Suomen puolustus ei ole yksin puurtamista

Presidentti Sauli Niinistön mukaan emme jätä puolustusyhteistyössämme mitään yhden kortin varaan, vaan pidämme kumppanipalettimme laajana.

Maanantaina 5. marraskuuta avattiin Säätytalossa 227. maanpuolustuskurssi juhlavin menoin. Paikalla oli puolustusvoimien korkein johto, kurssin osallistujat ja tällä kertaa myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Kaartin soittokunnan musiikkiesitysten ja puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin tervehdyksen lisäksi ohjelmassa oli presidentin puhe, jossa Niinistö keskittyi paljon pinnalla olleeseen aiheeseen: Suomen puolustusyhteistyöhön.

– Yhteistyötämme lienee helpoin jäsentää sen eri kehikoiden kautta: Euroopan unionin jäsenyys, Nato-kumppanuus, osallistuminen pienempiin maaryhmiin sekä kahdenväliset yhteistyöjärjestelymme yksittäisten maiden kanssa, Niinistö selvensi.

Euroopan unionin puolustusyhteistyö on viime aikoina kehittynyt sekä rahoituksen että pysyvän rakenteellisen yhteistyön suhteen. Niinistö korosti puheessaan, ettemme kuitenkaan ole menossa kohti eurooppalaista yhteisarmeijaa.

– Unionissa on jo 28 kansallista armeijaa, joiden yhteistoimintaa voidaan kehittää, hän osoitti.

Eurooppalainen puolustusyhteistyö nivoutuu Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7 ympärille, jonka mukaan eurooppalaisen valtion joutuessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi ovat muut jäsenet velvollisia antamaan sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesun mukaan artikla itsessään on velvoittava, mutta käytännön merkitykset yhä avoimia.

– Ymmärtääkseni artiklan täytäntöönpanoa ei millään tavalla harjoitella, eikä sen toimeenpanoon ole varsinaisesti mitään EU-tason rakenteita, Pesu toteaa.

Nato-kumppanuus on Suomelle ja Ruotsille tärkeää puolustusyhteistyötä, jonka näkyvimmät osat ovat suuria yhteisharjoituksia, kuten esimerkiksi tämänsyksyinen Trident Juncture -harjoitus. Näihin osallistuminen harjoittaa vuoden 2017 heinäkuussa voimaan astuneen lain mukaista kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista.

Toinen puoli tätä yhteistyötä on CMX-karttaharjoitukset, Naton päätöksentekoharjoitukset, joihin Suomi on osallistunut vuodesta 1998 lähtien aina, kun harjoitus on ollut kumppanimaille avoin.

Kyseiset harjoitukset eivät ole kovinkaan näkyviä, sillä niihin ei osallistu joukkoja; puolustusministeriön asiantuntijan Outi Niemisen mukaan vuonna 2017 Suomesta osallistuivat ulkoministeriö, puolustusministeriö, Pääesikunta sekä Suomen Nato-edustusto Brysselissä.

– Emme ole Naton jäseniä. Toimimme "kartalla" aivan kuten toimisimme tositilanteissakin. Emme siis osallistu Naton artikla 5:n päätöksentekoon emmekä sen toimeenpanoon, Niinistö kuitenkin muistutti puheessaan.

Naton artikla 5 on Pesun mukaan sisällöltään hyvin samankaltainen Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7 kanssa, ja koska Suomi ei ole Naton jäsen, on Suomen poliittinen intressi korostaa Lissabonin sopimuksen artiklaa: kaikki sen ympärillä käyty keskustelu ja edistysaskeleet ovat Suomelle hyödyksi.

– Suomi ei osallistu artiklan 5 toimeenpanoon, mutta mielestäni se ei kuitenkaan rajaa sitä, etteikö mahdollisessa kriisissä Suomi voisi saada sotilaallista apua. Se on ihan mahdollista, mutta silloin se ei perustu sopimuksiin, Pesu miettii.

Pienemmillä maaryhmillä Niinistö viittasi esimerkiksi yhteispohjoismaiseen Nordefcoon ja muihin eurooppalaisiin yhteistyöfoorumeihin. Kahdenvälistä yhteistyötä Suomi taas on syventänyt viime aikoina tuntuvasti:

– Puolustusalan kahdenvälisiä yhteistyöasiakirjoja on hiljattain allekirjoitettu lähes kymmenen maan kanssa, Niinistö valotti.

Edellisessä puolustusselonteossa nostetaan kaksi kahdenvälistä puolustussuhdetta muiden yläpuolelle: Ruotsi ja Yhdysvallat. Näiden valtioiden kanssa Suomi harjoittaa myös kolmenvälistä yhteistyötä.

– On tärkeää ymmärtää, etteivät kahdenväliset puolustussuhteet kilpaile EU:n, Naton tai Nordefcon puitteissa tapahtuvan puolustusyhteistyön kanssa. Tarvitsemme kaikkia yhteistyöfoorumeita, puolustusministeriön neuvotteleva virkamies Pete Piirainen huomauttaa.