Sotilaallista soitintaituruutta

Kitaristi lämmittelee sormiaan kesäkuisessa mutta harmaassa ja tuulisessa Lakeuden puistossa Seinäjoella. Ilma ei ole järin kylmä, mutta puuskainen tuuli kankeuttaa niveliä ja tekee soittamisesta hankalaa.

– Veri alkaa kiertää, kun pääsee heilumaan tuonne lavalle. Sitten ei ole enää mitään ongelmaa, varusmiessoittokunnan showbandin kitaristi Antti Honkanen vakuuttaa.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatin yhteydessä järjestetyssä konsertissa esiintyi Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan viihdeorkesterin ja showbandin lisäksi Ilmavoimien Big Band solistinaan a cappella -yhtye Club For Five. Showbandin kanssa lavalle nousi Idols-kilpailusta tutuksi tullut Diandra.

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta pitää majaansa Panssariprikaatissa Parolannummella. Soittokuntaan kuuluvat viihdeorkesterin ja showbandin ohella jousiorkesteri ja konserttisoittokunta sekä tekniikka- ja mediatiimit. Tällä kertaa matkaan on pitänyt lähteä heti aamulla, jotta kaikki saadaan valmiiksi ennen keikkaa.

– Keikkapäivä alkaa yleensä autojen lastaamisella. Pakkaamme kaikki soittokamat autoihin, jonka jälkeen menemme syömään aamupalaa. Sitten lähdemme keikkapaikalle, jossa järjestelemme lavan, tsekkaamme soundit ja odottelemme keikan alkamista, selventää viihdeorkesterin laulaja-kitaristi Joni Hartikainen.

Keikkapäiviä kertyy runsaasti, sillä esimerkiksi viihdeorkesteri esiintyy pitkälti toistakymmentä kertaa kuukaudessa. Välipäivinä soittokunnan ohjelma rakentuu soitto-, kivääritaito-, ja kuviomarssiharjoituksista sekä sotilaskoulutuksesta. Kivääritaidossa kyse on erilaisista kiväärillä tehtävistä liikkeistä, kuten pyörityksistä ja heitoista, ja kuviomarssia harjoitellaan erityisesti elokuussa järjestettävää kansainvälistä sotilasmusiikkitapahtumaa Hamina Tattoota varten.

Musikaalisesti lahjakkaat nuoret haaveilevat palveluksen suorittamisesta varusmiessoittokunnassa.

Soundcheckin aikana tuuli vain yltyy. Viihdeorkesterin noustessa lavalle kokeilemaan ääniä showbandin soittajat kerääntyvät innokkaina lavan edessä olevalle nurmikentälle seuraamaan palvelustovereidensa soittamista.

– Kitarasoolo!, joku showbandista yllyttää ja saa haluamansa vastauksen.

Nurmella viritellään musiikin tahtiin niin jotain heimotanssin tapaista kuin metallikonserteista tuttua moshpitia. Tunnelma soittokunnan varusmiesten kesken on niin hyvä, että on pakko miettiä, miten jokainen sinibarettinen pystyy hymyilemään taukoamatta.

– En ole ikinä ollut huonolla mielellä tässä porukassa, showbandin solisti Hanna Lehmonen vahvistaa.

– Ehkä se johtuu siitä, että kaikki ovat viettäneet aikaansa siviilissä samanlaisissa piireissä. Olemme luovaa porukkaa, ja se yhdistää meitä, hän jatkaa.

Viihdeorkesterin solisti Julius Suominen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa soittokunnan varusmiehet ovat ystäviä yli orkesterirajojen.

– Kaikki hengailevat yhdessä kasarmioloissa, Suominen sanoo.

– Olemme ryhmäytyneet yhdeksi porukaksi, Hartikainen jatkaa.

Bussi on tullut tutuksi paljon keikkaileville nuorille. Kulkuväline toimii niin lepotilana, taka- kuin olohuoneenakin.

– Yhteishenki kasvaa tien päällä. Melkein kuin olisimme teltassa yötä, kun menemme bussilla keikalle, Lehmonen selvittää.

Aikaiset aamut ja myöhäisiksi venyneet illat ovat väsyttäviä, joten bussimatka käytetään usein nukkumiseen. Varsinkin keikkojen jälkeen bussiin astelee väsyneitä sotilaita.

– Välillä nukutaan, välillä riehutaan ja välillä syödään, Lehmonen kuvailee.

Mukana kulkee myös kouluttajia, joiden merkitystä muusikot korostavat suureksi. Kouluttajilta saa tukea ja ohjeita, mutta myös kriittistä palautetta, kun sille on aihetta. Erityisesti varusmiessoittokunnan kouluttajia arvostetaan heidän kyvystään luoda yhteishenkeä soittoporukan välille.

– Heidän tehtävänsä on kehittää meitä juuri tässä meidän jutussamme. Silloin heidän pitää tukea ja rohkaista todella paljon. Myös vuorovaikutus välillämme on ensiarvoista, Lehmonen avaa.

Bussin ikkunasta näkyy, kuinka tuhatpäinen yleisö kuuntelee Lapin sotilassoittokunnan ja Club For Fiven esitystä. Pientä jännitystä on jo havaittavissa viihdeorkesterin jäsenten liikkeissä.

– Puoli tuntia ennen keikkaa tulee sellainen hyvä jännitys ja eräänlainen halu juosta vain ympyrää. Ei kuitenkaan sellainen, että haluaisi juosta karkuun, Hartikainen selventää.

Takahuoneeksi pystytetyssä valkoisessa juhlateltassa lojuu soitinlaukkuja siellä täällä. Jännittynyt puheensorina täyttää sen aukon, jonka lavalta kantautuva musiikki jättää tyhjäksi.

– Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä, Club For Five laulaa lavalla.

– Eivät kai ne soita tätä? Tämähän piti olla meidän ensimmäinen biisi!, joku huudahtaa kauhistuneena.

Onneksi kyseessä on vain potpuri, eikä settilistaa tarvitse muuttaa.
Keikan päätettyään Lapin sotilassoittokunnan trumpetisti huikkaa vinkkinsä seuraavaksi lavalle nouseville varusmiehille.

– Lämmitelkää hyvin, ettette jäädy tuonne!

Kauaa ei tarvitse värjötellä, kun tulee viihdeorkesterin vuoro kavuta estradille. Jännitys näyttää katoavan salamana Seinäjoen harmaalle taivaalle, kun yhtye esittää tunnettuja ja tanssittavia biisejä lippujuhlan päivän yleisölle. Varusmiehistä huomaa, että he nauttivat täysin rinnoin siitä, että yleisö pitää kuulemastaan. Välillä solisti, kitaristi ja basisti hyppäävät lavan eteen sijoitettujen bassokaiuttimien päälle vielä lähemmäs yleisöään, joka koostuu hyvin eri ikäisistä lippujuhlan päivän juhlijoista.

Ryhmäksi hioutunut varusmiessoittokunta nauttii yleisölle esiintymisestä.

– En tiedä parempaa tunnetta kuin olla lavalla ja nähdä yleisön nauttivan esityksestä. Nautin siitä, kun tiedän, että fiiliksemme välittyy yleisölle, showbandin kitaristi Honkanen hehkuttaa.

– Yksi parhaista palautteista on se, kun yleisö sanoo nähneensä kuinka hauskaa meillä lavalla oli, solisti Lehmonen täydentää.

Viihdeorkesteri päättää keikkansa, mutta yllättäen yleisö taputtaa heidät vielä lavalle encorea varten. Tiukka aikataulu antaa myöden, ja orkesteri pääsee vielä kerran näyttämään taitonsa. Lavalta laskeutuu toinen toistaan hymyilevämpiä varusmiehiä.

– Ihan huippufiilis! Seinäjoella on huikea yleisö! Nyt seuraamaan showbandia, solisti Suominen kommentoi tuikkivin silmin.

Illan päättää showband, joka suomalaisia tunnettuja kappaleita soittavasta viihdeorkesterista poiketen keskittyy radiohitteihin, joissa myös kansainvälisyys on vahvasti läsnä. Seinäjoella mukana oleva Diandra esittää sekä omia kappaleitaan että covereita.

Varusmiesten meno ei kalpene ammattiartistin rinnalla. Yleisö tanssii ja laulaa kuullessaan tuttuja kappaleita, eikä tuulinen sää hidasta menoa.

Kun keikka on ohi, alkaa jo valmistautuminen seuraavaan.

– Sitä vain odottaa, että olisimmepa jo seuraavassa paikassa, Honkanen intoilee.

Tärkeää on saada hyvät yöunet, jotta kovassa keikkatahdissa jaksaa olla parhaimmillaan, kun sen aika koittaa. Uni ei kuitenkaan adrenaliinin vaikutuksesta tule heti keikan jälkeen, vaan bussi ehtii liikkua hyvän matkaa kohti Panssariprikaatia ennen kuin silmäluomi alkaa painaa.

– Keikan jälkeen itselläni pyörii yleensä sellainen dopamiinihyrrä aivoissa, etten voi muuta kuin hymyillä, Honkanen nauraa.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän konsertissa oli hymy herkässä niin yleisöllä kuin soittajilla.