Sotilasrippikoulussa saa miettiä muutakin kuin varusmiespalvelusta

Sotilasrippikouluja järjestetään ympäri Suomea kahdesti vuodessa: yksi molemmille saapumiserille. Näihin kaikki varusmiespalvelustaan suorittavat ovat tervetulleita osallistumaan.

Siikaniemen kurssikeskuksen luokkahuoneeseen on kerääntynyt ympäri eteläistä Suomea varusmiespalvelustaan suorittavia. Osallistujia on Kaartin jääkärirykmentistä, Porin prikaatin Niinisalosta ja Säkylästä, Satakunnan lennostosta sekä Parolan panssariprikaatista. Joukko on moninainen muutenkin: löytyy eri uskontokuntien edustajia, eri maissa asuneita ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevia. Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää halu pohtia elämän suuria kysymyksiä: siksi he ovatkin osallistuneet sotilasrippikouluun.

Sotilasrippikouluja järjestetään eri varuskunnissa ympäri Suomen, yleensä kaksi vuodessa. Siten molemmissa saapumiserissä varusmiespalvelustaan suorittamaan tulevilla on mahdollisuus osallistua.

– Osallistua voivat kuitenkin myös ne, jotka ovat saapuneet aiemmassa erässä. Esimerkiksi ryhmänjohtajat, joilla on ollut aliupseerikoulu kesken viime keväänä kun tämä on järjestetty. Varusmiespalvelus on viime vuosina käynyt entistäkin kiireisemmäksi ja hektisemmäksi, emmekä halua, että asioita jää liiaksi rästiin rippikoulun vuoksi, lisää sotilaspastori Risto Kaakinen Kaartin jääkärirykmentistä.

Tällä viikolla Lahdessa järjestettyyn nelipäiväiseen sotilasrippikouluun osallistuu 21 varusmiestä, joiden lisäksi mukana on kolme kirkollisen alan opiskelijaa, jotka suorittavat varusmiespalvelustaan kirkollisen alan varusmiehinä.

– Väen määrä täällä ehkä yllätti. Jotenkin sitä on ajatellut, että kaikki ovat käyneet rippikoulun 15-vuotiaana, mutta en näköjään olekaan ainoa, jolta se on jäänyt väliin, totesi osallistujana mukana ollut alikersantti Aki Karvonen Niinisalon kranaatinheitinkomppaniasta.

Sotilasrippikoulu toimii hyvänä hengähdystaukona varusmiespalveluksen keskellä. Sotilaspastori Kaakisen näkemyksen mukaan siihen osallistuminen ei olekaan pois koulutuksesta, vaan toimii hyvin sen tukena.

– Tänä päivänä puolustusvoimissa puhutaan paljon toimintakyvystä: on oivallettu, että ihminen on muutakin kuin fyysinen kokonaisuus. Tällaisen sotilasrippikoulun kautta voidaankin käsitellä aika laajasti tärkeitä sotilasetiikkaan kuuluvia asioita, Kaakinen perustelee.

Samaa mieltä Kaakisen kanssa rippikoulun merkityksestä hengähdystaukona on sille osallistunut lentotiedustelija, alikersantti Jani Karppinen Kaartin jääkärirykmentistä.

– Tämä on itselle ollut tosi ihana ja hyvä kokemus: ei tarvitse murehtia hetkeen inttiä, vaan voi keskittyä itseensä ja omiin ajatuksiinsa. Hyvä tempaus siis keskellä varusmiesarkea, jonka aikana ei ehkä niin paljoa ehdi miettimään tällaisia asioita, hän toteaa.

Kaakisen mukaan erityisesti kun puhutaan kuolemasta tai kymmenen käskyn ajatuksesta "älä tapa", ollaan sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat aika sisäänrakennettu osa myös varusmiespalvelusta. Perinteiseen rippikouluun nähden tällaiset teemat korostuvatkin sotilasrippikoulussa.

Tätä näkemystä tukee myös sotilaspastori Pasi Hakkarainen Parolan panssariprikaatista.

– Lyhyempihän tämä on myös kuin perusrippikoulu. Lähtökohta mahdollistaa kuitenkin sen, että lyhyemmässäkin ajassa päästään monessa kohtaa jopa syvemmälle, hän toteaa.

Sotilasrippikoulua järjestämässä olleet sotilaspastorit Risto Kaakinen ja Pasi Hakkarainen pitävät tärkeänä, että sotilasrippikoulussa on hyvä olla. "Ei täällä kopsutella raamatulla päähän", Kaakinen korostaa.

Muiksi eroavaisuuksiksi perinteisen rippikoulun ja sotilasrippikoulun välillä Kaakinen ja Hakkarainen mainitsevat muun muassa sen, että osallistuja-aines on vanhempaa ja ajattelevampaa: heiltä siis löytyy 15-vuotiasta enemmän elämänkokemusta taustalta. Kaikilla osallistujilla on myös paljon yhteistä varusmiespalveluksen tuoman samanlaisen elämäntilanteen myöstä.

– Myöskään kurinpidollisia toimia meidän ei tarvitse täällä edes miettiä, Kaakinen lisää naurahtaen.

Yhteistä perinteisemmän rippileirin kanssa on puolestaan se, että varusmiesrippikouluun ovat kaikki tervetulleita, kunhan nuorena ei vain vielä ole rippileiriä käynyt. Toki osallistujilla on mahdollisuus tulla kastetuksi ja konfirmoifuksi, sekä liittyä kirkkoon, mutta se ei tietenkään ole mikään velvoite. Pasi Hakkarainen kertookin, että tällaisista asioista keskustellaan jokaisen osallistujan kanssa henkilökohtaisesti.

– Moni on sanonut, että tämä on ollut palveluksen paras viikko. On kerrankin mahdollisuus pysähtyä vähän. Ajatteli uskonnoista ylipäätään tai kristinuskosta mitä tahansa, ei se elämän tärkeiden kysymysten ajatteleminen ja niistä keskusteleminen tekisi pahaa kellekään, Hakkarainen kuvailee.

– Täällä on aina ollut myös osallistuja muistakin krisitillisistä kirkkokunnista, sekä esimerkiksi muslimeja. Tavoitteena meillä ei ole ryöstökalastaa täällä osallistujia luterilaiseen kirkkoon, vaan enemmänkin saada heidät rakentamaan omaa elämän- ja maailmankatsomusta parhaaksi näkemällään tavalla, Kaakinen lisää osallistujakunnan moninaisuudesta.