Suomen ensimmäinen sotilasvala vannottiin Saksassa

Sotilasvaloja on vannottu kautta aikojen. Itsenäisen Suomen sotilasvala on kuitenkin paljon nuorempi. Asetus sotilasvalasta annettiin elokuussa 1918, kun Suomi oli ollut vasta hetken itsenäinen.

"Minä N.N lupaan ja vannon Kaikkivaltiaan Jumalan kautta olevani Suomen Valtakunnan lailliselle Esivallalle kuuliainen ja uskollinen. Minä tahdon laillista Esivaltaa rehellisesti ja uskollisesti palvella sekä sen ja Suomen Valtakunnan hyötyä ja parasta kaikin tavoin etsiä ja edistää ja pahalta suojata."

 

Tällä tavalla alkaa sotilasvala, jonka vannomisesta asetukset annettiin 16. elokuuta 1918.

Suomessa sotilasvaloja on vannottu jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaalle. Myöhemmin vallan siirtyessä Venäjälle, vannottiin autonomisessa Suomessa sotilasvala Venäjän keisarille. Itsenäisen Suomen sotilasvala kuitenkin vannottiin ensimmäisen kerran keisarillisessa Saksassa, jossa lähes tuhat suomalaista jääkäriä vannoi valan 13. helmikuuta 1918 juuri ennen Suomeen palaamistaan. Edellisenä päivänä he olivat astuneet Suomen valtion palvelukseen. Voidaan siis sanoa, että kyseessä on ensimmäinen itsenäisen Suomen sotilaiden kansalliselle esivallalle vannoma vala. Asetukset sotilasvalan vannomisesta ja valan kaavasta annettiin vasta saman vuoden elokuussa.

 

Maavoimien kenttärovasti Vesa Aurén huomasi jo aloittaessaan sotilaspappina Haminan varuskunnassa vuonna 1988, että sotilasvalojen historiasta on äärimmäisen vähän tietoa. Siitä lähtien Aurén on haaveillut kirjoittavansa Suomen sotilasvalojen historiasta kirjaa ja parhaillaan hän työstää haavettaan. Tavoitteena on, että kirja olisi valmis ensi vuoteen mennessä, jolloin itsenäisen Suomen ensimmäisestä sotilasvalasta tulee kuluneeksi sata vuotta.

Kun itsenäisen Suomen sotilasvala ja siihen liittyvät asetukset annettiin, ei kulunut kauaa, kunnes niihin tehtiin jo muutoksia.

– Kului kaksi vuotta sotilasvalan asetuksien antamisesta, kun Suomessa määrättiin uskonnonvapauslaki vuonna 1920, jolla sotilasvalan rinnalle syntyi juhlallinen vakuutus, Aurén selventää.

Sotilasvala muuttuikin sotilasvalaksi ja juhlalliseksi vakuutukseksi. Tämä asetus juurrutti sotilasvalan ja -vakuutuksen asepalveluksen suorittamiseen.

– Sotilasvalan ja -vakuutuksen kaava on vuoden 1918 asetuksen jälkeen kohdannut lähinnä kielellisiä muutoksia. Enää ei vannota miehekkäästi, vaan ryhdikkäästi, Aurén naurahtaa.

 

Suomessa valat ja vakuutukset annettiin sotilasvalan ja -vakuutuksen alkuaikoina varuskuntien sisällä. Vasta 70-luvulla asiaan tuli muutos, mutta käsky ei tullut Pääesikunnasta.

– Olen haastatellut muutamaa 70-luvulla joukko-osaston komentajan tehtävissä toiminutta henkilöä, jotka ovat varmistaneet ettei käskyä tullut Pääesikunnasta. Komentajat itse veivät vähitellen vala- ja vakuutustilaisuuden kansalaisten nähtäville, josta on syntynyt nykyaikainen perinne, Aurén paljastaa.

Vala- ja vakuutustilaisuus muuttuikin reilu neljäkymmentä vuotta sitten maanpuolustusjuhlaksi, jossa kutsuvieraille ja varusmiesten läheisille annettiin mahdollisuus nähdä sukupolvilta toiselle siirtyvä perinne, puolustusvoimien asekalustoa sekä osallistua valapäivän tapahtumiin.

– Vala- ja vakuutuspäivän muuttaminen avoimeksi tilaisuudeksi on ollut varusmiehille erittäin tärkeää ja antoisaa. Monelle, varsinkin isälle, on ollut tärkeää nähdä oman pojan tai tyttären vannovan valan tai antavan vakuutuksen ja samalla ylenevän alokkaasta sotamieheksi, Aurén kertoo tutkimistaan vastauksista, joita hän on varusmiehiltä saanut.

Miten sotilasvala ja -vakuutus tulee säilymään tai muuttumaan tulevaisuudessa, ei Aurén osaa vielä sanoa.

– Suurin osa varusmiehistä haluaa vielä tänä päivänä vannoa valan, mutta emme voi unohtaa vähemmistöä, jotka haluavat vakuutuksen. Sotilasvala ja -vakuutus ovat toimineet näin kohta sadan vuoden ajan, mutta tulevaisuudesta ei voi ikinä tietää.