"Kiva saada poika kotiin" – Seitsemänviikkoinen koulutuspurjehdus huipentui perheiden sydämelliseen jälleennäkemiseen

Vuosittain aluksen henkilökunta kutsuu läheisensä koulutuspurjehduksen viimeiselle osuudelle, kotiväen risteilylle.

Miinalaiva Hämeenmaan kannella on lämminhenkinen tunnelma, sillä aluksen henkilökunta on juuri toivottanut läheisensä tervetulleeksi seitsemänviikkoisen koulutuspurjehduksen viimeiselle osuudelle Suomenlinnasta Upinniemeen. Sydämellisen jälleennäkemisen aikana vaihdetaan hymyjä, halauksia ja suudelmia.

– Muutimme kesän alussa yhteen, mutta emme ehtineet nauttia yhteiselosta kauaa, sillä vain viikkoa myöhemmin koulutuspurjehdus jo alkoikin, kertoo miesystäväänsä alukselle tapaamaan saapunut Sanni Varpula. 

Hämeenmaa-luokan aluksia käytetään miinoitustehtävien lisäksi meriliikenteen suojaamiseen, merialueen valvontaan sekä johtoaluksina. Kuva: Tuuli Turunen

Varpulan miesystävä on aluksen taistelukeskuksessa operaattorina. Merivoimissa palveluksen suorittanut nuorimies jäi Puolustusvoimille töihin vuosi sitten, suoraan armeijasta kotiuduttuaan. Hänen läheisistään alukselle saapuivat naisystävän lisäksi äiti ja mummo.

Seitsemänviikkoisen purjehduksen aikana ikävä on ehtinyt toisinaan hiipiä mieleen, mutta onneksi yhteydenpito on kuitenkin ollut mahdollista, ainakin satamapysähdyksillä. Siitä koko perhe on iloinnut.

– Nykyaikana on kyllä hienoa, kun voi sähköisesti pitää yhteyttä pitkänkin välimatkan päästä, eikä onneksi tarvitse pullopostia lähettää. Kiva kuitenkin saada poika kotiin, naurahtaa miehen äiti Annukka Tuomiranta.

Perheen yhteinen perinne

Liki kolmituntisen kotiväen risteilyn loppupuolella miehistö odottelee jo aluksen kiinnitystä Upinniemen satamaan. Matkan aikana perheitä on kierrätetty pitkin laivan kapeita käytäviä, ja lasten suupielet ovat jäätelöstä tahmeat.

Perille päästyään Tuomirannan perhe aikoo juhlia pojan kotiinpaluuta ravintolaillallisen merkeissä, ja siitä alkaa myös hänen ansaittu kesälomansa. Kaikissa perheissä ei kuitenkaan ehditä illallistamaan.

– Suunnitelmissa olisi vetää Upinniemessä perinteinen bingoilta kotiutuvalle saapumiserälle, iloitsee aktiivinen sotilaskotisisar Lena Christensen, jonka poika, pursimies Perttu Pihlajaviita, osallistui koulutuspurjehdukselle jo kymmenettä kertaa. 

Kaikki Christensenin lapset ovat jollain tavalla mukana Sotilaskodin toiminnassa, myös Pihlajaviita itse. Pursimiehen tehtävän lisäksi hän vastaa aluksella Sotilaskoti-laivakanttiinin toiminnasta.

Tapansa mukaan paikalla on myös Pihlajaviidan pikkusisko Jemina Raukamo, hänkin innokas sotilaskotisisar, joka on kulkenut äitinsä matkassa Sotilaskodissa jo viisivuotiaasta asti. Perhe on ollut lähes joka vuosi mukana Pihlajaviidan koulutuspurjehduksen päättävällä kotiväen risteilyllä.

– Kyllä minua isänmaalliseksi voisi kutsua. Kun vuonna 1995 naiset pääsivät armeijaan, minulla oli jo lapset, mutta Sotilaskotisisarena toimiminen on minun tapani käydä armeija. Ilmeisesti se niin kutsuttu vihreä sydän on kulkeutunut perintönä lapsillekin, äiti Christensen nauraa.