Siilasmaa: ”Data on tekoälyn polttoaine”

Digitalisaatio ja tekoäly mullistavat niin sotilasorganisaatioiden kuin yritystenkin pelikentän. Risto Siilasmaa herättelee reagoimaan muutokseen ja tunnustamaan puutteet omassa ymmärryksessä tekoälyn luonteesta ja perusperiaatteista.

– Moni johtaja ikään kuin alistuu siihen, että minun ei tarvitse ymmärtää näitä asioita. Riittää että minulla on jossakin organisaatiossa alaisia, jotka ymmärtävät, Risto Siilasmaa kärjistää Ruotuväen haastattelussa puhuessaan tekoälyn ja koneoppimisen potentiaalista.

Siilasmaa on tietoturvaratkaisuja tarjoavan F-Securen perustaja ja entinen toimitusjohtaja. Nykyisin hän toimii muun muassa F-Securen ja Nokian hallitusten puheenjohtajana.

Hänen mielestään jokaisen tulee ymmärtää tekoälyn toimintaa, vaikkei itse pystyisi järjestelmiä rakentamaan. Hänestä koneoppimisen viehätys on siinä, että ennen kuin tekoälyn ja koneoppimisen keinoin ratkaistavaksi tarkoitettu kysymys on määritelty, ei voida tietää löytyykö siihen ratkaisu koneoppimisen avulla. Ja ymmärtämällä tekoälyn toimintaa osaa paremmin esittää kysymyksiä, joihin tekoäly voi tarjota ratkaisuja.

– Tämä teknologia on merkittävä, sähkön kaltainen, fundamentaalinen uudistus, Siilasmaa hehkuttaa.

Datasta on samalla tullut arkipäiväistä kauppatavaraa niin tekoälyä hyödyntäville yrityksille kuin valtiollisille toimijoillekin. Dataa voi ostaa, kerätä, varastoida tai jopa varastaa tekoälyn polttoaineeksi, tosin käytössä olevat keinot ovat riippuvaisia siitä, mistä organisaatiosta puhutaan.

Perinteisellä teknologialla datasta hyödynnetään vain jäävuoren huipun verran. Se, mitä jää pinnan alle, on vasta tekoälyn kehityksen myötä alettu nähdä mahdollisuutena ja hyödyntämiskelpoisena. Tekoälyn esiinmarssin taustalla ovat esimerkiksi tietokoneiden laskentakapasiteetin nousu riittävälle tasolle ja toisaalta tarjolla olevan datan määrän kasvu, jota kiihdyttää entisestään esineiden internet.

– Itse palasin koulun penkille muutama vuosi sitten ja aloin ohjelmoida uudestaan 25 vuoden tauon jälkeen. Aloin rakentaa koneoppivia järjestelmiä, koska halusin oppia ymmärtämään, miten tämä teknologia toimii, Siilasmaa valottaa.

Siilasmaa puhui tekoälystä myös puolustusvoimien 9. syyskuuta järjestämässä ja Suomen EU-puheenjohtajakauden ohjelmaan kuuluneessa seminaarissa, joka käsitteli digitalisaatiota ja tekoälyä puolustuksen näkökulmasta. Suomi on EU-puheenjohtajakauden ohjelmallaan pyrkinyt herättämään aiheesta lisää keskustelua.

Siilasmaan mukaan teknologia on kypsä myös puolustusvoimien käyttöön, tosin se vaatii oikeanlaista tahtotilaa. Kymmenisen vuotta sitten hän veti asevelvollisuustyöryhmää, jonka 77 ehdotuksesta ainakin 70 on toteutunut tai on työn alla.

– Meillä digitalisaatio ei ollut kärkihanke, paitsi että simulaattorit olivat yksi keskeisimpiä suosituksia, jotta harjoittelusta saataisiin todenmukaisempaa, Siilasmaa huomauttaa.

Avainkysymys tekoälyn hyödyntämisessä puolustusvoimissa on Siilasmaan mukaan sama kuin muuallakin. On keksittävä sopiva kysymys, jota uudella teknologialla lähdettäisiin ratkomaan. Seuraava askel on selvittää, mitä dataa on käytettävissä ja mitä dataa on nyt alettava keräämään.

– Tiedustelu on ehdottomasti aivan ydinaluetta koneoppimiselle ja data-analytiikalle, ja siihen tulisi ehdottomasti panostaa voimakkaasti. Sitä lähellä on kyberturvallisuus. Kun mahdollisen hyökkääjän asejärjestelmät digitalisoituvat, niin pystytään paremmin puolustautumaan vaikuttamalla niihin etäältä, Siilasmaa muistuttaa.

Samalla lennokkaimmat konseptit tekoälyn hyödyntämisestä tuovat uusia kysymyksiä ratkaistavaksi. Tulevaisuuden asejärjestelmiin saattaisi lukeutua esimerkiksi kasvojentunnistusteknologiaa hyödyntävä drone.

– Ihan siellä ei vielä olla, mutta hyvin lähellä, Siilasmaa tyynnyttelee.
Autonomiset asejärjestelmät ovat oma lukunsa myös sodan oikeussääntöjä ajatellen ja Siilasmaa pohtii erityisesti ihmisen roolia autonomisen asejärjestelmän toiminnan valvojana.

Lähtökohtaisesti teknologia itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, vaan sen määrittelee lopulta käyttötapa. Esimerkkinä Siilasmaa käyttää ohjuksen kärjessä olevaa kameraa, joka yhdistettynä tekoälyyn voisi parantaa ohjuksen osumatarkkuutta. Tarkemmassa ohjuksessa räjähdemäärä voisi olla pienempi, jolloin vahinkoa aiheutuu vähemmän sekä siviileille että ympäristölle. Ehkä tekoälyn avulla ohjus myös tunnistaisi siviilit, Siilasmaa pohtii.