Seuraavat kuusi vuotta
Kirjoittaja pohtii lähestyviä presidentinvaaleja ja maailmanpoliittista tilannetta.
Kevään aikana valmistuvassa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa analysoidaan maailmanpoliittisia kehityskulkuja. Selonteko tarjoaa oivan mahdollisuuden kirkastaa Suomen ulkopoliittista linjaa. Vastavalittu presidentti hyppää liikkuvaan junaan, eikä uuteen tehtävään sopeutumiseen jää liiemmin aikaa. Sota Ukrainassa, Venäjän toimiin vastaaminen ja kiristynyt maailmanlaajuinen turvallisuustilanne haastavat presidenttiä virkaanastujaispäivästä lähtien.
Presidentin tehtäviin kuuluu myös Puolustusvoimien ylipäällikön rooli. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on saanut puolustusmenot kasvuun niin kotimaassa kuin Euroopassakin. Puolustusteollisuuden ylösajo etenee tästä huolimatta Euroopassa yskähdellen eteenpäin.
Ukrainan tuki vaakalaudalla
Venäjän nopea muuntautuminen sotataloudeksi tarkoittaa maan valmistautuvan pitkäkestoiseen sotaan. Ukrainan selviytymistaistelulle kriittistä on länsimaisen asetuen katkeamaton jatkuminen. Tuki on kuitenkin jo heikentynyt, eivätkä ennusmerkit Yhdysvalloista ja Euroopan maiden päätöksenteosta vaikuta positiivisilta. Presidentin tehtäväksi jää edesauttaa Ukrainan tuen jatkamista. Vaihtoehto olisi myöntyä Venäjän aggression edessä – tämä tarkoittaisi jatkuvaa sodan uhkaa Euroopassa.
Ukrainalaiset maksavat joka päivä hengillään torjuessaan venäläistä imperialismia. Yleinen asevelvollisuus ja puolustuksen pitkäjänteinen kehittäminen on ollut meidän vastauksemme Venäjän uhkaan. Uudet alokkaat aloittivat asepalveluksensa hiljattain. Tarve varautua ja jatkaa pitkäjänteistä työtä maanpuolustuksen eteen ei pääty Suomen jäsenyyteen Natossa.
Nato-jäsenyys muuttaa presidentin tehtäviä
Naton ydinasepelote ja keskinäinen avunanto tarjoavat suojan, joka vielä vuosi sitten puuttui meiltä. Suomen itsenäisyys ja asema kansakuntien joukossa on turvatumpi kuin koskaan aiemmin. Mielestäni olisi syytä pohtia myös sitä, miten meidän olisi käynyt ilman Nato-jäsenyyttä. Varautumiselle oli syynsä.
Presidentti ei ole pelkästään Suomen käyntikortti maailmalla, vaan hänellä on myös merkittävä rooli kotimaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun käynnistäjänä. Presidentin valtaoikeudet näyttäytyvät uudessa valossa hänen edustaessaan Suomea Naton päätöksenteossa. Merkittävä valta-asema tuo suuren vastuun. Toivon, että käynnissä oleva vilkas ja kriittinen keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta jatkuisi myös seuraavan presidenttikauden aikana.
Tulevaisuus näyttää epävarmalta
Seuraavat kuusi vuotta sisältävät monta potentiaalista riskiä yhä voimistuvalle kansainvälisen järjestyksen järkkymiselle. Kiinan kasvava asevarustelu ja kiinnostus Taiwania kohtaan saattaa sytyttää konfliktin. Pohjois-Korean uhittelu eteläistä naapuriaan vastaan on hiljattain voimistunut. Venäjän syvenevä yhteistyö Iranin, Kiinan ja Pohjois-Korean kanssa muodostaa epäpyhän allianssin demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan kansainvälisellä näyttämöllä. Venäjä jatkaa hyökkäystään Ukrainaa vastaan, eikä sodan loppua ole näkyvissä.
Suomen itsenäisyyden ja kansainvälisen aseman turvaaminen on seuraavan presidentin ensisijainen tehtävä. Aktiivinen vaikuttaminen liittolaisten päätöksentekoon on keskeisin työkalu vaikuttaa maailman kehityskulkuun. Tehtävässä onnistumisesta äänestetään uudelleen kuuden vuoden päästä. Nähtäväksi jää, miltä maailma näyttää tuolloin.
