"Merillä markettiin ei pääse, eikä Wolt toimi" – Laivaston ainoa Sotilaskoti löytyy MLC Hämeenmaalta
Viiden neliömetrin kokoinen seilaava sotku on palvellut asiakkaita jo vuosikymmeniä.
Miinalaiva Hämeenmaalla seurueet jonottavat kapean käytävän päässä pilkistävälle pienelle luukulle. Myyntiluukusta ylimatruusi Veera Ikävalko ojentaa asiakkaille heidän ostoksensa, mikä tarkoittaa tällä matkaosuudella lähinnä minttujäätelöä.
– Alkuun valikoimasta löytyi kuutta eri jäätelömakua, mutta pitkän purjehduksen päätteeksi jäljellä on enää yhtä. Myös vitamiinivedet, urheilujuomat ja hammastahna ovat käyneet loppua kohden vähiin, Ikävalko avaa kanttiinin tuotemenekkiä.
Rannikkosotilaskotiyhdistyksen ylläpitämä Sotilaskoti-laivakanttiini on Suomessa ainoa laatuaan, ja se on toiminut aluksella jo yli kolmekymmentä vuotta. Purjehduksella se on avoinna miehistölle kahdesti päivässä, lounas- ja ilta-aikaan aina 45 minuuttia kerrallaan.
– Merillä markettiin ei pääse, eikä Wolt toimi, joten kyllä me aukioloajoissa olemme tarvittaessa joustaneet, jos joku on tullut nykäisemään hihasta, Ikävalko kertoo.
Hänen ensisijainen työnsä aluksella on laivakokin tehtävä, mutta sivutoimenaan hän hoitaa kanttiinia pursimies Perttu Pihlajaviidan apuna.
Parasta on ihmisten kohtaaminen
Noin viiden neliömetrin kanttiini on kokonsa puolesta pieni, mutta tuotevalikoimasta ei voi sanoa samaa. Pitkällä purjehduksella tuotteet ovat menneet tehokkaasti kaupan, mutta hyllyiltä löytyy edelleen suklaata, karamelleja, sipsejä, keksejä, juomia ja päivittäistavaroita, kuten dödöä ja parranajovälineitä.
Pursimies Perttu Pihlajaviidan ja laivakokki Veera Ikävalkon mielestä kanttiininhoitajan työssä parasta on ihmisten kohtaaminen. Kuva: Tuuli Turunen
Pursimies Pihlajaviita on toiminut kanttiininhoitajana jo vuosikaudet. Hän koostaa valikoiman asiakkaiden toiveiden ja myynnin mukaan. Kanttiinin tuotteet tilataan Suomesta.
Viime vuosina tuotteiden menekki on jonkin verran muuttunut, kun esimerkiksi tavalliset energiajuomat ovat vaihtuneet trendikkäisiin sokerittomiin energiajuomiin.
– Tuotteiden hinnat ovat samaa luokkaa kuin muissakin Rannikkosotilaskotiyhdistyksen sotilaskodeissa. Kanttiinin tärkein tehtävä on piristää miehistön päiviä pitkällä purjehduksella, ja tässä työssä ihmisten kohtaaminen onkin se paras anti, Pihlajaviita kertoo.
Rannikkosotilaskotiyhdistys on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka käyttää vuosittain kymmeniä tuhansia euroja varusmiesten hyvinvoinnin tukemiseen. Yksi konkreettinen tapa on laivakanttiinin ylläpito.
Työtä vuorokauden ympäri
Myös Ikävalko komppaa iloisten asiakaskohtaamisten puolesta. Purjehduksella kanttiinivuorot ovat hänelle mielekäs rutiini, joiden aikana pääsee tutustumaan aluksen miehistöön eri tavalla kuin kiireisessä keittiössä.
– Palveluspäivät keittiössä ovat toisinaan pitkiä ja raskaita. Vapaapäiviä ei hirveästi ole, mutta onneksi apunani on viisi muuta laivakokkia, Ikävalko kertoo.
Siviilissä kokkina vuosikaudet työskennellyt Ikävalko osaa kyllä hommansa keittiössä, mutta palvelustehtävän intensiivisyys silti yllätti.
Purjehduksilla miehistölle tarjotaan toisinaan myös jälkiruokaa. Kuva: Tuuli Turunen
Aluksella laivakokit valmistavat miehistölle päivittäin aamupalan, lounaan, väli-, ilta- ja yöpalan. Yhdessä parin muun kokin kanssa Ikävalko on vastannut aamupalasta ja lounaasta, joiden valmistelut aloitetaan usein jo edellisenä iltana.
– Esimerkiksi lettutaikina ja hernekeitto pitää tehdä yleensä jo edellispäivänä ja ottaa aamupalatarvikkeet pakkasesta sulamaan. Tehtävän ympärivuorokautinen rytmi vaati ensin totuttelua, mutta taustamusiikki ja hyvä porukka ympärillä auttavat jaksamaan.
”30 kiloa perunoita ei meinannut riittää”
Pienessä ja kuumassa keittiössä toimimisen lisäksi Ikävalko on oppinut tehtävässään nuorten miesten ruokailutottumuksista.
– Liha selvästi maistuu, kun taas kasvisruoka ei uppoa yhtä hyvin. Toisaalta tuorevihannekset ovat suosittuja, sillä viimeisimmällä purjehduksella ne loppuivat usein kesken. Nuoret myös syövät tosi paljon: välillä edes 30 kiloa perunoita ei meinannut riittää.
Pitkiin purjehduksiin sisältyy onneksi muutama satamakäynti, jolloin ruokavarastoihin tehdään täydennyksiä. Kokit saavat toisinaan itse toivoa raaka-aineita, joten parhaimmillaan tarjolla voi olla jopa sisäfilettä.
Vaikka myrskyt silloin tällöin haastavatkin, muistetelee Ikävalko purjehduksiaan lämmöllä. Kuva: Tuuli Turunen
Viimeisintä purjehdustaan Ikävalko muistelee lämmöllä. Vaikka ajoittaiset myrskyt tekivät hänet merisairaaksi ja sotkivat keittiön tavaroiden lentäessä alas kaapeista, Ikävalko iloitsee kokemastaan matkasta. Jokaiselta satamapysähdykseltä hän hankki itselleen magneetin muistoksi.
– Reissulla parasta olivat delfiinit, auringonlaskut ja Euroviisujen seuraaminen vapaailtana Lissabonissa. Tällaisia matkoja ei moni varusmies pääse palveluksessa kokemaan.
