Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Puolustuvoimat

Simulaattorissa voidaan harjoitella monenlaisia konkreettisia tilanteita peliin mallinnetuissa ympäristöissä Puolustusvoimien oikeastikin käytössä olevalla kalustolla.

Sotasimulaattori tuo taistelukoulutuksen ruudulle

Eero Roslander

Puolustusvoimat kouluttaa kasvavissa määrin varusmiehiä videopelimaailmassa. VBS3 on realistinen sotasimulaattori, jonka avulla varusmiehet harjoittelevat niin perusteita kuin tosielämän taktiikoitakin.

Puolustusvoimat on viime vuosina kehittänyt virtuaalista koulutusta voimakkaasti. Koulutus 2020 -hankkeen myötä virtuaalinen koulutusympäristö (VKY) tulee tutuksi jokaiselle varusmiehelle.

Kaikille varusmiehille näkyvän virtuaalikoulutuksen keskiössä on videopelinomainen VBS3 -taistelusimulaattori. Virtual Battle Space, eli virtuaalinen taistelutila on tšekkiläisen Bohemia Interactive Simulationsin kehittämä sotasimulaattori, joka toimii näppäinkomentoja myöten vastaavien videopelien tavoin. VBS3 on vakiintunut koulutustyökaluksi Puolustusvoimien lisäksi lukuisissa NATO-maissa. 

Simulaattorilla voidaan simuloida monenlaisia hyvin todentuntuisiakin tilanteita, eivätkä sen henkeen kuulu videopeleille tyypilliset jopa yliluonnolliset ominaisuudet tai viihdemielessä peliin lisätty dramatiikka. Taistelijan ohjaama hahmo hengästyy juostessa, ei jaksa kantaa kohtuuttoman suurta taakkaa ja haavoittuu vaikkapa pudotuksesta kuten oikeallakin taistelukentällä. 

– Pystymme luomaan peliin oikeastaan ihan minkä tahansa skenaarion, esimerkiksi suurenkin joukon puolustustaistelun tai voimme simuloida tulenjohtajien toimintaa maalin havaitsemisesta tulikäskyn antamiseen, VKY-varusmiehenä Kaartin jääkärirykmentissä palveleva Lauri Koskenniemi kertoo. 

Realismia mallintamalla

Pelin tarjoamat mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat, sillä sisältöä voidaan mallintaa ja ohjelmoida halutulla tavalla. Lukuisat varusmiehet mallintavat palvelustehtävänään käytössä olevaa kalustoa ja eri alueita. Pelistä löytyy jo nyt tuhansia tarkasti mallinnettuja esineitä taistelijan perusvarusteista taisteluhävittäjiin sekä muun muassa varuskunta-alueita. 

Puolustusvoimien kalusto on pääosin käytössä pelissä. Peli mahdollistaakin pelaajan hyppäämisen vaikkapa raskaan Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunun tai NH90 -helikopterin ohjaimiin, jos pelin moderaattori on sallinut tämän. Ajoharjoitteluun videopeli ei kuitenkaan ole oivallisin työkalu.

– Näkisin, että VBS harjoittaa näiltä osin lähinnä strategiaa, Koskenniemi pohtii. 

Realistisen ulkonäön ohella niin hahmot, ajoneuvot kuin välineetkin käyttäytyvät kuin oikeassa maailmassa. 3D-mallintajan viimeisteltyä työstämänsä objektin ohjelmoija aloittaa työrupeamansa ja pyrkii saattamaan objektin käyttökuntoiseksi muun muassa määrittämällä sille tyypilliset ominaisuudet, toiminnot ja käyttäytymisen pelissä. 

Eri objektien ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa myös pelin aikana. Koskenniemi kertoo voivansa vaikuttaa hahmoihin jopa niinkin tarkasti, että pystyy säätämään hahmon painoindeksiä. Lisäksi tekoälyn ohjaamien hahmojen ja ajoneuvojen tapaa reagoida tilanteisiin voidaan ohjata sen mukaan, halutaanko hahmojen olevan esimerkiksi huolettomia vai pelokkaita. 

Pelin aikana kouluttaja hallitsee koko pelimaailmaa ja pystyy tarkkailemaan joukon toimintaa lintuperspektiivistä. Hän pystyy asettamaan vihollisen joukkoja haluamallaan varustuksella haluamaansa paikkaan kartalla ja päättämään vihollisen luonteesta: vetäytyykö vihollinen helposti vai hakeeko se tulikosketusta. Vastavuoroisesti kouluttaja pystyy vaikuttamaan koulutukseen osallistuvien varustukseen esimerkiksi antamalla näille panssarintorjunta-aseita tai järjestämällä joukolle kuljetuksen valitsemallaan ajoneuvolla.

Ruudulta maastoon

Koskenniemi kertoo, että VBS tarjoaa joukolle mahdollisuuden harjoitella tilanteita luokassa ennen siirtymistä maastoon harjoittelemaan käytännössä. Tällöin toiminta todennäköisesti onnistuu maastossa paremmin. Hän painottaa, että pelkän räiskinnän sijaan pelissä päästään uppoutumaan konkreettisiin tilanteisiin. Kaikista simulaattorin suoritteista saadaan myös videotallenteet, joiden avulla taistelijan on helppo havaita virheensä. 

Tyypillisesti simulaattorissa harjoitellaan yksittäisiä suoritteita yksilönä tai ryhmäkoossa, mutta pelissä voi harjoitella suurikin joukko.

– Periaatteessa kaikki VKY-luokat, joita on lähes joka joukko-osastossa, voisivat osallistua samaan peliin, jolloin pelissä voisi olla mukana satoja tai jopa tuhansia henkilöitä, Koskenniemi tuumii. 

Harjoittelu on hyvin vuorovaikutteista. Pelaajat voivat keskustella toistensa kanssa kuulokkeiden välityksellä ja saavat aivan oikeankin harjoituksen tapaan käskyjä ryhmänjohtajaltaan, joka pääsee myös mukaan peliin. 

Miltä simulaattori sitten käytännössä tuntuu? Videopeleihin tottumattomalta pelaajalta pelin rytmiin pääseminen voi vaatia tovin ihmettelyä, mutta oikeat näppäinkomennot löytyvät nopeasti ja peli lähtee rullaamaan. Harjoittelu itsessään on varsin viihdyttävää ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua aivan uusiin taktiikoihin turvallisesti luokkatilasta käsin. Vaikka VBS ei kilpailekaan lajityypin kärkipelien kanssa esimerkiksi grafiikoiltaan, tarjoaa se realistisen ja kiintoisan oppimiskokemuksen. Kysehän onkin nimenomaan harjoittelusta, ei viihteestä.

Varusmiehet ovat keskimäärin pitäneet simulaattorikoulutuksista, jotka Koulutus 2020 -hanke tuo kiinteäksi osaksi palvelusta. Koronavirustoimet ovat kuitenkin rajoittaneet simulaattorien käyttöä.
Kuva: Nuutti Liukko