Sotilaiden ammattiliitot tekevät tiivistä yhteistyötä

Sotilaiden ammattiliitot Upseeriliitto, Päällystöliitto ja Aliupseeriliitto ovat saaneet uudet puheenjohtajat. Kolmikko vannoo tiiviin yhteistyön nimiin ja antaa myös tunnustusta työnantajalle eli puolustusvoimille hyvästä henkilöstöpolitiikasta ja aidosta yhteistoiminnasta.

Kaikki kolme sotilaita edustavaa ammattiliittoa ovat saaneet jokin aika sitten uuden puheenjohtajan. Upseeriliiton Ville Viita ja Päällystöliiton Jyrki Lukkarinen aloittivat tehtävissään vuoden alusta, ja Jyrki Surkka valittiin Aliupseeriliiton johtoon tämän vuoden maaliskuun alussa. Kaikki ovat kokeneita ay-toimijoita, Viita ja Lukkarinen ovat olleet liittojensa toiminnassa mukana jo parikymmentä vuotta, Surkan ay-ura alkoi vuonna 2010.

Parasta aikaa liitot käyvät työnantajan kanssa uuden virka- ja työehtosopimuksen mukaisia virastokohtaisia neuvotteluita, joiden takaraja on toukokuun puolivälissä. Puolustusvoimat saa työnantajana liittojohtajilta hyvän arvosanan henkilöstöpolitiikastaan.

– Puolustusvoimauudistus on malliesimerkki siitä, kuinka aidolla työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välisellä yhteistoiminnalla saadaan aikaiseksi kaikkia osapuolisia hyödyttävä lopputulos mahdollisimman pienin haittavaikutuksin, Lukkarinen kiittää.

Myös Viita pitää kehityssuuntaa oikeana, kun kipeistäkin asioista voidaan keskustella yhdessä. Yksi ongelma on henkilöstön määrä.

– On selvää, että henkilöstövaje näkyy myös henkilöstöjohdossa. Sopimusten soveltamiseen ja erimielisyysasioiden ratkaisemiseen tarvitaan valmistelijoiksi sotilaita, Viita sanoo.

Surkka kuvaa puolustusvoimien henkilöstöpolitiikkaa varsin stabiiliksi.

– Kentän tasolla on tietysti joitain paikallisia kipukohtia, mutta olisi ihmeellistä, jos näin ei olisi, Surkka toteaa.

Järjestöjohtajien mukaan onneksi henkilöstön jaksamisen ongelma ja henkilöstön lisätarve on tunnustettu, ja nämä ovat työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen yhteisiä huolenaiheita.

– Jaksamisen suhteen suurimmat haasteet ovatkin etenkin valmiuden ylläpitoon, aluevalvontaan ja asevelvollisten koulutuksen suoraan tai epäsuorasti liittyvissä tehtävissä. Erityisesti pitkät valmius-, koulutus- ja varallaolojaksot kuormittavat henkilöstöä, Lukkarinen huomauttaa.

– Henkilöstön määrä ei ole mielestäni riittävä nykyisiin tehtäviin nähden. On hyvä asia, että se on havaittu myös poliittisten päättäjien tasolla, Surkka sanoo.

Viidan mielestä uusista ja lisääntyvistä puolustusvoimien tehtävistä johtuva henkilöstövaje voidaan parhaiten paikata lisäämällä upseerien määrää.

Puolustusvoimauudistuksen lisäksi henkilöstöön on vaikuttanut tai vaikuttamassa muutama muukin asia. Puolustusvoimien uutta kolmatta tehtävää eli kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista ollaan vasta viemässä kentälle, joten aika näyttää, kuinka se toteutetaan. Yksi tärkeä asia on, että kyse on aidosta vapaaehtoisuudesta.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rooliin kaavaillut muutokset ovat vielä auki. Viita pitää sotilaallisen koulutuksen siirtämistä puolustusvoimille myönteisenä asiana. Muutoksen toteuttamiseen tarvitaan yli neljäkymmentä kokenutta esiupseeria. Myös Lukkarinen ja Surkka kaipaavat muutoksen toteuttamiseen lisärahoitusta.

Keskusjärjestönä Upseeriliitolla ja Päällystöliitolla on Akava. Aliupseeriliitto kuuluu SAK:hon. Monesti ammattisotilaiden intressit ovat yhteneväiset, joten yhteistyötä tehdään kaikilla tasoilla.

– Keskusjärjestöjen erot liittyvät arvoihin, mutta myös esimerkiksi työelämän ja verotuksen tavoitteisiin, Viita sanoo.

– Saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta meidän pääsopijoiden kesken vallitsee myös hyvä yhteistyön ilmapiiri, Surkka vakuuttaa.

Päällystöliiton jäsenistöä eli opistoupseereita on puolustusvoimissa Lukkarisen mukaan oletettavasti aina vuoteen 2037 saakka. Hän toivookin, että opistoupseerien vaativimmat tehtävät säilyisivät opistoupseereilla niin kauan, kuin riittävän osaamisen ja kokemuksen omaavia kyetään hyödyntämään.

– Tällä hetkellä ei ole keskusteluissa mahdollisia liittojen yhdistymisiä ja uskoakseni jokaisella liitolla on valmiudet toimia omana liittonaan, toki unohtamatta hyvää liittojen välistä yhteistyötä, Lukkarinen sanoo.

Viita muistuttaa Upseeriliiton täyttävän tänä vuonna sata vuotta ja liiton olevan myös maanpuolustusaatteellinen järjestö, joka kantaa huolta virastoille annettavista resursseista. Hänkin pitää todennäköisempänä laajenevaa yhteistyötä, kuin järjestöjen yhdistymistä. Aliupseeriliitto aikoo Surkan mukaan säilyä myös itsenäisenä. Tämän vuoden painopiste on saada jäsenet innostumaan edunvalvonnasta eli tuntemaan tärkeimmät työelämään liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.