tämmöiset sotilasjutut ovat tiukan yksityisiä, Pajunen toteaa.
MIL-Espalle varatusta ohjelmistosta vartiovaihtopaikalla ilmoille kajahtaa Ennio Morriconen lännenelokuvamusiikkia. Pian kuitenkin vaihtoparaati nytkähtää liikkeelle marssin tahdissa. Tahti tarttuu rinnalla kulkevien askeliin.
