Sotaväen naisistuminen ei Pate Mustajärveä haittaa

"Kersantti Karoliina" lauletaan Popedan jokaisella keikalla. Pate Mustajärvi kertoo, kuinka laulu syntyi ja mitä hän ajattelee kutsuntojen laajentamisesta.

Vuonna 1995 Suomi muuttui, kun kasarmin ovi ja tie sotilaaksi aukesivat naisille ensi kertaa. Tuntuiko ajatus naissotilaasta silloin hassulta?

Sellaisen tulkinnan voi saada ainakin Popedaa kuuntelemalla. Edesmenneen Mika Sundqvistin sanailema "Kersantti Karoliina" on rock-klassikko, jota laulaja Pate Mustajärvi ja kumppanit eivät keikoillaan ikinä jätä esittämättä.

Laulun kertoja päivittelee, kuinka hänen naisestaan on puolustusministeri Elisabeth Rehnin kärräämän lakimuutoksen myötä tullut kapiainen, joka pistää karskitkin urokset ruotuun.

"Kuulin Karoliinan lähteneen / Syytän sua, Elisabeth Rehn / Mun naiseni on kapiainen"

Mustajärvi antaa kuitenkin ymmärtää, että laulu on popedahuumorilla kyllästetty, eikä sen syntyyn liity minkäänlaista harmia naisten sotiluudesta.

– En tiedä, mistä Popeda on saanut maineensa juntteina ja machoina. Bändin syvintä olemusta ei ole ymmärretty. Hyvin useassa biisissä mimmi on se, joka johtaa, Mustajärvi pohtii.

"Kersantti Karoliinan" ensimmäisen luonnoksen kirjoitti laulaja itse. Siitä ei tykätty.

– Puuskahdin, että pitääkö aina olla, että "on mulla buutsit ja mä soitan kitaraa", Mustajärvi muistelee.

Siinä tulivatkin laulun avaussanat, joihin Sundqvist tarttui.

– Muut sanoivat, että tuohan kuulostaa hyvältä. Mika oli sitten illalla katsonut televisioita, jossa oli ollut puolustusministeri Elisabeth Rehn. Siitä se sitten sai idean, että jumalauta, näin tämä maailma muuttuu, mies naurahtaa.

Loppu on historiaa.

Ei oikeuksia ilman velvollisuuksia

Valtioneuvoston asettaman parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean varapuheenjohtaja Joonas Könttä kertoi lokakuun lopussa Helsingin Sanomille, että komitea kannattaa kutsuntojen laajentamista kaikille sukupuoleen katsomatta.

Puolustusvoimat ja sitä koskeva lainsäädäntö ovat ottamassa askelia kohti yhdenvertaisuutta, ja se on Pate Mustajärvestä pelkästään hyvä asia.

– Kuulostaa p*rkeleen hyvältä, ihan oikein. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että niitä sukupuolia ei tarvitse niin erotella, Mustajärvi ilmaisee.

Hänestä ajatus naisten lähdöstä armeijaan ei tuntunut 1990-luvulla mitenkään erikoiselta. Suomi oli valmis muutokselle.

– Ainahan niitä punanisikoja löytyy tästäkin maasta, mutta ne saavat mun puolesta olla omassa arvossaan, jotka tuommoisesta kähisee. Jos sormi on pikkuisen ohuempi, pystyy liipaisinta vetämään samalla lailla.

Popeda on ennenkin puhunut julkisuudessa tasa-arvon puolesta. Kesällä 2018 bändin soittaessa festivaaleilla heidän taakseen oli ripustettu sateenkaarilakana, jossa luki My Little Popeda.

– Sateenkaariväki innostui. Kun haastatteluissa kovasti kyseltiin, sanoin, että ollaan sen verran kovia jätkiä, että voidaan tehdä ihan mitä halutaan, ei se meidän imagoa millään tavalla horjuta, Mustajärvi sanoo.

Hänen mielestään oikeuksien mukana täytyy kuitenkin tulla myös velvollisuuksia.

– Jos sateenkaariväki tai ketkä vaan ovat sitä mieltä, että oikeudet kuuluvat kaikille, niin sama pätee velvollisuuksiin. Olet sitten minkä puolinen tahansa, ei muuta kun inttiin, silloin se tasa-arvo toteutuu todellisesti. Sitä mieltä olen, että ei mennä minkään taakse piiloon vaan ollaan tasa-arvoisia sitten kunnolla.

Kanna vastuusi, alikersantti!

Mustajärvi suoritti oman varusmiespalveluksensa Parolan Panssariprikaatissa yli neljäkymmentä vuotta sitten ja kotiutui jääkärikomppaniasta alikersanttina.

Kertaaminen innosti. Parin kertausharjoituksen jälkeen Mustajärvi yleni ensin kersantiksi, ja nykyään hän on vääpeli reservissä. Reserviläistoiminta ja maanpuolustus ovat hänelle tärkeitä asioita. 

– Kun olin joitakin vuosia sitten Panssariprikaatin valatilaisuudessa esilukijana, nuoret miehet ja naiset marssivat ohi baretteineen ja rynnäkkökivääreineen. Silloin kun minä olin armeijassa, kyllähän siellä oli ihan erinäköistä jengiä. Ilahduttavasti on monimuotoistunut tämä. Uskon, että sekä jätkät että gimmat menevät sinne ihan tosissaan.

Reservin vääpeli muistuttaa, että vaikka armeijassa ollaan joukkona, sen rakentavat kuitenkin yksilöt.

– Tänä päivänä jokaiselle löytyy hyvä duuni, kaikkien ei tarvitse olla mikään iskupartio X. Ei sinne menemistä kenenkään tarvitse pelätä.

Hän haluaa alleviivata, että kouluttajilta vaaditaan silmää, kun mietitään, keistä leivotaan varusmiesjohtajia.

– Omalta kohdaltani muistan, että kyllä minulla välillä oli eriäviä mielipiteitä muutamien alikessujen simputustouhuun. Tuo loppuu nyt, sanoin.

Mustajärven varusmiesajoista on kulunut jo kauan, mutta hän muistaa edelleen, kuinka alokkaana jännitti.

– Niillä, ketkä vastaanottavat nuoria sinne, on helvetin iso vastuu. Tarkoitan alikessuja, en vain niitä, keillä on ruusukkeita kaulassa, hän painottaa.