"Sotilas on sotilas kaikkine psykofyysisine ominaisuuksineen" – Erityisasiantuntijan mukaan sukupuolen ei pidä olla sotilasta määrittävä automaattinen etuliite

Maanpuolustukseen tarvitaan koko yhteiskunta, sanoo käyttäytymistieteilijä ja erityisasiantuntija Inka Venho-Kortelainen.

Puolustusvoimissa ei yleensä ole tarpeen erotella mies- ja naissotilaita. Poikkeuksena ovat tehtävät, joissa sukupuolella on merkitystä, sanoo käyttäytymistieteilijä, erityisasiantuntija ja reservin kapteeni Inka Venho-Kortelainen Pääesikunnasta.

Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot. Venho-Kortelaisella on niistä omakohtaista kokemusta, sillä hän on toiminut rauhanturvaajana YK:n johtamassa UNIFIL-operaatiossa Libanonissa.

Venho-Kortelaisen mukaan on syytä ymmärtää toimintaympäristön väestön erityispiirteet ja räätälöidä oman joukon käyttöä tilanteen mukaan. 

– Joissakin kulttuureissa naissotilaiden kannattaa keskustella paikallisten naisten kanssa, aivan kuten paikallisia uskonnollisia johtajia tapaamaan on järkevää lähettää oman joukon sotilaspappi. Kyse on siitä, että hyödynnetään fiksusti käytettävissä olevasta työkalupakista sopivia työvälineitä kuhunkin tehtävään.

Ensimmäiset suomalaiset naisrauhanturvaajat lähtivät palvelukseen Golanille ja Etelä-Libanoniin joulukuussa 1991. Kuva: Puolustusvoimat

Vaikka joissakin tehtävissä taistelijan sukupuolella on merkitystä, Venho-Kortelainen painottaa, ettei sukupuolen pidä olla sotilasta määrittävä automaattinen etuliite. 

Venho-Kortelaisella on monipuolisesti kokemusta Puolustusvoimien kansallisista ja kansainvälisistä tehtävistä. Kriisinhallinnan lisäksi hän on työskennellyt muun muassa Kadettikoulussa, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä, Rajavartiolaitoksella sekä Ruotsin puolustusvoimien kansainvälisessä koulutuskeskuksessa ja Nordefco-asianhoitajana.

Henkilöstön monimuotoisuus vahvuutena

Henkilöstön monimuotoisuus on Venho-Kortelaisen mukaan Puolustusvoimille vahvuus, koska erilaisista yksilöistä koostuvat tiimit pystyvät ratkaisemaan haasteet tehokkaasti. 

– Keskeisin edistysaskel kuluneen 30 vuoden aikana onkin hitaasti mutta lupaavasti monimuotoistuva henkilöstö. Sotilashenkilöstön monimuotoistumisen hitaus johtuu siitä, että jokainen kulkee uralla edetessään samaa polkua, eikä ohituskaistoja kannata käyttää.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi kasvattaa vapaaehtoisesti asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrää 2 000:een vaalikauden loppuun mennessä.

Venho-Kortelainen mielestä Puolustusvoimien kannalta merkityksellisempi tavoite olisi kasvattaa asepalveluksensa loppuun saakka suorittavien sotilaiden määrää, jotka ovat sitoutuneita toteuttamaan tehtävänsä asevelvollisina.

– Väitän, ettei kukaan nainen hakeudu asepalvelukseen vain siksi, että on nainen. Asepalveluksen suorittamiseen tai suorittamatta jättämiseen johtavat muut syyt. 

Vahvempia yhdessä

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus tarkoittaa sitä, että naiset voivat vapaaehtoisesti hakeutua asevelvollisiksi. Kolmenkymmenen ensimmäisen palveluspäivän aikana naisilla on lakiin kirjattu oikeus keskeyttää palveluksensa, mutta sen jälkeen naiset ovat yhtä lailla asevelvollisia miesten kanssa. 

Tätä tulisi Venho-Kortelaisen mielestä painottaa enemmän myös julkisessa keskustelussa.

– Yhteisöllisyyttä ja yhteistä vastuuta on syytä viestinnässämme korostaa, eikä naisten vapaaehtoisuutta ole tarpeen jankuttaa. Ei pidä erehtyä luulemaan, että asevelvollisuus olisi naisille vapaaehtoista, vaikka asepalvelukseen hakeutuminen sitä onkin.

Epäasialliseen käytökseen puuttuminen on Venho-Kortelaisen mukaan keskeinen tekijä Puolustusvoimien tehtävien toteutuksen onnistumisessa. Hän uskoo, ettei epäasiallisen käytöksen kitkeminen kokonaan ole realistista, mutta on tärkeää ymmärtää mikä merkitys on sillä, ettei ketään jätetä yksin.

– Ne tehtävät, joihin me valmistaudumme, vaativat kovaa ryhmäkiinteyttä ja vahvaa keskinäistä luottamusta. Onnistumisemme maanpuolustustehtävässä riippuu siitä, että teemme tätä työtä yhdessä, taistelijaparista huolta pitäen.

Kaikki kulkevat saman reitin

Sukupuolineutraali asevelvollisuus on käytössä useissa maissa eri puolilla maailmaa. 
Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa asevelvollisuus on valikoivaa, ja molemmat maat pyrkivät merkittävästi lisäämään asevelvollisten määrää. Tanskassa sukupuolineutraali asevelvollisuus astuu voimaan ensi vuodesta lähtien.

– Näiden kymmenen Pääesikunnassa palvelemani vuoden aikana olen seurannut urallaan etenevien naisoletettujen upseerien määrän kasvua. Viimeisimpien parin vuoden aikana everstiluutnantteina ja komentajina työskenteleviä ikätovereitani alkaa olla myös täällä meillä Suomessa yhä enemmän.

Yksi Puolustusvoimien vahvuuksista on Venho-Kortelaisen mukaan se, että kaikki sotilaat kulkevat alokkaasta alkaen saman reitin, eivätkä esimerkiksi perhetausta tai varallisuus vaikuta sotilasarvoon tai viran saamiseen.

Venho-Kortelainen arvioi, että ennen hänen eläkkeelle jäämistään asevelvollisuuslaki ei Suomessakaan velvoita enää pelkän juridisen sukupuolen perusteella.

– Seuraavien sukupolvien ei toivottavasti tarvitse turhaan erotella nais- ja miessotilaita. Sen sijaan alkaa olla ihan perusjuttua jokaiselle, että sotilas on sotilas kaikkine psykofyysisine ominaisuuksineen.

Kahden rintaman välissä

Venho-Kortelaisen mukaan hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut asenteisiin naisten asepalvelusta kohtaan, vaikka naisia on alle kymmenen prosenttia koko Ukrainan asevoimien henkilöstöstä.

– Suhtautuminen naisiin asevoimissa on pakon edessä muuttunut. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät peittele asennettaan naissotilaita kohtaan. Etulinjassa sotivat naiset ovat toistuvasti kertoneet, kuinka he joutuvat taistelemaan ”kahden rintaman välissä”.
Venho-Kortelainen antaa tästä esimerkin. 

Alkuvuonna hän oli Naton etäkokouksessa, johon osallistui taistelija Ukrainasta. Sotilas painotti, kuinka iso merkitys jokaisen panoksella on, mutta samalla hän jakoi kokemuksensa siitä, mitä kaikkea hän on joutunut rintamalla naissotilaana sietämään. Hänen täytyy esimerkiksi varoa, ettei joudu omien taistelutovereidensa raiskaamaksi.

– Vasta vuoden 1991 itsenäistymisestä alkaen Ukrainassa on avoimesti luotu omaa kulttuuria, jossa esimerkiksi yksilönvapaus mahdollistaa myös naisten oikeuden osallistua vapaaehtoisesti asevoimiensa taistelutehtäviin. Asenteet muuttuvat hitaasti. Käytännössä on mahdotonta laskea kaikkien niiden ihmisten määrää, jotka puolustavat Ukrainaa. 

Venho-Kortelaisen mukaan sota Ukrainassa on osoittanut, ettei Venäjä noudata kansainvälisiä sopimuksia, vaan yrittää tuhota koko yhteiskunnan. Silloin sen puolustamiseenkin tarvitaan koko yhteiskunta.

Inka Venho-Kortelainen on käyttäytymistieteilijä ja erityisasiantuntija, joka työskentelee erikoissuunnittelijan virassa Pääesikunnassa. Hänen tehtäväänsä kuuluu muun muassa ymmärtää, miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii siviiliväestöä kohtaan.