Siltojen kantavuus ja raideleveyksien erot esillä Euroopan puolustusyhteistyössä

Yksi keskeinen osa EU:n puolustusyhteistyötä on sotilaallinen liikkuvuus. Siitä huolehtiminen on jäänyt kylmän sodan jälkeen paitsioon.

Puolustusministeri Jussi Niinistö sekä ulkoministeri Timo Soini osallistuivat EU:n ulko- ja puolustusministereiden yhteiskokoukseen ulkoasiainneuvostossa (UAN) Luxemburgissa eilen maanantaina 25. kesäkuuta. Kokouksen aiheina olivat muun muassa EU:n globaalistrategian toimeenpano, turvallisuus ja puolustus sekä EU–Nato-yhteistyö.

Turvallisuuden ja puolustuksen osalta tarkasteltiin tähän mennessä saavutettua edistystä. Esillä olivat muun muassa pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY), sotilaallinen liikkuvuus, Euroopan rauhanrahasto, kumppanuudet, hybridiuhkiin vastaaminen ja siviilikriisinhallinta. Kokouksessa ei niinkään nähty uusia avauksia.

– Viime vuosi oli päätösten vuosi: pysyvä rakenteellinen yhteistyö, puolustusrahasto ynnä muut aloitteet, ja tätä vuotta onkin pidetty näiden päätösten toimeenpanovuotena. Tässä kokouksessa oli kädet täynnä töitä näiden asioiden läpikäymisessä, puolustusministeriön erityisasiantuntija Tuomas Koskenniemi taustoittaa.

Turvallisuudesta ja puolustuksesta annettiin neuvoston päätelmät. Lisäksi hyväksyttiin neuvoston päätös pysyvän rakenteellisen yhteistyön projektien yleisistä hallintosäännöistä.

– Pysyvän rakenteellisen yhteistyön etenemiseen jäsenmaat ovat olleet tyytyväisiä. Seuraavaksi aletaan tarkastelemaan kolmansien maiden osallistumista, Koskenniemi sanoo.

Sotilaallista liikkuvuutta käsitellään monellakin foorumilla: esimerkiksi EU:ssa, Nato:ssa ja Nordefcossa. Komissio sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini antoivat keväällä toimintasuunnitelman, jota nyt pannaan toimeen eri puolilla: lupakäytäntöjen nopeuttamista, tullimenettelyjen muokkausta, infrastruktuurin suunnittelua sekä lainsäädäntöön liittyviä asioita.

– On todettu, että kylmän sodan jälkeen Euroopan infrastruktuurissa on hieman unohdettu puolustuksen näkökulma: siltojen kantavuudet eivät välttämättä riitä ja rautateiden eri raideleveydet aiheuttavat ongelmia, eikä infrastruktuuri pysty käsittelemään sitä kalustoa, mitä asevoimilla on. Näistä syistä komissio on esittänyt EU:n tulevaan rahoituskehykseen jonkin verran korvamerkittyä rahaa infran kehittämiseen, Koskenniemi selvittää.

EU-Nato-yhteistyön osalta luotiin katsaus vuoden 2016 Varsovan yhteisjulistuksen toimeenpanoon. EU-Nato-yhteistyö on myös yksi Naton heinäkuisen huippukokouksen teemoista, minkä takia tilannekatsaus oli aiheellinen.

– Nythän eletään hyvin mielenkiintoista aikaa EU-Nato-yhteistyön saralla. Kokouksessa korkea edustaja Mogherini sekä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg molemmat kiittelivät yhteistyötä hyvin paljon ja totesivat sen olevan paremmalla tolalla kuin koskaan, Koskenniemi väläyttää.

– Jäsenmaat ovat melko yksimielisiä siitä, että uusia avauksia ei juuri nyt tarvita eikä agendaa tarvitse laajentaa, vaan ainoastaan syventää yhteistyötä. Sotilaallinen liikkuvuus on tässäkin tärkeää, hän jatkaa.

Hybridiuhat ovat myös hyvin näkyvä teema.

– Suomen hybridiosaamiskeskus on saanut paljon kiitosta ja mainittiin kokouksessa yhtenä konkreettisena esimerkkinä yhteistyön syventämisestä, Koskenniemi kehaisee.

Hänen mukaansa Euroopassa ei kuitenkaan olla liikkumassa kohti paljon puhuttua yhteistä "EU-armeijaa".

– Käsite on hieman epämääräisenä esiintynyt ainoastaan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin puheessa. Se on jäänyt terminä elämään, mutta tällä hetkellä sellaista keskustelua ei käydä. Keskustelu koskee puolustusyhteistyötä ja sitä, miten EU:n työkaluja voidaan käyttää tuomaan lisäarvoa jäsenmaiden kansallisten kykyjen kehittämiseksi ja EU:n toiminnan vahvistamiseksi; mitä EU voi tehdä Euroopan, jäsenmaiden ja kansalaisten suojelemiseksi.