Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

SA-kuva

Sotakoirilla oli suuri merkitys rintaman taistelijoille.

Sotakoirat ja taistelijat rinnakkain rintamalla

Janina Forss

Pro gradu -kilpailun voittajateoksessa käsitellään sotakoirien merkitystä talvi- ja jatkosodan taistelijoille.

Valtakunnallisen Suomen Sotahistoriallisen Seuran pro gradu -kilpailun voittajaksi valittiin filosofian maisteri Noora Viljamaa tutkielmallaan Sotatoverit: Sotakoirat, sotilaat ja sodan kokemus talvi- ja jatkosodassa. Sotatieteiden maisteri Santtu Kauppinen palkittiin toisella sijalla sekä filosofian maisteri Leo Leskinen ja valtiotieteiden maisteri Iida Hallikainen jaetulla kolmannella sijalla.

Kilpailu järjestetään vuosittain, tänä vuonna jo 17. kerran. Kilpailuun pyydetään tasokkaita historiaoppiaineiden graduja, jotka kattavat kilpailun alan. Suomen Sotahistoriallisen Seuran palkintotoimikunnan puheenjohtaja, filosofian tohtori Tapio Koskimies sanoo kilpailun alan laajentuneen vuosien mittaan.

– Alkuvuosina kilpailussa oli enimmäkseen graduja, joissa käsiteltiin Suomen sotien ja sotatapahtumien historiaa. Nykyisin kilpailun ala kattaa myös sotataidon historian, sotien oheisilmiöt ja seuraukset sekä asevoimien rauhanaikaisen historian sekä lisäksi edellä mainitut myös ulkomaiden osalta, Koskimies avaa.

Voittajaa valittaessa arvioidaan muun muassa aiheen kiinnostavuus ja uudet näkökulmat, lähteiden käyttö sekä tekstiin liittyvät seikat.

– Arviointi on pitkälti samankaltaista kuin se, miten yliopistoissa arvostellaan opinnäytteitä. Meillä lisänä on sotahistoriallinen näkökulma, eli graduja katsotaan myös sillä silmällä, millaisen tiedollisen lisäarvon ne tuovat sotahistorian tutkimustraditioon ja -kenttään, Koskimies tähdentää.

"Pelkoa, surua ja luottamusta"

Voittajateos käsittelee aihetta, jota on tutkittu hyvin vähän: tutkielmassa analysoidaan sotakoirien toimintaa ja vaiheita sotilaiden rinnalla. Viljamaa kertoo, että lähdeaineistoa löytyi kuitenkin runsaasti.

– Yksinkertaisilla tietokantahauilla löysin neljä sotakoira-aiheista romaania, Suomen koirat sodassa ja rauhassa -teoksen sekä Puolustusvoimien kolmiosaisen sotakoiraoppaan jatkosodan ajalta. Lisäksi SA-kuva-arkistosta löysin satoja koira-aiheisia valokuvia. Aineistonhaussa avuliaiksi osoittautuivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston työntekijät, Viljamaa kiittelee.

Viljamaa löysi alkuperäislähteistään mielenkiintoisia asioita, kuten laajan kirjon sotilaiden kokemia eri tunteita: muun muassa pelkoa, surua ja luottamusta.

– Kiinnostavaa oli myös se, miten sotilaat kuvasivat koirien sotarasitusta, suoranaista "kranaattikauhua", tai koiran menetystä, joka kuvattiin toisinaan sankarillisena kaatumisena. Sotakoirista ja niiden kanssa tekemisissä olleista sotilaista piirtyi tutkimuksessani huomattavasti vivahteikkaampi kuva kuin olin odottanut, ja oli kiehtovaa havainnoida, miten sotilaiden kokemus sotakoirista oli vuosien jälkeen muuttunut, Viljamaa valaisee.