Sotilas henkeen ja vereen
Kenraalimajuri Ruben Lagus kehitti joukoistaan suomalaisen panssariaseen, Marskin nyrkin, jonka arvo jatkosodassa oli kiistaton. Lagus oli joukoiltaan ehdotonta kuria vaatinut mallikelpoinen sotilas, joka palkittiin raivoisasta etenemisestään ensimmäisellä Mannerheim-ristillä.
Ruben Laguksen sotilasura alkoi 18-vuotiaana vuonna 1915 hänen lähtiessään vapaaehtoisena veljensä perässä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Hohdokasta suomalaisten jääkärien elämä itärintaman karuissa oloissa ei missään nimessä ollut.
– Suomalaiset eivät juurikaan taisteluihin ottaneet osaa, vaan elivät juoksuhaudoissa palellen, kärsien hyttysistä ja vetisistä suo-olosuhteista. Ne olivat taistelukokemuksia, jotka kasvattivat Lagusta, mutta eivät olleet sodan rajuimmasta päästä, jääkäriritareista kirjaa kirjoittava Heikki Lehtonen kertoo.
Lehtonen kertoo ajalla olleen Lagukseen erityisen suuri vaikutus. Lagus omaksui saksalaisen sotilaskurin niin perusteellisesti, että se sai hänet kenties jäämään sotilasuralle.
– Hän omaksui täysin preussilaisen kurin ja tiukan käskemis- ja tottelemiskulttuurin, joista hän oli laajalti tunnettu, Lehtonen kertoo.
Lagus palasi Suomeen jääkärien pääjoukon mukana luutnantin arvoon ylennettynä. Lehtonen kuvailee Laguksen olleen alusta loppuun arvomaailmaltaan puhtaan valkoinen ja kokeneen taistelevansa sisällissodassa isänmaansa vapaudesta.
Sisällissodan jälkeisellä urallaan Puolustusvoimien palveluksessa Lagus toimi erinäisissä kouluttajan tehtävissä. Hänen ei voi kuitenkaan katsoa erottuneen muista upseereista älykkyydellään.
– Ei hänellä ollut akateemisia merkintöjä, jotka näyttäisivät hänen olleen erityisen fiksu tai menestynyt, mutta aikaansaavan ja tekevän luonteensa vuoksi hän pääsi eteenpäin, Lehtonen kertoo.
– Kaikin puolin kyvykäs, työteliäs ja kunnollinen upseeri, selvä ja perusteellinen kouluttaja. Mallikelpoinen kadettikomppanian päällikkö, Kadettikoulun päällikkö eversti Taavetti Laatikainen kuvaili majuri Lagusta tämän upseeriarvostelussa.
Eteenpäin, eteenpäin
Talvisotaan lähtiessä Lagus palveli everstiluutnanttina vastaten Kannaksen rintaman huollosta. Hänen vastuulleen kuuluivat muun muassa ammushuolto ja lääkintä. Tällöin Lagus oppi huollon merkityksen ja sai kokemusta laajan organisaation toiminnasta, mutta jäi oletettavasti kaipaamaan sotatoimien johtamista.
– Talvisodan kokemusten ja ennen kaikkea Saksan rintamilta vuonna 1940 saatujen tietojen perusteella Suomen asevoimien ylijohdon päämääränä oli luoda liikkuvaan sodankäyntiin kykenevä iskuvoimainen perusyhtymä, Panssarimuseon johtaja Simo Hautala kertoo.
Lagus valikoitui tehtävään tavoitteenaan kehittää hyökkäyksellisesti toimiva joukko, mitä varten hän lähti Saksaan opintomatkalle, sillä kenelläkään Suomessa ei ollut kokemusta uudentyyppisistä joukoista.
– Nähtyäni joukkojen koulutustason voin ymmärtää Saksan asevoimien ylivertaisuuden blitzkriegin (salamasodan) operaatioissa, Laguksen kerrotaan sanoneen.
Tarkoitusta varten Polkupyöräprikaati ja Jääkäriprikaati yhdistettiin ja Lagus nimitettiin muodostuneen Jääkäriprikaatin komentajaksi. Jatkosodan hyökkäysvaiheen alkaessa Lagus pääsi vihdoin näyttämään kykynsä hyökkäyksen johtajana. Hänen johtamansa Jääkäriprikaatin sotamenestys oli erinomaista.
– Hänellä ei ollut hyökkäyssodasta kokemusta lainkaan, mistä voi päätellä, että hänellä oli taito, kyky ja halu synnynnäisesti olemassa. Lagus oli hyvin hyökkäyshenkinen ja uskoi, että hyökkäyksen pitää liikkua. Hänen tunnussanansa olikin eteenpäin, Lehtonen kommentoi.
– Lagus oppi Saksassa vihollista kohti etenevän hyökkäystavan perinteisen koukkaamisen sijasta, mikä siivitti hänen menestystään, Hautala jatkaa.
Laguksen joukkojen nopea hyökkäyshaluinen eteneminen noteerattiin myös päämajassa. Eversti Lagus nimitettiin ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi suoraan ylipäällikkö Mannerheimin päätöksellä 22.7.1941, vain kuukausi sodan alun jälkeen. Mannerheimin kerrotaan halunneen myös näpäyttää Laguksen esimiestä, kenraalimajuri Paavo Talvelaa, joka oletti saavansa ensimmäisen ristin.
Eversti Lagus Viteleen valtauksen jälkeen 22.7.1941. Samana päivänä Lagukselle myönnettiin Mannerheim-risti.
Panssarikenraaliksi
Hyökkäyssodassa Laguksen maine oli noussut erittäin korkealle, ja vuonna 1942 hänet määrättiin perustamaan uutta Panssaridivisioonaa, josta muodostui kenties iskukykyisin joukkomme.
– Sodan jähmettyessä asemiin monilla joukoilla oli taipumus keskittyä puhdetöiden tekemiseen. Näin ei ollut laita Laguksen joukoissa, vaan Panssaridivisioona jatkoi ankaraa ja tarkoin komentajan käsissä ollutta koulutusta, Hautala kertoo.
Tiukasta kurista ja ankarasta harjoittelusta huolimatta Laguksen joukkoihin kuuluminen nähtiin arvosta riippumatta kunniana. Yleisesti puhuttiinkin "Laguksen miehistä". Lehtonen kertoo joukkojen ymmärtäneen ja myöhempien sotatoimien osoittaneen, että sodassa ei pehmeiden puhumisella pärjätä. Kova koulutus oli myös omiaan luomaan ryhmäkoheesiota joukkoon.
Vaikka asemasodan aikana toimeenpantua koulutusmyllyä kutsuttiinkin "Sirkus Lagukseksi", kuri ja koulutus yhdessä parantuneen kaluston ohella valmistivat Pansaridivisioonaa kesän 1944 ankariin ratkaisutaisteluihin. Panssaridivisioona toimi eri aselajien muodostamina taisteluosastoina suorittaen menestyksekkäitä vastahyökkäyksiä.
– Panssaridivisioonan, Marskin nyrkin, merkitys operatiiviselta kannalta tarkastellen oli Kannaksen puolustuksen lujittajana äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen. Avainasemassa oli aselajien saumaton yhteistyö, joka meidän oloissamme korostui erityisesti liikkuvien jääkäriyksiköiden, panssarijoukkojen ja panssarintorjunnan välillä, Hautala pohtii.
Hautala nostaa esiin osoituksena Laguksen panssariosastojen menestyksestä niiden aiheuttamat tappiot suhteessa omiin tappioihin. Esimerkiksi taisteluosasto Puroman onnistui tuhota 40 vihollisvaunua menettämättä yhtäkään omaa vaunua.
Panssaridivisioonan kalusto kehittyi asemasodan aikana sotasaalisvaunujen myötä. Saksasta oltiin hankittu myös tehokkaita Sturmgeschütz-40-rynnäkkötykkejä (kuvassa).
Käskyjä ja kuria
Lehtonen kertoo Laguksen käytännössä eläneen työtään varten aina palveluksessa ollessaan sivuuttaen erinäiset vapaa-ajan toimet kokonaan.
– Hän oli liikkeellä lähes yötä päivää rasittuneen näköisenä, mikä tietysti näkyi väsymyksenä. Voi olla, että hän pysyi hereillä piristeiden voimalla, Hautala jatkaa.
Lagusta pidettiin äärimmäisen isänmaallisena sotilaana, jolle suuressa arvossa olivat hänen ansionsa sotilaana. Lehtonen uskoo ensimmäisen Mannerheim-ristin saamisen ja menestyksekkään hyökkäyssodan olleen Laguksen erityisesti arvostamia ansioita.
Lagus oli vaativa johtaja, joka tykkäsi pitää langat omissa käsissään. Upseeriarvosteluissa häntä on kuvattu muun muassa käskeväksi, vaativaksi ja töykeäksikin.
– Keskinäinen seurustelu oli varmasti vähäisempää kuin muilla upseereilla, koska hän oli sen verran vetäytyvä ja tyly luonne. Uskaltaa olettaa, ettei hän ole ollut suosituin mahdollinen kollega, Lehtonen pohtii.
Lagus ymmärsi kuitenkin oman paikkansa hierarkiassa ja käskyjen vastaanottajana. Hänen maailmassaan oli vain käskyjen vastaanottamista ja antamista.
– Hän oli päättäväinen ja pikkutarkka, mutta ehdottoman oikeudenmukainen, eikä vaatinut alaisiltaan yhtään enempää kuin itseltään, Hautala kertoo.
Laguksella oli kuitenkin niin kollegoidensa kuin alaistensakin ehdoton kunnioitus ja virheetön maine sotilaana.
Molemmat kertovat Laguksen olleen aktiivinen ja aloitteellinen kenraali, joka erottui monista kollegoistaan aktiivisella osanotollaan taistelutoimiin. Lagus viihtyi rintamalla ja johti joukkojaan edestä, eikä jäänyt niin sanotuksi esikuntakenraaliksi. Vaaratilanteiltakaan ei vältytty.
– Kerran Lagus joutui keskitykseen ja sirpale osui häntä komentovyöhön. Joku Laguksen alaisista otti tämän sirpaleen talteen, ja se taitaakin olla nykyään Panssarimuseon kokoelmissa, Hautala muistelee.
Myös Laguksen vuonna 1925 syntynyt poika Olof Lagus niitti mainetta isänsä joukoissa. Olof aloitti sotataipalensa vapaaehtoisena Neuvostoliiton kesän 1944 suurhyökkäyksen alla tuhoten Kuuterselän taistelussa rynnäkkötykillä minuutissa neljä vihollisen panssarivaunua, mikä oli tiedettävästi uusi maailmanennätys.
Lagus ei jäänyt esikuntakenraaliksi, vaan liikkui joukkonsa mukana. Kuvassa Lagus komentoteltassa Lapin sodassa vuonna 1944.
Sotasankarista kukkakauppiaaksi
Sodan päätyttyä lukuisat upseerit saivat lähteä, ja jäljelle jääviä pyydettiin liittymään Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan, mihin Lagus ei suostunut. Hän anoi presidentiltä eroa, mutta Mannerheim ei sitä myöntänyt, vaan tiettävästi suostutteli Laguksen jäämään palvelukseen. Mannerheimin kerrotaan luvanneen tälle ylennyksen kenraaliluutnantiksi, mitä Lagus ei kuitenkaan koskaan saanut. Vuonna 1947 Lagukselle lopulta myönettiin ero Puolustusvoimien palveluksesta vain 50-vuotiaana.
– Sotilasammatin arvostus oli tuolloin alimmillaan, eikä upseerin elämä ollut henkisesti kovin palkitsevaa. Myöskään luvattua ylennystä ei kuulunut, joten Lagus sai tarpeekseen, Lehtonen avaa.
Reserviin siirryttyään Lagus asettui Lohjalle perheensä vanhalle tilalle ja ryhtyi Lohjan Sato Oy:n toimitusjohtajaksi. Lisäksi Lagus piti kotitilallaan kauppapuutarhaa ja kukkakauppaa Lohjan keskustassa.
– Laskeutuminen siviiliin oli varsin pehmeä, vaikka hänen elämänsä otti melkoisen täyskäännöksen hänen ryhtyessään panssarikenraalista kukkakauppiaaksi, Lehtonen tuumii.
Lagus tykkäsi osallistua reserviläistapahtumiin, joissa panssrikenraali oli toivottu vieras. Heinäkuussa vuonna 1959 hän oli osallistumassa erääseen tapahtumaan, mutta päätti jäädä pois huonovointisuuden vuoksi. Seuraavana yönä hän nukkui pois.
Laguksen muisto ei kuollut hänen mukanaan, vaan häntä pidetään yhä yhtenä merkittävimmistä suomalaisita sotilasjohtajista, jonka perintö elää suomalaisten panssarijoukkojen keskuudessa. Parolassa toimivan Panssariprikaatin pohja on Laguksen Panssaridivisioonassa, ja joukot käyttävätkin edelleen ylpeästi Laguksen nuolia hihoissaan.
– Hän oli todellinen suomalainen, jonka karun sotilaan ulkokuoren alle kätkeytyi vaatimaton ja henkisesti suuri ihminen. Kenraali Laguksen palatessa takaisin Herransa luo jäämme hänessä kaipaamaan suurten tekojen miestä, rovasti Akseli Kajanti lausui muistosanoissaan.
