Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Eero Tammivuori

Kuvassa Puolustusvoimien henkilökuntaa pelaamassa jääkiekkoa

Pitkän jääkiekkotaustan omaava kersantti Minni Karjalan prikaatista (keskellä) kertoi, että jääkiekkoturnaus on ollut hauska. Hän odottaa jo innolla seuraavan vuoden turnausta.

Sotilas urheilee tauoilla ja vapaalla

Marianna Kalske

Työn ohella liikkuminen on tärkeää Puolustusvoimien työntekijöille, mutta mahdollisuuksia rajoittaa esimerkiksi henkilöstöresurssien puute. Ruotuväki selvitti henkilökunnan näkemyksiä Sotilasurheiluliiton jääkiekko-ottelussa.

Puolustusvoimien henkilökunta pelasi jääkiekon mestaruudesta 27.–28. huhtikuuta Hämeenlinnassa. Sotilasurheiluliiton järjestämään Millog games 2023 -turnaukseen kokoontui yhteensä 13 joukkuetta eri joukko-osastoista ja Rajavartiolaitoksesta. 

– Nämä sotilasurheilutapahtumat ovat huikeita! Vaikka urheilu on pääasiassa, täällä tutustuu myös Puolustusvoimien henkilökuntaan. Nämä ovat tärkeitä tapahtumia, majuri Petri Pouta Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksesta sanoi. 

Pouta työskentelee Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen huoltopäällikkönä ja pelasi jääkiekko-ottelussa Luonetjärven varuskunnan urheilijoiden ykkösjoukkueessa. Hän loukkaantui edellispäivän pelissä, joten tänään luvassa on joukkueen huoltoa pelaamisen sijaan. 

Työvoimapula vie aikaa liikunnalta

Pouta kertoo, että Puolustusvoimissa henkilökunnalla on käytettävissään viikoittain kaksi tuntia työaikaa liikkumiseen. Liikuntamahdollisuudet varuskunnissa ovat hänen mukaansa myös hyvät. Hän kannustaa itse esimiehenä alaisiaan hyödyntämään viikkoliikuntatunnit, mutta peräänkuuluttaa myös työntekijän omaa vastuunottoa liikuntamahdollisuuksien hyödyntämisessä. 

– Se on etu ja siitä pitäisi pitää kiinni. Vaikka työtehtävät vievät mukanaan, niin se on valinta. Toivotaan, että työnantaja antaisi jatkossakin tämän mahdollisuuden, Pouta pohtii. 

Kapteeni Otto Hakamaa Hämeenlinnan varuskunnan urheilijoiden joukkueesta on samoilla linjoilla sen suhteen, että liikuntamahdollisuudet varuskunnissa ovat hyvät. Todelliset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen kuitenkin vaihtelevat. Hän työskentelee kurssin johtajana Maasotakoulussa. 

– Työnantaja kannustaa liikkumaan, mutta se haaste siinä on, että monessa paikassa työntekijöitä on työmäärään nähden liian vähän, Hakamaa toteaa.

Sopimussotilaana työskentelevä kersantti Minni Karjalan prikaatista kertoo myös, että henkilökunnan vähyys vaikuttaa hänenkin liikuntamahdollisuuksiinsa. Työkuorman kasautuessa viikkoliikuntatunteja ei yksinkertaisesti ehdi hyödyntämään. 

– Se on harmi. Sanotaan aina, että sotilaan pitäisi pitää itsestään huolta ja treenata. Tottakai treenaisin, mutta se työkuorma on niin iso, hän päivittelee.

Minnillä on selkeä näkemys siihen, miten tilannetta saataisiin parannettua. 

– Palkataan lisää henkilöstöä. Eikä vain sopimussotilaita vaan virkoja. Huudetaan aina sitä, että on työvoimapula, mutta asialle ei tehdä mitään. Ei siinä ole mitään järkeä, että teen vähintään virassa olevan kersantin työt ja saan sopimussotilaan palkkaa, hän pohtii. 

Majuri Petri Pouta Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksesta (vasemmalla) keskittyi joukkueensa huoltoon edellispäivän loukkaantumisen takia. Kuva: Eero Tammivuori

Liikuntamahdollisuudet riippuvat tehtävästä

Hakamaa näkee, että mahdollisuus käyttää viikkoliikuntatunteja riippuu työtehtävästä. Toimistotehtävissä on hänen mielestään helppoa päästä liikkumaan päivän aikana, kun taas aikatauluihin sidottu työ tarjoaa vähemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi varusmiesjoukkueen johtajan tai kouluttajan voi olla vaikeaa ehtiä liikkumaan. 

– Varsinkin nuoren työntekijän voi olla vaikea löytää välejä liikunnalle. Vaatii kokemusta ja suunnittelua, että pystyy löytämään sen välin, Hakamaa sanoo.

Hakamaalla itsellään on vaihtelevasti aikaa urheilulle työnsä ohessa. Toisinaan aikaa löytyy, mutta välillä saattaa mennä kuukausikin niin, ettei viikkoliikuntatunteja ehdi käyttää. Silloin Hakamaa käyttää lounastaukoaan liikuntaan.

– Olen ratkaissut sen niin, että olen käynyt lounastauon yhteydessä liikkumassa. Olen käyttänyt vähän työaikaa ja vähän lounastaukoa ja syönyt vähän nopeammin, hän kertoo.

Kersantti Minni ei ehdi yleensä treenaamaan työpäivän aikana, mutta hän hyödyntää varusmiesten koulutusta oman kunnon ylläpitoon. Minni esimerkiksi marssii varusmiesten kanssa paljon.

Hän kertoo, että työnantaja kyllä kannustaa työntekijöitä liikkumaan erilaisilla viikkoliikuntakerhoilla ja treeniohjelmilla, mutta kerhoihin ehtiminen on käytännössä mahdotonta varusmiesten kouluttamisen ohella.

Sotilasurheiluliiton tapahtumia pidetään arvokkaina

Vaikka nykytilanne henkilökunnan liikuntamahdollisuuksien suhteen on majuri Poudan mielestä varsin hyvä, hän on huolissaan tulevaisuudesta. Jos tämänkaltaiset Sotilasurheiluliiton tapahtumat menevät jatkossa omalle ajalle, osallistujia ei välttämättä riitä.

– Liiton tapahtumat voidaan pitää nykyään viikolla ja saamme niin sanotusti palkallisia vapaapäiviä. Jos nämä tapahtumat menevät omalle ajalle, voin sanoa, että nämä turnaukset loppuvat, hän arvelee.

Myös kapteeni Hakamaa pitää Sotilasurheiluliiton tapahtumia tärkeinä. Hän nauttii siitä, että tapahtumissa törmää uusiin ja vanhoihin tuttuihin. Kilpailujen lähestyessä myös harjoittelu kovenee.

– Kun kisat alkavat lähestymään, se tarkoittaa monelle, että jäälle pitäisi päästä ja löytää aikaa treenaamiseen, hän sanoo.

Kersantti Minni on samoilla linjoilla. Hän näkee arvokkaana sen, että tapahtumassa saa paljon liikuntaa. Silminnähden innostunut kersantti odottaa jo seuraavan vuoden pelejä.

– Tämä on ensimmäinen kertani turnauksessa, tämä on ihan mahtavaa. Minun on pakko päästä ensi vuonnakin!