Syvyyksiemme saalistajat

Sukellusveneet osana Suomen merivoimia saattaa vaikuttaa kaukaiselta ajatukselta. Viisi sukellusvenettämme toimivat kuitenkin ansiokkaasti toisessa maailmansodassa osana puolustustamme.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versailles'n rauhansopimus kielsi sukellusveneet Saksalta. Saksalaiset siirsivät tämän johdosta salaisesti sukellusveneiden suunnittelun Hollannin Haagiin perustamalla sinne suunnittelutoimiston, joka suunnitteli veneitä muille maille. Suomi tarttui myös tilaisuuteen ja lopulta viiden sukellusveneen laivue olikin osana puolustustamme ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. 

Suomella oli sota-aikana vahvuudessaan viisi sukellusvenettä: Vetehinen, Vesihiisi, Saukko, Iku-Turso ja Vesikko. Ensimmäiset kolme otettiin käyttöön vuosina 1930-31. Modernein sukellusveneemme Vesikko on museoituna esillä Suomenlinnassa, muut sukellusveneemme romutettiin pian toisen maailmansodan jälkeen ja Pariisin rauhansopimuksen vaatimuksista johtuen sukellusveneet kiellettiin maaltamme.

Sukellusveneet valmisti saksalaisten opastuksella ja lisensseillä Crichton-Vulcanin telakka Turussa. Sukellusveneemme olivat verrattain moderneja ja tekninen kehitys olikin ennen sotia ja sodan aikana erittäin nopeaa. Sukellusveneiden pariin palvelemaan pääseminen oli haluttua ja tavoiteltua, vaikka se jännittävää ja hermoja repivää touhua olikin.

Sukellusveneitä pidettiin operatiivisena kärkenä ennen sotia, koska ne olivat moderneja aikalaisikseen. Merivoimamme olivat kohtuullisen pienet verrattuna muihin Itämeren valtioihin. Sukellusveneet toimivat muun muassa tiedustelutehtävissä. Kolme suurinta venettämme olivat myös miinaveneitä, joten sukellusveneillämme oli merkitystä myös miinapuolustuksessa. 

– Sukellusveneemme olivat merivoimiemme ainoa muita aluksia vastaan hyökkäyskelpoinen alustyyppi Merivoimillamme moottoritorpedoveneitä lukuun ottamatta, Sotamuseon kokoelmanhoitaja Juha Joutsi valottaa.

Maailmansodan tuoksinasta vähin vaurioin

Sukellusveneiden merkitys puolustuksellemme jäi lopulta melko vähäiseksi olosuhteista johtuen. Talvisodan aikana ankarasta talvi tarkoitti lyhyttä avovesikautta, jolloin niitä saatettiin käyttää vain vähän. Jatkosodassa sukellusveneillämme ei ollut oikeastaan maaleja, koska Neuvostoliiton laivasto vetäytyi heti sodan alussa itäiselle Suomenlahdelle eikä juuri tullut sieltä esille. Onnistumisiakin silti tuli.

– Jatkosodan aikana vuosi 1942 oli sukellusveneiden ratkaiseva menestyksen vuosi, sillä silloin pystyttiin turvaamaan taloudellemme tärkeät kauppa-alusyhteydet Ruotsiin ja Saksaan sukellusveneiden avulla. Kukin kolmesta suuresta sukellusveneestämme tuhosi yhden neuvostoliittolaisen sukellusveneen, Sotamuseon entinen johtaja Markku Melkko kertoo. 

Yksikään sukellusveneistämme ei uponnut, vaikka enemmän tai vähemmän isoja vaurioita tulikin. Vetehinen muun muassa upotti törmäämällä vastustajan veneen, jolloin syntyi keulavaurioita. Yksikään sukellusveneidemme miehistöstä ei kaatunut tai haavoittunut sodan aikana. Kaikki veneet joutuivat puolestaan syvyyspommitusten kohteeksi, mutta ne eivät kärsineet merkittäviä vaurioita.

– Sukellusveneiden keskinäiset taistelut olivat erittäin harvinaisia. Lähinnä operoitiin pinta-aluksia, sota-aluksia tai kauppa-aluksia vastaan torpedoimalla. Tosin suomalaiset veneet toimivat myös pinnalla ja ne oli varustettu syvyyspommien pudottimilla, mikä oli sinänsä harvinaista sukellusveneille, Melkko pohtii.

Jatkoa luvassa?

Vuonna 1991 Neuvostoliiton romahtaessa Suomi sanoi yksipuolisesti irti Pariisin rauhansopimuksen aseistautumisrajoitukset lukuun ottamatta ydinaseita. Sukellusveneiden hankinta olisi siis periaatteessa mahdollista. Kustannuskysymyksistä johtuen hankinnat eivät ole kuitenkaan toteutuneet, vaikka aihe on aika ajoin ollutkin esillä.

– Sukellusveneiden hinta olisi niin valtava, ettei Merivoimat juuri muuten pystyisi enää operoimaankaan. Arvelisin, että nykyaikana käyttäisimme sukellusveneitä ensisijaisesti harjoitusmaaleina pinta-aluksille ja vihollissukellusveneiden kuunteluun, Joutsi kertoo.

– Suomenlahti on aika matala vesialue operaatioalueeksi ottaen huomioon, että nykyiset sukellusveneet vaativat vähän syvempiä vesiä. Aluevesivalvontakin perustuu elektroniseen- ja kuuntelutekniikkaan, jolla on pärjätty, Melkko puolestaan arvioi.

Sukellusveneiden kotimainen tuotanto olisi varmasti osaamisen puolesta mahdollista. Esimerkiksi Rauma-Repola Oceanicsin toimesta tehtiin pieniä tutkimussukellusveneitä 20 vuotta sitten. Läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa on pidetty yllä sukellusveneiden rakentamista, eikä katkoksia ei ole tullut. Infrastruktuuri on pidetty yllä ja sukellusveneitä on pidetty oleellisena omalle puolustukselle.