Sivutoimisia töitä noin 700:lla - "Läpinäkyvyys keskeinen arvo"

Noin kuusi prosenttia puolustusvoimien 12 050 työntekijästä tekee vapaa-ajallaan muita töitä. Sivutoimet vaativat aina erillisen luvan.

HIRVESTYSKAUDEN alku pitää Pääesikunnassa palvelevan kapteeni Riku Suihkon illat kiireisinä. Osastoesiupseerina työskentelevä Suihko on kahdeksan vuoden ajan pyörittänyt vapaa-ajallaan ampuma-aseiden huoltoon ja korjauksiin keskittynyttä yritystä.

Kapteeni Suihko on yksi noin 700 puolustusvoimien työntekijästä, jotka tekevät vapaa-ajallaan toista työtä. Luku on peräisin Pääesikunnan kesän aikana hallintoyksiköissä teettämästä selvityksestä.

Etenkin nuoret sotilaat hankkivat usein lisätienestejä esimerkiksi vartijoina ja liikunta-alalla. Komentopäällikkö, prikaatikenraali Kim Mattssonin mukaan työntekijät saavat mielellään työskennellä omalla ajallaan, kunhan ei tule sivutoimen johdosta esteelliseksi omaan virkatehtäväänsä tai vaaranna tasapuolisuutta. Sivutyö ei saa vaikuttaa jaksamiseen virkatyössä ja työnantaja on pidettävä sivutoimista tietoisena.

– Näen ainoastaan positiivisena, että työntekijämme hakevat lisäkokemusta ja antavat samalla osaamistaan muun yhteiskunnan käyttöön.

VALTIONHALLINNOSSA sivutoimessa työskentely on aina luvanvaraista. Menettelytapoja on kaksi: sivutoimi-ilmoitukset ja sivutoimiluvat. Sivutoimena pidetään sellaisia tehtäviä, joista henkilö voisi halutessaan kieltäytyä. Jos tarkoituksena käyttää työaikaansa sivutoimeen, pitää hakea sivutoimilupaa Pääesikunnasta, ja muulle sivutoimelle pitää hakea hyväksyntä sivutoimi-ilmoituksella omalta hallintoyksiköltä. Puolustusvoimien virkamiehet vastaavat siitä, että toimivat lakien mukaisesti.

Voimassa olevia sivutoimilupia on puolustusvoimissa kirjoitushetkellä vain yksi ja vireillä muutama. Sivutoimiluvan saanut henkilö saa käyttää sivutoimeensa erikseen sovitun määrän työaikaa. Sivutoimilupa-anomukset myönnetään aina ennalta määritellylle ajanjaksolle, ja puolustusvoimat vaatii tarkan selostuksen siitä, mihin aika käytetään.

SIVUTOIMI-ILMOITUS on huomattavasti yleisempi. Sellaisen on tehnyt noin kuusi prosenttia puolustusvoimien henkilöstöstä. Sivutoimi-ilmoitusta varten on aina haettava esimiehen puolto, minkä jälkeen ilmoituksen hyväksyy joukko-osaston komentaja tai vastaavasti laitoksen johtaja.

Kesän aikana käytiin julkisuudessa keskustelua puolustusvoimissa työskentelevien sivutoimista. Erityisen kiinnostuksen kohteina olivat ne henkilöt, jotka työskentelevät Hornetien korvaamiseen tähtäävässä HX-hankkeessa sekä merivoimien Laivue 2020 -hankkeessa. Prikaatikenraali Mattsson huomauttaa, että niin puolustusvoimat kuin puolustusministeriökin seuraavat hankkeissa työskentelevien sidonnaisuuksia.

– Monet näistä ihmisistä ovat työskennelleet puolustushallinnossa 30 vuoden ajan. He tuntevat vastuunsa, kuten mekin työnantajina.

Julkisen keskustelun komentopäällikkö toivottaa tervetulleeksi.

 – Nämä asiat nousevat pintaan muutaman vuoden välein. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat meille keskeisiä arvoja, eikä meillä ole mitään peiteltävää.

Hyväksytyt sivutoimi-ilmoitukset ovat julkisia asiakirjoja, jotka kuka tahansa kansalainen voi saada käsiinsä tekemällä virallisen tietopyynnön.

Mattssonin mukaan virkamieslaki ja työehtolaki antavat hyvät välineet sivutoimien valvontaan. Jatkuvan tarkkailun sijaan hän painottaa yksilön vastuuta. 

Puolustusvoimissa ei ylläpidetä keskitettyä rekisteriä sivutoimista. Alkuvuodesta 2017 otetaan PVSAP-palvelussa käyttöön toiminnallisuus, jonka avulla työntekijän pitää päivittää henkilötietoihinsa tuorein tieto sivutoimen harjoittamisesta. Lisäksi lähiesimiehiä muistutetaan ottamaan asia puheeksi vuotuisissa kehityskeskusteluissa.

VANHEMMILLA sotilailla sivutoimi voi helpottaa reserviin siirtymistä. Kapteeni Suihko kommentoi, ettei hänenkään tarvitse pitkittää eläkkeelle lähtöä.

– Pyrin aikatauluttamaan vuosilomani metsästyskausien mukaan, jotta voin palvella asiakkaita paremmin, kapteeni Riku Suihko sanoo.

Nykyään verstas on arki-iltaisin auki kahden tunnin ajan, mutta kysyntää riittäisi paljon enempään. Asekorjaamon ylläpitäminen on luvanvaraista toimintaa, ja ampuma-aseiden osaajia on etenkin pääkaupunkiseudulla harvassa, ja moni heistäkin alkaa olla iäkkäitä. Suihko on saanut myös kyselyitä innokkailta nuorilta oppisopimuskoulutettavilta.

– Ehkä sitten reservissä, hän vihjaa.