Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Sinä riität, vaikka mokaat

Erehtyminen on inhimillistä, vai mitä? Soturin tie ei nimittäin ole kivetön, päinvastoin.

Vastaus kysymykseen, millainen on ihannesotilas, riippuu siitä, millaisia odotuksia sotilaisiin kohdistetaan. Ihmiskunta ei luonnollisesti ole homogeeninen, joten yhdenlaisen "sotilaan muotin" luominen olisi ongelmallista. Vaikka oppimiskyky, avun tarve ja sosiaalinen käyttäytyminen vaihtelevat, ne yhdistävät yksilöitä. 

Kukaan ei voi läpäistä varusmiespalvelusta ilman kykyä omaksua uutta eikä tekemällä kaikkea yksin. Intissä ei myöskään voi toimia täysin erillään ympäristöstään, koska siellä altistuu jatkuvasti erilaisille ärsykkeille, jotka voivat olla enemmän tai vähemmän miellyttäviä. Perustellusti voisi sanoa, että sotilaaksi ei synnytä, vaan tullaan. 

Jokainen voi menestyä intissä lähtökohtien tasa-arvon mukaisesti. Jokaiselle tarjotaan siis samanlainen varustus, muonitus, majoitus sekä tehtävävalikoima, mutta vastuu palveluksen aikaisista valinnoista on varusmiehellä itsellään. Siksi tuoreet reserviläiset eivät poistu varuskuntien porteista samoilla palvelusarvoilla. He kaikki ovat kuitenkin kulkeneet omat ylä- ja alamäkensä.

Luonnollisesti varusmiespalveluksessakin on sijaa epäonnistumisille, sotilaat kun eivät ole yli-ihmisiä. Selviytymiskeinona olen miettinyt, mitä olen voinut oppia kömmähdyksistäni, sillä mokailu kertoo, että omassa toiminnassa on jotain hiomista. 

Joskus mielessäni on käväissyt ajatus, että olen sotilaana vajaa. Minusta on tuntunut siltä, etten ole hoitanut hommiani riittävän mallikkaasti. Pedanttiuteni on mahdollisesti aiheuttanut sen, että olen tavoitellut lähes kaikessa täydellistä lopputulosta. Tuntemukseni ovat olleet onneksi ohimeneviä. Pidän nyt itseäni aikaisempaa joustavampana, mikä johtunee mukautumisesta ajoittain hektiseenkin palvelusarkeen. Se on auttanut jatkamaan tällä tiellä.

Maihinnousukengillä otetut askeleet tuntuvat kevyemmiltä, kun antaa kaikkensa tehtävissään, ja se riittää. Eksistentialistisesti ajatellen intissä, kuten siviilissäkin, on valittava monen mahdollisen itsensä väliltä ja ponnisteltava tullakseen yhdeksi niistä. Latinan kielen lentävä lause "per aspera ad astra" eli vaikeuksien kautta voittoon pätee siinä hyvin. Se voitto voi itsellänikin olla onnellisuuden tunne siitä, että pääsin kaikesta läpi, kun viimeistä kertaa astun varuskunnan porttien tuolle puolen.