Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Juho Lehtonen

Kuvassa aliupseerioppilas ja lentopalloilija Risto Ruohola.

Lajiharjoittelun, pelien ja varusmiespalveluksen yhdistäminen onnistuu Urheilukoulussa

Suomen mestarina intissä – "Urheilukoulu mahdollistaa lajiharjoittelun todella hyvin"

Janina Forss

Aliupseerioppilas Risto Ruohola lykkäsi varusmiespalvelustaan vuodella päästäkseen Puolustusvoimien urheilukouluun. Tähän mennessä palvelus on sujunut hyvin ja sitä on vielä puolet jäljellä.

Urheilukoulussa palvelustaan suorittava aliupseerioppilas Risto Ruohola on harrastanut lentopalloa pienestä pitäen, jos lajia enää voi edes pelkäksi harrastukseksi kutsua.

– Lentopallon harrastaminen alkoi jo esikoulussa, kun vanhemmat veivät harjoituksiin. Mielestäni se on monipuolinen laji ja vaatii paljon erilaisia ominaisuuksia, Ruohola aloittaa.

Monipuolisuuden lisäksi Ruohola pitää lentopallossa siitä, että se on sosiaalinen joukkuelaji ja pelien myötä pääsee matkustamaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän myöntää lentopallon olevan taitolaji, joka vaatii melkoisesti harjoittelua, jotta oppii esimerkiksi perustekniikat.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi lentopallosta on seurannut muutakin hyvää.

– Lajin myötä olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin, oppinut liikunnallisen elämäntavan sekä saanut itseni hyvään kuntoon sitä kautta. Se on ollut tärkeä harrastus koko elämän, ja nyt se on jo ammattikin, Ruohola kuvailee.

Ruohola on pelannut raumalaisessa Lapin Narvi-Pallossa ja vuodesta 2016 lähtien sastamalaisessa Vammalan Lentopallossa (VaLePa), jossa on kertynyt myös voittoja.

– Viime vuonna voitimme miesten mestaruusliigan Suomen mestaruuden ja tänä vuonna Suomen cupin viidennen kerran peräkkäin. Sitä ennen ei ollut pahemmin voittoja tullut, paitsi A-junioreissa tuli pronssia ja hopeaa.

Libero on Ruoholan pelipaikka: libero pelaa vain takakentällä, ja hänet erottaa erivärisestä pelipaidasta kuin muulla joukkueella.

– Se on ehkä itselleni ollut aina se mieluisin pelipaikka, ja omat vahvuuteni ovat sopineet siihen. Fyysinen puoleni ei ehkä ole ollut niin hyvä hyökkäämiseen - liberona en siis hyökkää, syötä enkä torju, vaan puolustan ja vastaanotan, Ruohola listaa.

– Olen ollut nopea pelaaja, ja sitä kautta olen sille pelipaikalle päätynyt.

Kuormituksen seurannalla on iso merkitys

Ruohola kävi lukion, vietti sen jälkeen vuoden lentopallon parissa ja siirtyi sitten varusmiespalvelukseen.

– Ennen palvelusta minulla oli kokonainen kausi pelkkää lentopalloa, eli sain keskittyä siihen täysillä. Lykkäsin palvelustani vuodella, jotta pääsin Urheilukouluun.

Palveluksensa Ruohola aloitti huhtikuussa, ja hänen palveluksensa päättyy maaliskuussa. Ruohola sanoo olevansa palveluksesta innoissaan sekä halunneensa johtajakoulutukseen ja vuodeksi palvelukseen, vaikka puolenkin vuoden palvelusaikaa tarjottiin.

– Urheilukoulu mahdollistaa lajiharjoittelun todella hyvin, eli sen puolesta ei ole ongelmaa palvella vuotta, Ruohola lisää.

Pelejä valmistautumista varten on anottava urheilukomennusta. Komennusten käyttö on kuitenkin mietittävä tarkkaan, koska niiden käyttöön on oltava hyvä syy, ja niitä on käytettävissä vain rajoitettu määrä.

– Nyt kesäaikana olemme olleet aika tiiviisti kiinni täällä Santahaminassa, eli emme ole vielä olleet paljon urheilukomennuksilla. Intissä on ollut kyllä hauskaa. Pelikausi alkaa aivan pian, eli seurajoukkueen kanssa pääsee viettämään enemmän aikaa kuin kesällä, Ruohola kommentoi.

Sotaharjoitukset ja leirit ovat Ruoholasta tuntuneet välillä hieman raskailta, mutta ammunnoista hän on pitänyt. Lisäksi hän kehuu Santahaminan treeniolosuhteita.

Urheilun ja varusmiespalveluksen yhdistämisessä Ruohola mainitsee tärkeäksi oman kuormituksen seurannan, koska molemmat ovat fyysisesti rasittavia.

– On osattava kuunnella kehoa, ettei pala ihan loppuun. Urheilukoulusta voin sanoa sen, että siellä ajatellaan ja tehdään kaikki urheilijoiden hyväksi - urheileminen onnistuu intinkin aikana, ja mitä paremmin intin hoitaa, sitä paremmin pääsee urheilemaan niin kuin haluaa.

Ruoholan mukaan kuormituksesta on enemmän aikaa palautua lomilla ja urheilukomennuksilla kuin palveluksessa.

– Silloin, kun olemme palveluksessa, ei ehdi niin paljon lepäämään. Päivällä on palvelusta, ja iltavapaat vietämme yleensä kuntosalilla treenaten. Olen kehittynyt palveluksessa, kun olen saanut lisää lihasvoimaa kesän aikana. Palveluksenkin aikana voi siis tapahtua kehitystä, Ruohola valottaa.

Palveluksensa jälkeen Ruoholalla on suunnitelmissa korkeakouluopinnot, ja hänellä onkin jo opiskelupaikka valmiina.

– Toki myös urheilu jatkuu intin jälkeenkin, Ruohola päättää.