Sota-alus on ainutlaatuinen ympäristö, joka vaatii miehistön osallistamista
Ari Suominen selvitti väitöskirjassaan, kuinka laivaston toimintakykyä voisi kehittää.
Kenttärovasti (evp) Ari Suominen väitteli viime perjantaina tohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulussa. Väitöskirjassaan Suominen tutkii Suomen laivaston toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ja kuinka toimintaa voitaisiin kehittää. Samankaltaista laajaa tutkimusta Merivoimien toimintakyvystä ei ole aiemmin tehty Suomessa.
– Krimin miehityksen jälkeen toiminta Itämerellä muuttui hektisemmäksi, mikä näkyi henkilöstön jaksamisessa. Sain Rannikkolaivaston komentajalta tehtäväksi tutkia, miten merisotilaan toimintakykyä voitaisiin tukea paremmin, ja se on nyt matkan varrella kasvanut väitöskirjaksi, Suominen muistelee.
Suominen toimi kymmenen vuotta kenttärovastina, minkä aikana ehti tutustua sotilaan toimintakyvyn periaatteisiin. Kosketuspintaa Merivoimien sotilaiden toimintakykyyn löytyi siis jo ennestään.
Olennaista Suomisen tutkimuksessa on toimintakyvyn määritteleminen laajaksi kokonaisuudeksi ja vanhentuneiden toimintatapojen muuttuminen. Suominen määrittelee, että nykyisessä toiminnassa jää olennaisia toimintakykyyn vaikuttavia osa-alueita täysin hämärään.
Hän esimerkiksi analysoi, että toiminta on liian komentajakeskeistä. Komentajakeskeinen toimintaympäristö luo sota-aluksella epätoivottua hierarkkisuutta, eikä kehitä sotilaiden toimintaa yksikkönä. Sota-alus on ainutlaatuinen ympäristö, joka vaatii päinvastoin miehistön osallistamista.
Osallistaminen johtaa onnistumisen tunteisiin ja minäpystyvyyden kohoamiseen, mikä johtavaa sekä tehokkaampaan työskentelyyn että kestävämpään jaksamiseen, Suominen painottaa.
Tilaisuuden kustoksena toimi MPKK:n Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen sotilasprofessori, everstiluutnantti Antti-Tuomas Pulkka (vas.) ja vastaväittäjänä Tampereen yliopiston professori (emeritus) Eero Ropo (oik.). Kuva: Maanpuolustuskorkeakoulu
Uusi lähestymistapa tutkimukseen
Suomisen tarkoitus oli tutkia sotilasta jokapäiväisessä toimintaympäristössä. Sota-aluksella elo eroaa tavanomaisesta työelämästä tai sotilastehtävästä merkittävästi, minkä takia aiheen tutkimiseen ei ole voinut käyttää perinteisiä tutkimusmenetelmiä.
Miehistö hitsautuu laivalla yhteen tiiviimmin kun muissa sotilasympärisöissä. Suominen luonnehtii laivaympäristöä perheenomaiseksi, sillä työpaikan ja henkilökohtaisen elämän rajat hälvenevät.
Tutkimuksia merellisestä toimintakyvystä on aiemmin tehty strukturoiduilla kysymyksillä, Suominen vertailee. Usein on ainoastaan tutkittu tiettyä osa-aluetta, ottamatta huomioon kokonaisuutta.
– Aikaisemmin sotilas on irrotettu toimintaympäristöstä ja sitten tutkittu toimintakykyä.
Tutkimukset ovat esimerkiksi koskeneet fyysistä toimintakykyä ja jaksamista, mutta luotettavaa kokonaisuutta näin ei olla saatu rakennettua.
Usein tutkimuksissa esimerkiksi siviilielämä on sivuutettu, vaikka se on olennainen osa yksilön jaksamista. Suomisen tarkoituksensa oli saada tietoa laaja-alaisesti ja ilman ennakko-oletuksia.
– Strukturoiduilla tutkimusmenetelmillä saadaan strukturoituja vastauksia. Halusin saada tietoa puhtaalta pöydältä ilman hypoteeseja.
Tutkimustulosten myötä Suominen päätti ottaa perinteisen sotilaspedagogiikan rinnalle myös psykologisia lähestymistapoja tutkimukseen, merkittävimpinä psykodynaamisen teorian ja Scheinin organisaatiokulttuuriteorian.
Psykodynaamista teoriaa ei ole oltu aiemmin käytetty Puolustusvoimain toimintaa koskevissa tutkimuksissa.
Kenttärovasti (evp) Ari Suomisen väitöskirja Toimintakykyinen merisotilas parantaa suorituskykyä tarkastettiin Maanpuolustuskorkeakoulussa perjantaina 11. lokakuuta.
