Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Karo Holmberg

Sotilaskotiliiton juhlaleirille osallistui kaiken ikäisiä sotilaskotisisaria ympäri Suomen.

Sotilaskotisisaret satavuotisjuhlaleirillä

Joona Aaltonen

Kun varusmies pitkän ja raskaan palveluksen jälkeen raahautuu kasarmialueensa sotilaskotiin, pelastaa hänen päivänsä iloinen ja avulias sotilaskotisisar. Mistä näiden vapaaehtoistyöntekijöiden auttamisen halu oikein kumpuaa?

Suomen sotilaskotityö täytti tänä vuonna 100 vuotta. Tämän kunniaksi Sotilaskotiliitto järjesti Kajaanissa Kainuun prikaatissa juhlaleirin, jolle osallistui noin 180 jäsentä 16 eri paikallisyhdistyksestä. Leirin tarkoituksena oli järjestön yhteishengen ja yhteisöllisyyden lisääminen, sekä yksittäisten jäsenten tietojen, taitojen ja osaamisen vahvistaminen.

Tähän tavoitteeseen pyrittiin viiden eri kurssin avulla, joilla koulutettiin muun muassa maastossa toimimista, viestimistä ja järjestön arvopohjan kirkastamista, liikenneturvallisuutta B-ajolupakurssin muodossa sekä innostavana kouluttajana toimimista. Yksi kursseista oli nimeltään Nuoret sisaret: sotilaskotityö tulevaisuudessa. Tälle kurssille osallistuneet olivat pääasiassa 10-16 -vuotiaita pikkusisaria, joita perehdytettiin niin käytännön sisartoimintaan kuin sen ihanteisiinkin.

– Tämä kurssi oli merkittävä, sillä nuorissa on myös sotilaskotiliiton tulevaisuus. Kokonaisuudessaan kurssit olivat onnistuneita, ja kaikki osallistujat sanoivat olleensa juuri sillä parhaalla kurssilla, kommentoi koulutuksia leirin järjestelyvastuussa olleen Kajaanin sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Heli Itkonen.

Asiapitoisten koulutusten ohella leirillä osattiin tietenkin pitää myös hauskaa. Kajaanilainen aikuisten miesten tanssiryhmä Äijät näytti mallia pistäen lanteet heilumaan ja tanssijalan vipattamaan. Tämän jälkeen pääsivät sotilaskotisisaretkin tanssilavalle paikallisen yhtyeen tahdissa.

– Koko leirin ajan oli tosi hyvä yhteishenki ja iloisuus pinnassa! Kyllä siellä illalla osa leiriläisistä verrytteli oikein kunnolla ja jytäsi musiikin tahtiin, kuvailee Itkonen hymyssä suin sisarten hauskanpitoa.

Onnistuneena leiriä voidaan pitää myös siitä tulleen laajan positiivisen palautteen näkökulmasta. Mutta miksi sotilaskotisisaret oikein tekevät tätä tärkeää vapaaehtoistyötä varusmiespalveluksen parissa ahertavien hyväksi?

– Parasta on, kun saa olla edistämässä varusmiesten ja -naisten hyvinvointia ja viihtyisyyttä ja siten tukea puolustusvoimia sen tärkeässä tehtävässä. Toiminta sotkussa, leirikodeissa ja maastossa on sitä parasta: siellä asiakkailta saatu hyvä palaute saa aina hyvälle mielelle. Tässä puuhassa oppii myös tuntemaan sisaria eri puolilta maata ja pääsee osallistumaan paitsi oman yhdistyksen järjestämään koulutukseen ja virkistystoimintaan, myös laajemmin alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tällä harrastuksella on merkitystä, meitä tarvitaan, kertoo Itkonen näkemyksensä sotilaskotisisarena työskentelystä.

Leirillä osallistujilta kerätyt kommentit syistä sotilaskotisisarena toimimiselle allekirjoittavat Itkosen omat kokemukset toiminnasta vahvasti. Muiden muassa ystävät, uuden oppiminen, maanpuolustus, ihanat asiakkaat, iloisuus, ja harrastuksen merkityksellisyys nousivat erityisesti esiin.

Jos näitä sotilaskotisisaria ei olisi, olisi monen varusmiehen arki huomattavasti harmaampaa ja ankeampaa. Sisarena toimiminen onkin vapaaehtoistyö ja harrastus, josta saa paljon itse irti, mutta josta on myös muille valtavan suuri hyöty.

Kahvit ja munkit kulkevat varusmiesten ja -naisten mukana myös metsäharjoituksiin sotilaskotiautossa.
Kuva: Sami Peltoniemi