Seinään kahlittu nuolija ja sen analyysi

Nuolija on kahlittu järeällä riippulukolla kettinkiin, joka taas on kiinnitetty pysyvän oloisesti seinään. Viesti on vahva: Tämä päivittäistavarakaupassa alle kaksi euroa maksava valkoinen muoviesine ei ole lähdössä yhtään mihinkään.

Taikinakaapimen näkeminen jää jyskyttämään takaraivooni kuin Maurizio Cattelanin (s. 1960) Koomikko-nykytaideteoksessa (2019) esiintyvä, ilmastointiteipillä seinään kiinnitetty banaani. Molemmat ammentavat Marcel Duchampin (1887-1968) teoksesta Suihkulähde (1917), joka on pisuaari. Jotain arkista nostettuna eteemme. Tavallinenkin voi olla taidetta, Euroopan taiteilijanerot sanovat teoksillaan. Mutta mitä muuta tämä suomalainen versio haluaa kertoa?

Toisin kuin Art Basel Miami Beach -taidetapahtuman jesarihedelmä, muonituskeskuksen nuolija jää vaille tekijää. Taiteilija on tuntematon. Joku sen siihen on kuitenkin kiinnittänyt, sillä pakkiruokailusta ylijäävä ruoka on kaadettava suppiloon, joka sijaitsee varuskuntaravintolan lastauslaiturilla, ulko- ja sisätilan risteyksessä. Nuolijaa tarvitaan ruoan kaapimiseen. Sehän nyt on selvä.

Kuka ikinä muoviesineen onkaan seinään kahlehtinut, hän on tehnyt sarjan valintoja. Ensinnäkin: Paras väline pitkänmallisen pöntön kaapimiseen on kaliiberiltaan kotikeittiöön soveltuva, parikymmensenttinen läpyskä. Toiseksi: Tuo läpyskä ei voi olla irrallinen, sillä se joko tippuisi kaurapuuron mukana ruokahävikkikurimukseen tai joku maastoruokalaatikoita palauttamaan laitettu varusmies varastaisi sen. Kolmanneksi: Naru ei riitä, vaan lasta on kiinnitettävä seinään kuin ympäristöaktivisti kaivinkoneeseen 1970-luvulla.

Jo tuo sarja valintoja kantaa sisällään montaa merkitystä. Taiteilija on hyväksynyt luonnonlaiksi sen, että varusmiesten maastoruokailussa ruokahävikkiä syntyy ja on syntyvä kunnes aika murtaa kahleet. Lähtökohtana se on ajassamme poikkeuksellisen rohkea. Taiteilija ui vastavirtaan, ja alleviivaa siten "Ota mitä syöt, syö mitä otat" -julisteita paremmin koko länsimaisen käsityksen ruoasta. Dokumentaristin elkein hän näyttää miten asia tosiasiassa on, eikä sitä, miten asia voisi olla.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä ruoasta, vaan yleisestä suhtautumisestamme materiaan. Mitä on tapahtunut ihmislajille, jos se ilmaista, muilta lajitovereilta ylijäänyttä ruokaa nähdessään varastaa mieluummin esineen, joka ei ole edes arvokas. Irvokas materialismin maailma paljastuu, kun vähän taikinakaapimella rapsuttaa.

Taideteos herättää pohtimaan myös varuskunnan sisäistä logiikkaa. Alue, joka on suljettu suurelta yleisöltä, mutta joka perustuu kuitenkin suurten massojen kouluttamiseen, onkin herkullinen ympäristö loogisuuden käsitteen tonkimiseen. Varuskunnan porttejahan vartioivat varusmiehet, kipeää varusmiestä hoitaa toinen varusmies, ja Puolustusvoimien uutislehteenkin kirjoittavat varusmiehet. Luottamus asevelvollisiin on siis näennäisesti suurta. Mutta onko kuitenkaan? Sen kysymyksen heittää ilmoille seinään kahlittu nuolija.

Cattelanin seinään teipatun banaanin tuli tunnetusti syömään taiteilija David Datuna (1974-2022). Hän kutsui performanssiaan taideteokseksi nimeltä Nälkäinen taiteilija. Se ei sinänsä vienyt mitään pois alkuperäiseltä taiteilijalta tai taideteokselta, sillä itse banaani tai ilmastointiteippi eivät olleet taideteoksen pihvi – sen konsepti oli sen pihvi. Näyttelyn järjestäjät teippasivat tilalle uuden banaanin, ja siten Datunan taideteos sulautui vain yhdeksi osaksi Koomikko-teosta, joka on yhtä kuin Koomikko-teoksen synnyttämä ilmiö.

Ennustan, että jos joku aseveljistäni performoisi Köyhä varusmies -taideteoksen, kävisi samoin. Kahlitun nuolijan anastaminen johtaisi todennäköisesti siihen, että sen tilalle tulisi uusi samanlainen. Se taas kiihdyttäisi taideteoksen kierroksia entisestään. Silloin se kommentoisi jo yleistä asevelvollisuutta, systeemin osasen korvattavuutta ja jopa vapaudenriiston konseptia. 

Seinään kahlittu nuolija on kokonaisuudessaan oivaltava taideteos siellä, missä taiteeseen ei olettaisi törmäävänsä. Kun tällaisen helmen onnistuu löytämään ympäriltään joka päivä, on jokainen asepalveluksessa vietetty päivä yhtä juhlaa.