Sotaharjoitusten täyteinen loppuvuosi hyvässä vauhdissa
Puolustusvoimien harjoitustoiminta on marraskuussa hyvin aktiivista, kun laajat sotaharjoitukset koettelevat joukkojen suorituskykyä. Tuhansien eri puolilta Suomea osallistuvien sotilaiden kokoaminen yhteen vaatii myös omat erityisjärjestelynsä.
Marraskuussa Puolustusvoimien harjoitusjoukkoja on nähtävissä eri puolella Suomea, kun lähes kaikki joukko-osastot ottavat osaa suuriin sotaharjoituksiin. Sotaharjoituksissa joukot toimivat koulutuksensa mukaisissa tehtävissä harjaantuen laajassa ympäristössä toimimiseen osana suurta kokonaisuutta.
Harjoitukset ovat monille tammikuun saapumiserän 347 vuorokautta ja kesän saapumiserän 165 vuorokautta palveleville varusmiehille koulutuksen huipentavia "loppusotia", jotka testaavat joukon toimintakykyä, logistiikkaketjujen toimivuutta ja kykyä toimia itsenäisesti sodan ajan tehtävissään yhteistyössä muiden yksiköiden kanssa.
Marraskuun alkupuolella noin 3 500 henkilöä, 700 ajoneuvoa ja 100 panssarivaunua ottivat osaa Pohjankankaalla Maavoimien mekanisoituun harjoitukseen. Harjoituksessa kaikki maavoimien joukko-osastot, pois lukien Kainuun prikaati, harjaantuivat mekanisoidun joukon hyökkäystaisteluun ja eri aselajien yhteistyöhön.
Maavoimien ilmapuolustusharjoitus käytiin Lohtajalla 10.-19.11. Ilmapuolustusharjoitus kokosi yhteen eri joukko-osastojen ilmatorjuntayksiköitä, jotka pääsivät harjaantumaan suurissa kokonaisuuksissa toimimiseen vaativissa oloissa yhteistyössä muiden ilmapuolustukseen osallistuvien joukkojen kanssa. Harjoituksessa ammuttiin esimerkiksi maalilennokkeja haastavassa marraskuisessa säässä.
– Harjoitusta on määrätietoisesti kehitetty kaikkien puolustushaarojen yhteiseksi alustaksi. Se tarjoaa joukoille mahdollisuuden harjoitella omien operatiivisten toimintaympäristöjensä erityispiirteitä osana ilmapuolustuksen kokonaisuutta, harjoituksen johtaja, eversti Mikko Mäntynen toteaa Maavoimien tiedotteessa.
Rovajärvellä alkoi 16.11. yli 4000 osanottajan Maavoimien vaikuttamisharjoitus, jonka painopiste on epäsuoran tulen käytössä. Rovajärvellä käytetäänkin pääosaa Maavoimien käytössä olevista tykeistä ja kranaatinheittimistä.
– Harjoituksella kehitetään vaikuttamisen kokonaisjärjestelmää ja testataan vaikuttamisen ja tulenkäytön johtamisen ketjua, harjoituksen johtaja, eversti Kari Pietiläinen kertoo.
Lisäksi marras–joulukuun vaihteessa Sodankylä–Pokka–Tieva alueella järjestetään Jääkäriprikaatin johtama noin 1700 osanottajan Puukko 20 -harjoitus, merialueilla noin 2000 osanottajan Merivoimien syksyn pääsotaharjoitus, Kaisla 20 ja Uudellamaalla sekä Länsi-Suomessa noin 1100 henkilön vahvuisesta harjoitusjoukosta koostuva Kaartin jääkärirykmentin johtama Sapeli 20 -harjoitus.
Meneillään on ollut myös erinäisiä pienempiä harjoituksia, kuten Karjalan prikaatin tulenkäyttöharjoitus, Kaartin jääkärirykmentin kaupunkijääkärien ja sotilaspoliisien harjoitukset Helsingissä, Porin prikaatin paikallisjoukkojen Myrsky 20 -harjoitus, Utin jääkärirykmentin harjoitukset eri puolilla Etelä-Suomea ja Karjalan prikaatin raivaamisen erikoisosaston harjoitus Oulussa ja Rovaniemellä.
Ilmavoimissa lentotoimintaa on ollut kaikissa joukko-osastoissa Otava 20, Touhu 20 ja Tuppi 20 -harjoitusten muodossa. Ilmavoimien harjoitukset ovat osa normaalia lentotoimintaa, jolla ylläpidetään Ilmavoimien henkilökunnan valmiutta.
Suuret harjoitusjoukot asettavat haasteita
Myös meneillään olevissa sotaharjoituksissa noudatetaan muun varusmiespalveluksen tapaan tiukkoja koronatoimia ja kohtaamisten määrä on pyritty minimoimaan.
Harjoitusjoukko jaetaan pieniin osastoihin, jotka majoittuvat, ruokailevat ja harjoittelevat toisistaan erillään siten, etteivät osastot ole toistensa kanssa tekemisissä tai sekoitu. Myöskään eri yksikköjen henkilökunta ei ole tekemisissä toistensa kanssa.
Hämeen panssaripataljoonan komentaja, everstiluutnantti Riku Rantakari kertoo, että pienempinä osastoina toimiminen ei vaikuta itse harjoitustoimintaan, vaan joukot voivat toimia normaaliin tapaan. Rantakari otti itse osaa Maavoimien mekanisoituun harjoitukseen.
– Harjoitusvaiheessa eri yksiköt elävät omaa elämäänsä, eikä siellä muutenkaan seurusteltaisi. Lisäjärjestelyjä vaativat sen sijaan erityisesti perustamis- ja purkuvaihe. Esimerkiksi sama oppitunti on saatettu pitää useita kertoja eri osastoille, jotta osastojako ei hajoa, Rantakari avaa.
Suurimmat harjoitukset käydään varsin laajoilla harjoitusalueilla, joten joukoilla on tilaa levittyä. Esimerkiksi Rovajärven ampuma-alue on Länsi-Euroopan suurin. Hygieniatoimista huolehditaan kuitenkin tarkasti.
– Olemme muun muassa pitäneet huolta, että käsidesiä ja käsienpesupisteitä on saatavilla myös metsässä ja WC-tilat riittävät siten, että osastot käyttävät vain omia WC-tilojaan. Tarvittaessa käytössä on kasvomaskit, Rantakari kertoo.
