Sotilaskirkoksi syntynyt – Rannikoprikaatin helmi täyttää pyöreitä

Upinniemen Merikappeli täyttää maaliskuussa 60 vuotta. Se on täynnä suomalaista historiaa, jota sotilaspastori vartioi.

Upinniemen sotilaspastorilla Henri Kivijärvellä riittäisi Merikappelista puhuttavaa varmaan päiviksi. Niin hyvin hän tuntee työpaikkansa jokaisen kolkan.

Jokaisella maallikon silmään vaatimattoman näköisellä maljalla, kyntteliköllä tai lapiolla on oma, jännittävä tarinansa. Kivijärvi on itse hankkinut monet esineistä kappeliin. Hän kuratoi kokoelmaansa ja kertoo siitä innokkaasti.

Ehtoollisvälinesarjat ovat rajan takaa Itä-Karjalasta ja Suursaaresta. Merikappelin alttarin edustaa hallitseva Suomen Joutsenen pienoismalli on Suomen suurin kirkkolaiva ja Kivijärven kätköistä löytyy tältä laivalta peräisin oleva siunaushiekkalapio.

Monet esineistä ovat päätyneet Merikappeliin enemmän tai vähemmän sattumankaupalla. Erään kerran sotilaspastori sai yllättävän yksinkertaisen tarjouksen: ”Otatko kaksi kirkonkelloa?” Niille ei enää kuitenkaan kotia Merikappelista löytynyt.

Vaikka 60 vuotta sitten valmistunut kappeli onkin ensisijaisesti sielunhoitoon tarkoitettu tila, on siitä vuosien mittaan kehittynyt todellinen kulttuurikeskus. Kappelissa järjestetään uskonnollisten tilaisuuksien lisäksi muitakin tapahtumia, kuten konsertteja, kerhotoimintaa ja juhla- ja laulutilaisuuksia.

Epävarma alku

Merikappelista tuli Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäinen sotilaskirkko. Kappelin rakentaminen ei kuitenkaan ollut selviö, sillä pääomasta oli puutetta. Suuri osa varoista jouduttiin keräämään yksityishenkilöiltä, ja se oli suuren työn takana.

Vuonna 1961 rakennuskustannuksiksi laskettiin 39,2 miljoonaa markkaa eli nykyrahassa noin miljoona euroa. Kolme vuotta myöhemmin koko summa ei kuitenkaan ollut koossa.

Pelastajaksi saapui kauppaneuvos Rakel Wihuri. Hänen johtamalleen naistoimikunnalle esiteltiin kappelin edistymistä ja harmiteltiin, kuinka varat ovat vähissä.

Wihuri oli vahva Merikappelin kannattaja ja Kivijärvi kertoo hänen tokaisseen: ”Ei mitään hätää, tämä järjestyy!” Lopulta Wihurin säätiö lahjoitti yhteensä kaksi kolmasosaa kappelin rakentamiseen tarvittavista varoista.

Merikappeli vihittiin käyttöön 14. maaliskuuta vuonna 1965, ja se on ollut jatkuvassa toiminnassa siitä asti.

Lämpimiä muistoja

Kivijärvi kertoo, että Merikappelista on tullut monille varusmiehille palveluksensa aikana tärkeä paikka. Monet muistelevat kaiholla kappelissa vietettyjä hetkiä.

– Monet varusmiehet kutsuvat tätä Unikappeliksi, koska täällä vedetään yhdessä vaiheessa niin älytön määrä oppitunteja peräkkäin, Kivijärvi hymyilee.

Merikappeli on ollut Kivijärvelle merkityksellinen paikka jo lapsesta saakka; hänen isänsä Hannu toimi 1970-luvulla Upinniemessä myös sotilaspastorina.

Kivijärvi muistaa peuhanneensa penkkirivien lomassa pikkupoikana ja kertoo, että lapset harrastavat yhä samaa toimintaa.

– Hyvä tetsausharjoitus alokkaille. Katsotaan, kuka sinne vielä mahtuu! hän virnistää.

Jutussa on käytetty lähteenä Johanna Pakolan kirjaa ”Merikappeli” (2018).