Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvassa Ruotuväen päätoimittaja Mikko Ilkko

Pääkirjoitus: Sotilaiden ja siviilien ymmärtäjä

Martti Ahtisaaren elämäntyö rauhan edistämiseksi, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnonkin, on nostettu kärkeen lukuisissa muistokirjoituksissa ja muistelmissa. Ja syystäkin. 

Presidentti Martti Ahtisaaren henkilökohtaisten neuvottelutaitojen ohella on syytä nostaa esille hänen ymmärryksensä sotilaiden ja siviilien yhteistyön tärkeydestä. Ihmistä pitää arvostaa riippumatta siitä oliko hän sotilas vai siviili. Tämä heijastui hänen näkemyksiinsä myös veteraanien asemaan Suomessa. 

Kun Ahtisaari aloitti YK:n pääsihteerin erityisedustajana Namibiassa vuonna 1989, hänellä oli sekä vapautustaistelijoiden että afrikkalaisten vaikuttajien tuki. Hän johti noin 8000 YK:n sotilaasta ja siviilihenkilöstä koostuvaa operaatiota. Työ johti monien vaiheiden jälkeen siihen, että Namibiasta tuli itsenäinen maa vuonna 1990.

Tätä samaa taitoa sotilaiden ja siviilien yhteistyön mahdollistajana hän on myöhemmin hyödyntänyt muun muassa Balkanilla ja Indonesian Acehissa. Puolustusvoimien ylipäällikkö Ahtisaari arvosti sotaveteraanejamme. 

Hän kutsui ensimmäisenä itsenäisyyspäivän vastaanotolle kaikki Mannerheim-ristin ritarit. Ritareita oli osallistunut aiemmin Linnan juhliin yksittäisinä henkilöinä mutta Ahtisaaren aloitteesta he ovat olleet itseoikeutettuja kunniavieraita puolisoineen vuodesta 1994 lähtien. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin johtamien ritareiden sisääntulo olikin monelle juhlien kohokohta seuraavina vuosina.
Ahtisaari antoi veteraaneille osoitetun ylipäällikön päiväkäskyn vuonna 1995. Tuolloin oli kulunut puoli vuosisataa edellisestä päiväkäskystä. 

Alun perin päiväkäsky on ollut päiväksi annettu toimintaohje. Sittemmin ne ovat muuttuneet juhlallisiksi lausumiksi.

Tätä päiväkäskyä voidaan pitää jonkinlaisena käännekohtana laajemmassakin yhteiskunnallisessa muutoksessa suhtautumisessa sotaveteraaneihin. Päiväkäskyssä todettiin Suomen olleen ainut sodan osapuoli Manner-Euroopassa, joka välttyi miehistyksen kauhuilta.

”Se oli ainut, joka selvisi sodasta tahrattomin kilvin, jolla ei ole mitään peiteltävää, ei mitään hävettävää, mutta paljon ylpeydellä muisteltavaa”, päiväkäskyssä lukee. Aiempi käännekohta veteraanien arvostuksessa oli ennen Ahtisaaren presidenttiyttä ensimmäinen kansallinen veteraanipäivä vuonna 1987.

Veteraaniasioiden esille nostamisessa Ahtisaari erosi edeltäjistään. Toki tähän vaikutti se, että aikakin oli kypsä Neuvostoliiton romahdettua. Toisaalta monet presidentti Ahtisaaren edeltäjistä kokivat sodan varsin erilaisissa rooleissa kuin evakkoon lapsena joutunut Ahtisaari.