Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Oona Myöhänen

Sotilaat nousemassa aluksesta maihin Atrain 21 -sotaharjoituksessa.

Nuorisotutkija Anni Ojalan mukaan uusien vaihtoehtojen kokeilemisen suhteen on oltava tulevaisuudessa avoimempi.

Sotilassosiologian seuran seminaarissa pinnalla asevelvollisuuden tasa-arvoistaminen

Elina Ahde

Sotilassosiologian seuran seminaarissa pohdittiin parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean marraskuun lopussa julkaisemaa mietintöä muun muassa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Suomen sotilassosiologisen seuran torstaina 2. joulukuuta järjestämässä Mihin asevelvollisuus on menossa? -seminaarissa pohdittiin valtioneuvoston asettaman parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean tuoretta mietintöä. Seminaariin osallistuivat muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön johtaja Tanja Auvinen ja nuorisotutkija Anni Ojajärvi

Seminaarissa pinnalle nousi erityisesti pyrkimys asepalveluksen saattamiseksi entistä yhdenvertaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Asevelvollisuuskomitea käsittelee loppuraportissaan kutsuntojen ulottamista myös naisiin ehdottamalla kaikille yhteisen kutsuntapäivän järjestämistä. Koko ikäluokan kutsuntojen tavoitteena on lisätä asepalvelukseen hakeutuvien määrää ja samalla saattaa asevelvollisuus askeleen lähemmäs yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

– Puolustusvoimat tarvitsee ja valitsee sopivimmat henkilöt tehtäviinsä. Mutta miten valita tehtäviin sopivimmat henkilöt, kun 50 prosenttia ikäluokasta on suljettu pois, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön johtaja Tanja Auvinen.

Auvinen pohti seminaarissa asevelvollisuutta ja sen muutoksia erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. 

Noin kolmasosa vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista naisista on kohdannut seksuaalista häirintää tai epäasiallista kohtelua. Hänen mukaan asepalveluksessa koettu häirintä eroaa rajusti hyvinvointibarometrissa havaitusta häirinnästä. 

– Varusmiehet joutuvat olemaan intissä koko ajan eivätkä he pääse sieltä pois. Häirinnän aiheuttaja on myös yleensä lähellä, toisin kuin siviilielämässä tekijä on usein tuntematon, Auvinen kertoo. 

– Tilanne on paljon vakavampi varusmiespalveluksessa, kuin voisi kuvitella. Häirinnälle on oltava ehdottomasti nollatoleranssi. 

Avoimempaa suhtautumista uusien vaihtoehtojen kokeilemiseksi

Nuorisotutkija Anni Ojajärvi käsitteli puheessaan muun muassa varusmiespalveluksen uudistamista naisten asepalvelukseen hakeutumisen kannalta.

– Ennen yhteistupakokeilua ajatukselle naisten ja miesten yhteisestä majoituksesta naureskeltiin. Ajateltiin, että miten tuollainen voisi toimia. Konseptia kuitenkin kokeiltiin ja se todettiin toimivaksi. Yhteistuvat ovat edelleen käytössä, Ojajärvi toteaa. 

Ojajärven mielestä olisi hyvä kokeilla uusia asioita rohkeammin.

– Olisi hyvä ottaa lapio omaan käteen ja kokeilla eri asioita, Ojajärvi painottaa. 

Hänen mukaan tietoa on löydyttävä helposti internetistä, jotta esimerkiksi vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakevat naiset osaisivat myös hakea palvelukseen. Jos yhä useamman naisen toivotaan hakevan asepalvelukseen, on myös ympäristön oltava heille suotuinen. 

– Maailma, johon naisia tarvitaan, on oltava kannattava myös heille, Ojajärvi korostaa. 

Ojajärvi pohti puheessaan myös tapaa, jolla nuorille kerrottaisiin asepalveluksesta. Uusien aiheiden käsittely pitäisi olla esimerkiksi peruskouluissa kriittistä ja avaavaa. Pelkkä tiedon kertominen ei Ojajärvi mukaan riitä. 

– Tällä hetkellä varusmiespalveluksessakin on erilaisia erillisiä koulutuksia kokeiltu, mutta sotilaiden pitämänä ne eivät aina mene täysin niin kuin on alunperin tarkoitettu. Tämän takia tulee miettiä tarkkaan kuka ja miten koulutusta toteutetaan, Ojajärvi sanoo. 

– Lisäksi kouluille toivon, että tietoa varusmiespalveluksesta käsiteltäisiin yhtä lailla kriittisesti ja monista eri näkökulmista, kuten muutakin koulussa opetettavaa teemaa. 

 

(Uutista korjattu 5.12.21., puhujan nimi ja kommentti. )