Suomen sotilaallisimmat pääsykokeet käynnissä nyt

Kadettikouluun hakee ihmisiä monenlaisista taustoista, mutta valintaperusteet ovat kaikille samat.

Helle paahtaa Santahaminan lämmössä, kun edestämme marssii joukko Suomen ryhdikkäimpiä opiskelijoita. He suorittavat sotatieteiden kandidaatin tutkintoa Maanpuolustuskorkeakoulussa, ja nyt harjoittelevat jotain, joka näyttää harvinaisen kovatasoiselta sulkeisharjoitukselta.

– Kadetit, asento! Käännös oikeaan – päin.

Sulavaa liikettä ihastelee lisäksemme joukko ohitse käveleviä parikymppisiä, osa hermostuneempina kuin toiset. Hekin nimittäin halajavat noita paraatipukuja ylleen.

– Viimeisten vuosien aikana hakijamäärä kokonaisuudessaan on pysynyt vakiona, mutta ensisijaisten hakijoiden osuus on kasvanut jatkuvasti, Maanpuolustuskorkeakoulun koulutussuunnittelija Marke Hietapakka selvittää.

Hänen tehtävänään on koordinoida opiskelijavalintaa, jonka lopputuloksena keskimäärin 160 hakijaa saa paikan Kadettikoulussa. Yhteensä toukokuun 14. ja 18. päivän välillä kaksipäiväisiin valintakokeisiin osallistuu nelisensataa kadetiksi mielivää, hyvin monenlaisista taustoista.

Panu Markkanen lähti koeurakkaa kohti luottavaisin mielin.

– Haastavinta on soveltuvuuskokeet, kun niihin ei voi valmistautua – ne terveellä tavalla jännittävät, huikkaa lentotekniselle opintosuunnalle pyrkivä Panu Markkanen.

Hän on siviilissä kouluttautunut lentokoneasentajaksi ja työskennellyt sen jälkeen puolustusvoimilla määräaikaisessa aliupseerin virassa. Reserviupseerikurssin 241 pioneerina suorittanut Markkanen on palveluksensa jälkeen toiminut muun muassa maakuntajoukoissa.

– Kadettikoulussa minua kiinnostavat erityisesti johtamiskouluttaminen sekä lentoteknisen alan asiantuntijatehtävät, Markkanen tuumii.

Markkanen ei ole ainoa, joka kokee puolustusvoimissa saadun työkokemuksen olevan hyödyllisiä. Parhaillaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta upseerikokelaina suorittavat Erika Kovanen ja Salla Rissanen ovat molemmat hakeneet puolustusvoimilta töitä kotiutumisen jälkeiselle ajalle. Aamuja heillä on koepäivänä jäljellä kolmekymmentä.

– Kun pääsi inttiin, niin koko ajan on vahvistunut käsitys siitä, että tässä on homma, jota haluaa tehdä koko elämänsä, Rissanen valottaa.

Vuotta sopimussotilaana molemmat odottavat siksi, että siitä saa lisätuntumaa puolustusvoimien työtehtäviin. Toisaalta työkokemuksesta on hyötyä myös opinnoissa, ja valinnan yhteydessä siitä saa muutaman lisäpisteen.

– Mielestäni puolustusvoimat tarjoaa tosi mielenkiintoisia työtehtäviä, eli se ei ole kuin viettäisi välivuotta siviilitehtävissä, Kovanen kiteyttää.

Upseerikokelaat Kovanen ja Rissanen olivat tupakavereita Reserviupseerikoulussa, ja vastaisuudessa kenties opiskelutovereita.

Kokelaat kiirehtivät haastattelustamme alkupuhutteluun. Ensimmäisenä hakijat laitetaan täyttämään lomakkeita: suostumus turvallisuusselvitykseen ja huumetestaukseen ovat ensimmäiset karsivat tekijät. Ilman niitä ei voi tulla valituksi.

Hakijat on jaettu reilun parinkymmenen hengen joukkueisiin, joissa he suorittavat oman valintakoepäivänsä. Koko porukka ei kuitenkaan jatka yhdessä läpi molempien koepäivien, sillä pian on vuorossa toinen karsiva osuus – fyysisen kunnon testit.

Seuraamme ensimmäistä osastoa matkalla liikuntasaliin, kun yksi on jo minuutin sovitusta aikataulusta myöhässä. Urheiluvaatteet piti vaihtaa rivakasti.

– Aikamääreisiin on päästävä, tämä päivä on aikataulutettu minuutilleen, joukkuetta luotsaava ensimmäisen vuosikurssin kadetti huomauttaa. Kellään ei ole sanomista vastaan.

Kuntotestiin on osallistuttava kokonaisuutena, eikä sitä voi uusia. Jos alkuverryttelyyn lähtee, pitää mukana pysyä loppuverryttelyn päättymiseen saakka. Alkuhölkän jälkeen päästään tositoimiin, ja ensimmäisenä vuorossa on vauhditon pituus.

Jokainen joukkue jaettiin pienempiin ryhmään, joille kaikille määrättiin yksi kadetti tuloksia ottamaan.

Varsinainen toiminta kiihtyy uudelle tasolle, kun osasto siirtyy tekemään etunojapunnerruksia.

– Ykkönen, selkä suoraksi! Nelonen, alemmas. Aikaa jäljellä viisitoista sekuntia!

Taistelijoilla on minuutti aikaa punnertaa niin monta oikeaoppista suoritusta kuin mahdollista. Välissä ei saa jäädä lepäämään, ja punnerrusasento on pidettävä loppuun asti.

– Suoritukset videoidaan, jotta ne voidaan välittömästi testin jälkeen tarkastaa, mikäli on erimielisyyksiä saadusta tuloksesta, testiä johtava liikuntakasvatusupseeri Eero Virtanen kertoo.

Puhtaat suoritukset varmistettiiin lattialle asetetulla palikalla, ja oikea käsien asento lattiaan merkityillä alueilla.

Lihaskuntotesteistä voi saada yhteensä kolme valintapistettä, kun perinteinen 12 minuutin juoksutesti antaa korkeintaan viisi pistettä. Cooperin suorituksessa on myös minimivaatimus: 2 600 metriä pitää pystyä juoksemaan, jos mielii testeissä jatkaa.

– Eilen juosseessa ensimmäisestä osastosta karsiutui Cooperin jälkeen lähes kolmannes hakijoista. Se on hieman erikoista, sillä vaadittava kuntotaso on hyvin tiedossa, koulutussuunnittelija Hietapakka harmittelee.

– Helle on toki ollut nyt kova, mutta toisaalta kyllä sotilaan pitää pystyä missä tahansa säässä juoksemaan, Hietapakka toteaa viileästi.

Niinpä, ammatinvalintakysymyshän se on, kun upseerin virkaan mielii koulutuksellaan päästä. Tänään kuitenkin tahti on eilistä parempaa, vaikka aurinko porottaakin.

Aleksi Härkönen lähti kuin tykin suusta. Juoksussa oli mukana kaksi jänistä, joista ensimmäinen kiritti hakijoita 2 600 metrin hyväksymisrajalle ja toinen kolmen kilometrin kiitettävään suoritukseen.

Selkeästi kovinta tahtia koko porukasta pinkoi Aleksi Härkönen, jonka tulokseksi kirjattiin 3 305 metriä. Suunnistusta ja ratajuoksua ennen asepalvelustaan harrastanut Härkönen palvelee upseerikokelaana Porin prikaatissa.

– Olin kaksi viikkoa harjoituksessa ja tulin suoraan Virosta tänne, ei siis ollut juoksu ihan terävimmillään; P-kaudella meni 3 600 metriä, Viron SIIL-suurharjoituksesta juuri kotimaahan palannut Härkönen hymyilee.

Osan matka jää juoksutestin jälkeen tältä erää kesken. Lopuilla matka jatkuu loppuverryttelyyn, joka perinteiseen kadettien tapaan päättyy mereen kastautumiseen.

Edessä on vielä soveltuvuus- ja aineistokokeet sekä erilaisia haastatteluja. Niihin on Marke Hietapakan mukaan haastava valmistautua.

– Soveltuvuutta mitataan muun muassa päättelytehtävillä. Aineistokokeessa testataan aineiston soveltamiskykyä ja kirjoittamistaitoa.

Huikkaamme osastollemme tsempin toivotukset jatkaessamme matkaa. Tietoa valinnasta nämäkin korkeakouluhakijat saavat odottaa kesäkuun loppupuolelle, kaikkensa antaneina.

 

Näköislehdet