Suomen valmius kehittyy Iso-Britannian johtamana

Suomi on harjoitellut Iso-Britannian johtamassa maaryhmässä alkuvuoden aikana kriisinhallintakyvyn kehittämistä: realistiset skenaariot ja kuviot sijoittuvat harjoittelua varten luotuihin kuvitteellisiin maihin. Huhti-toukokuun vaihteen harjoituksessa mitataan maaryhmän yhteisen JEF-joukon suorituskyky.

Viime kesästä lähtien Suomi on ollut mukana Joint Expeditionary Force (JEF) -joukossa, jonka tarkoitus on osallistua tarvittaessa niin kriisinhallintaoperaatioihin kuin perinteisen sodankäynnin tehtäviin erillisten kansallisten päätösten mukaisesti. Nyt käynnissä on nopeaan ja yhdessä tapahtuvaan reagointiin tarkoitetun joukon kannalta tärkeä JEF LIVEX -harjoitus. Suomen kokoonpano Britteinsaarilla koostuu esikuntaupseereista.

– Joukon toiminnalla ei ole alueellisia rajoitteita eli periaatteessa harjoituksia voidaan järjestää missä päin maailmaa tahansa, kertoo majuri Mikko Lehto, joka työskentelee puolustusvoimissa JEF-yhteistyön parissa. Tänä vuonna molemmat harjoitukset järjestetään Euroopassa.

 

Jokainen maa arvioi tilannekohtaisesti osallistumisensa operaatioihin, koulutus- ja harjoitustoimintaan ja muuhun JEF:iin liittyvään toimintaan. Kaikkien JEF-koalition maiden osallistuminen ei ole välttämätöntä.

– JEF ei perustu pysyvään joukkorakenteeseen, vaan joukkorakenne luodaan kutakin operaatiota tai harjoitusta varten. Näin ollen myös toimintaan osallistuvien suomalaisten sotilaiden määrä vaihtelee tarpeen mukaan, Lehto tarkentaa.

Joukon toiminnasta vastaa Iso-Britannia, joka on Euroopan vahvimpia sotilaallisia toimijoita ja Naton perustajajäsen. Suomelle brittien kanssa tehtävä puolustusyhteistyö on puolustusministeriön erityisasiantuntija Mika Varvikon mukaan luonnollista ja osa puolustusyhteistyön suunnitelmallista syventämistä. Varvikon mukaan yhteistyö Ison-Britannian kanssa vahvistaa Suomen puolustusta.

JEF-joukon toiminnassa ovat tällä hetkellä mukana Suomen ja Iso-Britannian lisäksi Ruotsi, Alankomaat, Latvia, Liettua, Norja, Tanska ja Viro. Ryhmä koostuu samankaltaisista maista, jotka haluavat yhdessä kehittää omaa puolustusta ja valmiutta. Puolustuksen joukkoja käytetään tarvittaessa yhteisvoimin.

– Joukon vahvuus on joustavuus ja kyky reagoida nopeasti erilaisiin turvallisuusuhkiin, Varvikko valottaa.

Suomi liittyi osaksi JEF-joukkoja viime kesäkuussa. Samaan aikaan myös Ruotsi lähti mukaan Ison-Britannian johtamaan maaryhmään koalitioon, jonka tarkoituksena on luoda ketterät ja nopeasti toimivat joukot niin humanitäärisiin kuin perinteisen sodankäynnin konflikteihin.

 

JEF:n joukot toimivat tilanteen vaatiessa. Kukin maa päättää osallistumisestaan kansallisesti. Kyse ei ole puolustusliitto Naton alaisesta joukosta, vaikka yhteneväisyyksiä JEF:n ja Naton suhteen on olemassa: sotilaallisesti tarkasteltuna koulutus- ja harjoitustoiminta ei juuri eroa Naton nopean toiminnan joukoista (NRF).

Joukko perustettiin syksyllä 2014 Walesissa Naton huippukokouksen yhteydessä sen jälkeen, kun Venäjä oli miehittänyt Krimin niemimaan. Silloin Nato-maat etsivät konkreettisia toimenpiteitä erityisesti puolustusliiton oman alueen turvallisuuden takaamiseksi. Varvikon mukaan suoraa yhteyttä Venäjän toimilla ja Suomen osallistumisella JEF-joukkoihin ei ole olemassa.

– On kuitenkin selvää, että muutokset turvallisuusympäristössä ovat vaikuttaneet tarpeeseen syventää puolustusyhteistyötä.

 

Varvikon mielestä turvallisuusympäristön uhkakuvat edellyttävät tänä päivänä tiivistä puolustusyhteistyötä. Tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan unionin puolustusyhteistyöhön kohdistuu selkeämpiä odotuksia kuin koskaan aikaisemmin. Varvikon mukaan Suomi tukee vahvasti EU:n puolustusulottuvuuden syventämistä.

Suomi on mukana myös EU:n nopean toiminnan joukoissa eli EU:n taisteluosastoissa (EU Battle Group, EUBG). JEF-joukon ja taisteluosaston tehtävät ovat osittain samanlaisia: molemmat voivat osallistua esimerkiksi kriisinhallintatehtävin.

– Kokoonpanojen toiminta ei ole päällekkäistä vaikka yhtäläisyyksiä on. Kaikilla on oma merkityksensä. Jokainen maa suunnittelee osallistumisensa sillä perusteella, mistä ne kokevat saavansa parhaan hyödyn, tulkitsee Varvikko.