Siviilimurheet armeijan myllerryksessä

Ennen armeijan alkamista nuoria varoitetaan paljon siitä, miten varusmiespalvelus on raskasta aikaa perhe-, ystävyys- ja parisuhteille. Näin varoitettiin minuakin, mutta ajattelin olevani poikkeus säännöstä. Kunnes en ollutkaan.

Varusmiespalvelus eroaa merkittävästi aikaisemmista kokemuksista. Tietenkin tämä oli odotettavaa, mutta eron suuruus yllätti minutkin. Naiivit ennakko-oletukseni heitettiin ikkunasta ulos heti ensimmäisten aamujen yhteydessä.

Suurin ennakko-oletukseni liittyi siviiliasioiden hoitamiseen armeijassa. Vaikka iltavapaat ja viikonloppuvapaat ovat olemassa, ei niitä pysty hyödyntämään aina siihen mihin haluaisi. Palveluksen kuormittavuuden takia yhteydenpito muihin vaikeutui, kun vapaat kuluivat palautumiseen muun tekemisen sijasta.

Ne asiat, jotka siviilissä toivat iloa ja valoa päiviin, tuntuvat väkinäisiltä pitkän palveluspäivän päätteeksi. Ne ihanat monta tuntia kestävät kuulumisten vaihdot puhelimessa alkoivatkin intissä tuntua pakolliselta palvelukselta, kun se aika oli poissa sotkusta istumisesta.

Kun elämässä tapahtuu iso muutos, on siihen reagoiminen armeijassa vaikeaa. Aikaa surulle ei ole. Päivät vierivät palveluksessa ja illat tuvassa tai sotkussa gonaillen. Ikinä et ole täysin yksin ajatuksiesi kanssa. 

Samaan aikaan tämä asetelma on ihanaa ja tappavaa. Ihan sama, mitkä myrskyt myllertävät mielessä, on pakko keskittyä palvelustehtäviin ja se vie ajatukset pois kaikesta muusta. Kun keskittyy syöksymiseen ja suorittamiseen, ei muulle jää paljoa tilaa.

Kääntöpuolena tälle on, että kun aikaa lopulta löytyy, kasaantuneet ajatukset herkästi purkautuvat. Kun hiljaisuuden jälkeen makaa sängyssä tuijottamassa yläpunkan pohjaa, aivot käyvät läpi tunnetiloja toisensa jälkeen. Valvoessa menee tunti, sitten kaksi, ehkä kolmaskin kunnes on pakko nukahtaa.

Aamulla väsyneenä nousee ylös punkasta. Ei ole mahdollisuutta jäädä sänkyyn makaamaan. Kostea tyynyliina peittyy päiväpeitteen alle ja palvelus jatkuu. Pakko jatkua. Ei armeijassa ole aikaa jäädä murehtimaan. Siunaus ja kirous. 

Varusmiespalveluksessa on onneksi mahdollista löytää tukeakin. Merkittävää oli, kun tajusin, että joka ikinen varusmies on samassa tilanteessa. Aluksi palvelustoverit saattavat tuntua etäisiltä ja keskustelunaiheet liikkua vain palvelukseen liittyvissä asioissa, mutta jossain vaiheessa sekin muuttuu ja asioiden käsittely helpottuu.