Suezin veteraanit kokoontuivat 50 vuoden jälkeen

Suez-veteraanit 50 vuoden takaa kokoontuivat Haminaan – peräti 135 rauhanturvaajaa osoitti aseveljeyttä ja vertaistukea.

Lauantaina 5. elokuuta Haminan kaduilla liehui sinibarettisen miehen kantama Yhdistyneiden kansakuntien lippu. Samainen lippu liehui samaisen miehen kantamana 50 vuotta sitten Suezin kaupungin rantakadulla lokakuussa 1973. Egyptiläisten ja israelilaisten välinen aselepo oli juuri pettänyt, ja katu raikasi käsiaseiden tulesta. Yhtäkkiä taistelevien osapuolten väliin ryntäsi, niin kuin israelilaiset joukot myöhemmin toteaisivat, "kymmenen hullua suomalaista". Päällään rauhanturvaajilla oli vihreät asepuvut, siniset kypärät ja kannossaan YK:n lippu.

Taistelevat osapuolet laskivat sormet liipaisinkaarilta osittain puhtaan äimistyksen johdosta. Tämän välikohtauksen ansiosta Egyptin ja Israelin välillä ontuva aselepo nilkutti eteenpäin vielä muutamia viikkoja. Joulu-tammikuun taitteessa 1973-1974 maiden välillä puhkesi rauhanturvaajien parhaista yrityksistä huolimatta raaka asemasota.

Aselevon toteutusneuvotteluja käytiin vuonna 1973 Kairo-Suez-maantien varteen kilometripylväs 101:n kohdalle pystytetyssä neuvotteluteltassa. Historiallinen tapaamispaikka pystytettiin viikonlopuksi Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin pihaan Haminassa. Useampi perjantain ja sunnuntain välisenä aikana paikalle saapunut veteraani kertoi aikoinaan toimineensa teltan vartiomiehenä neuvotteluiden ollessa edelleen käynnissä.

 
Reservin majuri Terho Ahonen on on itsekin Suez-veteraani. Hän toimii Wanha Veteraani -perinnekeskuksen tiedottajana, ja on organisoinut Suez 50 -tapahtumaa jo kaksi vuotta. Kuva: Viljami Paimen

Tarmokasta tiedonvälitystä

Jom kippur -sodan aselepoa turvaamaan lähetettyjen suomalaisten rauhanturvaajien palveluksesta, tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan 50 vuotta. Viikonloppuna Haminassa järjestetty Suez 50-tapahtuma keräsi yhteen kaksi Suezilla palvellutta YK:n rauhanturvapataljoonaa: YK:n palokunnaksi kutsutun suomalaisen pataljoonan (YKSP) ja YK:n suomalaisen valvontajoukon (YKSV 1). 

 "Palokunta" koostui 208:sta Kyprokselta Suezille siirretystä suomalaisesta rauhanturvaajasta, jotka tekivät varsinaiselle valvontajoukolle ns. "sammutustyön". He taannuttivat sodan liekkejä sen aikaa, että varsinainen 630 rauhanturvaajan osasto saapui paikalle. 

Itsekin Suezilla luutnantin arvossa palvellut Terho Ahonen toimi SUEZ 50 -järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. 

– Tässä laajuudessa Suezin miesten kokoontuminen on ensimmäinen ja mitä ilmeisemmin samalla viimeinen. He ovat nyt pääosin 70–85-vuotiaita, hän kertoo.

Ahonen kertoo tavoitelleensa 838:n suomalaisen Suez-veteraanin joukkoa halki Suomen jo kaksi vuotta. 

– Olen yrittänyt jo kaksi vuotta saada sanaa läpi Suomen, että tulkaa Haminaan. Ongelma on se, että minkäänlaista valtakunnan rekisteriä ei ole, jossa tämän ikäiset ukot olisivat näkyvissä päivitettyine osoitteineen ja puhelinnumeroineen. He ovat hajallaan halki Suomen.

Ahonen huokaisee painaneensa Suez-veteraaneille ilmoituksia Rauhanturvaajaliiton jäsenlehtiin jo puolitoista vuotta. Suomalaisista rauhanturvaajista vain alle kymmenen prosenttia on Rauhanturvaajaliiton jäseniä. 

– Teinpä sitten tuossa viime talvella yllätyshyökkäyksen paikallisiin ja ilmaisjakelulehtiin. Kirjoitin yleisönosastokirjoituksen. Siitä minä sain 38 todistettavaa juttua läpi. Niistä oli apua. Odotan huomiseen ohimarssiin ennakkoilmoittautumisten pohjalta 130 Suez-veteraania viidenkymmenen vuoden takaa. Itse pidän sitä odotukset ylittävänä lopputulemana. 

 
Sodasta rauhaan Suezilla -kirja valottaa YKSV:n ajoittain kiivaan tulen keskelle joutuneiden suomalaisten rauhanturvaajien ensimmäistä puolta vuotta Suezilla. Kirjan ovat kirjoittaneet Teppo Suikkari (kuvassa) ja Terho Ahonen. Kuva: Viljami Paimen

Historian huminaa

Suez 50 -tapahtuma alkoi perjantaina Sodasta rauhaan Suezilla -kirjan julkistuksesta ja huipentui lauantaina veteraanien ohimarssiin ja Pääesikunnan päällikkö, kenraalilluutnantti Vesa Virtasen juhlapuheeseen. Rauhanturva-aiheiseen maanpuolustusjuhlaan saatiin myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön kirjallinen tervehdys.

Sodasta rauhaan Suezilla – YK:n suomalaisen valvontajoukon alku ja ankeus 1973-1974 -teos, on Ahosen ja Teppo Suikkarin yhteisprojekti. Ahonen uskoo kirjan olevan merkityksellinen kokemusten ja näkemysten koonti suomalaisesta rauhanturvaamisesta, sen historiasta, sekä Suezin tapahtumien vaikutuksesta nykyajan kriisinhallintatyöhön. Ahonen painottaa, että suomalaiset eivät olleet sotiva osapuoli, vaikka heille jaettiin aseet ja patruunat itsepuolustusta varten.

–  Meidän yhteinen tehtävämme oli saada osapuolet lopettamaan sotiminen. Tähän ryhdyttiin kaukana kotoa, moni meistä ensimmäistä kertaa ulkomailla ja vähin varustein. Se rakensi yhteishenkeä, Ahonen toteaa.

 
Paikalla oli veteraaneja, jotka tapaavat Suezin palvelustovereitaan ensimmäistä kertaa 50 vuoteen. Kuva: Viljami Paimen

Ahonen on ilmeisen tyytyväinen voidessaan todeta, että yhteishenki elää vielä vuosikymmenienkin jälkeen. 

 – Se näyttää vetävän kynnelle kykeneviä kokoon vielä 50 vuoden jälkeenkin. Muutaman olen nähnyt saapuvan kävelykepin kanssa, lyhyin askelin, mutta halu osallistua on edelleen kova.

Reservin majuri toteaa, että hyvä johtaja tuntee joukkonsa, sen heikkoudet ja vahvuudet, ja on aina valmis toimimaan sen suojaamisen edun mukaisesti, resurssien sallimissa rajoissa. Hän on ylpeä siitä, miten paikalle saapuneista 135 veteraanista 105 kokosivat voimansa ja marssivat vielä kerran YK:n lipun alla, jotkut jopa rollaattoriin tukeutuen.

 
Kirjan julkistus, historiallinen kilometripylväs 101:n neuvotteluteltta ja Wanhan Veteraanin muut näyttelyt keräsivät viikonloppuna runsaasti katsojia. Kuva: Viljami Paimen

Ahonen päättää toteamalla yrittäneensä aina laittaa itsensä likoon, kun johtajuutta on tarvittu. Hän suosittelee kaikkia rauhanturvaamisesta hiemankaan kiinnostuneita harkitsemaan kriisinhallintatehtäviin hakeutumista.

 – Minulla ei ole rauhanturvaajataustaa kuin nämä puoli vuottani Suezilla. Se on silti elämäni suurin korkeakoulu, se puoli vuotta mitä siellä vietin, hän sanoo.
 
Aseveljeys yhdistää puolen vuosisadankin jälkeen. Kuva: Viljami Paimen