Satakunnan sotilaspoliisit

Sotilaspoliisikomppanian varusmiehet aukovat taistelumuonapusseja ja osa on kömpinyt ummistamaan silmäänsä makuupusseihin. Satakunta 23 -paikallispuolustusharjoitus on alkanut rauhallisesti. Joitain tehtäviä on jo päästy suorittamaan, mutta ne ovat onnistuneet helposti, eikä yhtäkään asetta ole vielä tarvinnut laukaista.

Paikallispuolustusharjoitukset ovat Puolustusvoimien organisoimia harjoituksia, joiden tavoitteena on harjoitella maakuntien turvaamista kriisiaikana. Niissä harjoitellaan erityisesti viranomaisten välistä yhteistyötä.

Komppania muodostuu eri varuskunnista tulleista sotilaspoliisijoukkueista. 20-joukkueen varusmiehet ovat palvelleet lähes kahdeksan ja puoli kuukautta Porin prikaatissa Niinisalossa. Tällä hetkellä heidän tehtävänään on ainoastaan tukikohdan vartiointi. Varusmiehet, jotka eivät ole vartiovuorossa saavat levätä.

Tai niin he luulevat. Yksi ryhmä varusmiehiä saa kuitenkin käskyn vaihtaa taisteluliivit päälle mahdollisimman nopeasti.

"Liikettä havaittu valvotulla alueella"

Sotakoirapartio oli havainnut sinne kuulumatonta liikettä Porin vedenpuhdistamolla. He tarvitsivat lisäjoukkoja tilanteeseen reagoimiseen. Ryhmä pakkautuu henkilökuljetuspakettiautoon valmiina vaikuttamaan.

Sotakoirapartio oli joutunut odottamaan vahvistuksien saapumista lähes tunnin. Ensimmäiset valohavainnot oli tehty 19:00. 19:25 oli vielä nähty lisää valoja. Nyt kello on jo melkein kahdeksan.
Toisaalta pohdittiin, voisiko osan valoista ollut aiheuttanut myöhään töistä lähtenyt vedenpuhdistamon työntekijä. Laitosta ei voitu sulkea harjoituksen ajaksi, joten siviilitoiminta alueella saattaisi aiheuttaa tiettyä epärealistisuutta harjoitukseen. Ohi ajavista autoista jouduttiin myös pohtimaan, olisivatko ne vain paikallisia siviilejä, vai saattaisiko jossain olla sisällä maalimiehiä.

– Tuolta metsiköstä, josta katsottiin päivällä, että olisi aika helppo lähestyä pimeällä tätä kohdetta, niin tuli aika tuoreen näköiset jäljet, huomauttaa joku sotakoirapartion ja sotilaspoliisiryhmän välisessä informaationvaihdossa.

Näitä jälkiä lähdetään katsomaan koiran kanssa. Loput sotilaspoliiseista keksivät jotain ollakseen hyödyllisiä. Muutama jää tarkkailemaan tien varresta aukeavaa aukeaa, yksi taistelijapari menee katsomaan toisia jalanjälkiä vähän matkan päässä.

Aikaa on vierähtänyt jo lähes tunti, kun varusmiehet kerääntyvät kokoamaan analyysinsa yhteen. Jäljet vaikuttaisivat viittaavan jonkun menneen sisälle vedenpuhdistamoon ja poistuneen sieltä jo jonkin aikaa sitten. Etumatkaa oli niin paljon, että toivoa vastustajan kiinni saamisesta ei kannattanut juuri elätellä. Tehtävä oli saavuttanut niin paljon kuin mahdollista.

– Todettiin siinä meidän huomioiden ja SKOI:n [sotakoiraosaston] tietojen perusteella, että ne oli lähtenyt. Meidän tehtävänä oli ottaa kiinni ja häätää alueella olevat, joten ei ollut oikein enää mitään tehtävissä, kommentoi sotilaspoliisiryhmään kuulunut alikersantti.

"Sisälle vaan"

Satakunta 23 - harjoituksessa harjoitellaan paikallispuolustusta ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Kuva: Olli Nurminen

 Joukkueenjohtaja on kerännyt ryhmänjohtajat koolle. Eilen eräällä tehtävällä oli saatu otettua vangiksi joukko maalimiehiä, jotka oli luovutettu poliisille kuulusteltavaksi. Nyt oli saatu tieto siitä, että kiinniotetut ovat yhteydessä MC Lone Wolf -moottoripyöräkerhoon, jota epäillään Puolustusvoimiin kohdistuneissa ase- ja räjähderyöstöissä. He ovat myös saaneet haltuunsa radioaktiivista materiaalia ja keskusrikospoliisi epäilee heillä olevan valmiudet sen hyödyntämiseen pommissa.

Ryhmällä on kerhotila Porissa entisessä päiväkodissa. Sen lisäksi heidän hallussaan on toinen rakennus kerhotilan vieressä. Yksi sotilaspoliisien ryhmä on tähystänyt rakennuksia aamuvarhaisesta asti ja on valmiudessa eristämään alueen käskystä.

Tämän ryhmän tehtäväksi tulee ottaa haltuun rakennukset ja kiinniottaa niiden sisällä olevat henkilöt.

– Pienin mahdollinen voimankäyttö, aseellisen vastarinnan saa murtaa ampumalla, ulkona ei ammuta, vänrikki tiivistää.

Nyt päästään siis tositoimiin. Harjoitus tapahtui kuitenkin asuinalueella, jolla siviilit asuvat normaalisti, joten heitä ei saa pelotella avaamalla tulta heidän ovensa edessä.

Järjestäytyminen tapahtuu läheisen Prisman parkkipaikalle. Päiväostoksien tekijät näkevät yhden ruokakaupan parkkipaikan kulmista olevan täynnä Puolustusvoimien ajoneuvoja Defendereistä Paseihin.

Autojen seassa vilisee sotilaita. Sotilaspoliisijoukkue saa mukaansa CBRN-erikoistiimin. Ammattisotilaat yhteensovittavat suunnitelmansa vielä viimeisen kerran varusmiesten kanssa. Kaikkien ryhmien tehtävät käydään vielä läpi.

Sitten on aika lähteä. Autot lähtevät letkassa tielle, jonka liikenteenohjaus pitää väliaikaisesti tyhjänä.

Kohteessa autot jätetään pyörätielle entisen päiväkodin eteen. Kärki rynnii suoraan sisään. Toinen ryhmä, jonka tehtävänä on vyöryttää rakennus ensimmäisen otettua ensimmäinen tila haltuunsa, juoksee vielä autoilta pienen metsikön läpi paikalle, kun ovi aukeaa.

Talosta kuuluu laukauksia. Viiden sekunnin jälkeen tulitus lakkaa. Ryhmälle tulee kiire. "Sisälle vaan" kuuluu käsky jostakin.

Toisen ryhmän saapuessa eteiseen tilanne on jo levinnyt. Partiot lähtevät rakennuksessa eri suuntiin. Taustalla soi radio, jota kukaan ei ole ehtinyt sammuttaa. Heti vahvistuksien päästyä sisään ulos talutetaan yksi haavoittunut.

Sotilaspoliisipartioita katoaa ovista. "Vapaa" -huutoja kaikuu ympäri taloa. Portaat narisevat ensimmäisten vaihtaessa kerrosta. Yläkerrassakaan ei jäädä aikailemaan vaan huoneisiin mennään vauhdilla. Yksi maalimies löytyy vielä yläkerran perältä maastokuvioisen repun kanssa. Aseettomana hän on maassa sekunneissa. Reppuun ei kosketa.

"Tämä alue on miinoitettu"

Loppu on saavutettu. Tahti hiljenee. Toinen vamistuskierros alkaa. Sotilaspoliisit alkavat kokeilemaan kattoparrujen päältä ja koluamaan nurkkia.

Ryhmänjohtaja tulee kuitenkin keskeyttämään varusmiesten toiminnan ja kerää nämä yhteen huoneeseen. Muualle ei saa enää liikkua.

– Kun poistumme, kaikki seuraavat minua. Mennään samaa reittiä kun tultiin, tämä alue on miinoitettu.

Alakerrassa ollaan myös siirrytty varovaisuuteen. Yhdellä ovella seisoo sotilas, jonka tehtävänä on estää kenenkään astuminen hänen vartioimastaan ovesta. Sotilaat alkavat siirtyä ulos tehdäkseen tilaa raivaajille.

Pihalla lääkintämiehet antavat ensiapua haavoittuneille. Heitä on kaksi. Kuolonuhreilta vältyttiin. Potilaiden naamat vääntyvät irvistykseen lääkintämiesten pistäessä kaikki voimansa kiristyssiteen kiristämiseen.

Heidät saadaan siirrettyä tienvarteen, jossa hoitoa jatketaan. Heidän läheisyyteensä päiväkodin entisen leikkimökin seinustalle on kerätty kiinniotetut. Lääkintämiesten työtä häiritsevät säännöllisesti heidän niskuroivat huutonsa. Lopulta ambulanssia esittävä kouluttaja vapauttaa lääkintämiehet tehtävästään.

Samalla CBRN-joukkue on pistänyt pystyyn testauspisteen ulos tulevien sotilaiden radioaktiivisuuden mittaamiseksi. Päiväkoti saadaan nopeasti todettua puhtaaksi, mutta sivurakennukseen menneet sotilaat ovat riskiryhmässä.

– Jokainen, jonka epäillään olevan kontaminoitunut poistuu Pasin ohi jalkakäytävää tarkistuspisteelle, ohjaa suojelumies.

Toisesta rakennuksesta oltiin saatu kiinni yksi mies. Hän oli ollut kiinniottohetkellä rakentamassa pommia. Hänen kaverinsa oli lähtenyt juoksemaan pakoon – onnekseen suuntaan, jossa sotilaspoliisien alueen eristyksessä oli aukko. Onni oli kuitenkin loppunut lyhyeen, sillä illalla sotilaspoliisien palattua ryhmitykseen levisi tieto siitä, että hänet oli K9-partion avulla saatu kiinni.

Vänrikki on ohjeistanut sotilaspoliiseja käyttämään pienintä mahdollista voimaa, mutta aseellisen vastarinnan saa murtaa ampumalla. Kuva: Olli Nurminen 

"Vastustaja edessä vasemmalla"

Porilaisen omakotitaloalueen kapealla kadulla on normaali aurinkoinen talvipäivä. Ainakin melkein. Risteyksessä seisoo kersantti huomioliivissä. Hänen odottamisensa palkitaan, kun moottorien pauhe alkaa lähestyä etäisyydestä.

Perheasuntoidylli muuttuu sekunneissa muistuttamaan taistelutanteretta, kun pihaan viuhahtavista ajoneuvoista hyppäävät nahkavarsikengät osuvat asvalttiin. Minuutin kuluttua ensimmäisistä autoista ei näy enää jälkeäkään ja pian jäljellä on enää tiivis jono sotilaita. Se lähtee hölkkään.

Kohteen tunnistaa tiukkakatseisten heijastinliivimiesten ja -naisten ryppäästä. Sekuntiakaan ei odoteta vaan heidän ohitseen pyyhkäisee ensimmäinen ryhmä. Ovi lentää seinää vasten ja portaat kolisevat joukon noustessa yläkertaan.

– Viuhkapanos räjähti! Tila on täynnä sumua, tuhottu, tuhottu, huutaa joku heijastinliivipukuisista osoittaen ensimmäisille varusmiehille tehtävän päättyneen heidän osaltaan.

Toisia uhreja ei tarvitse odottaa kauaa. Portaiden yläpäässä alkavassa käytävästä alkaa tulitus ensimmäisen varusmiesten päästyä kavereidensa "ruumiiden" yli loikittuaan portaiden yläpäähän.

Tätä varten on harjoiteltu. Hylsyt alkavat kopista lattiaan myös käytävän tässä päässä ja maahan makaamaan asettuvien taistelijoiden tilalle asettuu uusia. Suojaa haetaan ovien syvennyksistä ja käytävän varsilta löytyvien kaappien takaa.

– Ei pysähdytä! Liikkuu, liikkuu, varusmiesjohtajien huudoista kuuluu selvänä adrenaliinin pauhu.

Ensimmäiset partiot lähtevätkin liikkeelle. Suojatulen saattelemina edetään syvennys syvennykseltä. Jokaiseen syvennykseen jää joku makaamaan KASI-liivien huutaessa "tuhottu".

Meno on hidasta, kun partiot odottavat täydennyksiä näiden tilalle. Kaaoksessa ei ole heti selvää kenen se kulloinkin tulisi tehdä. Kommunikaatiota tapahtuu paljon, mutta huutojen päällekkäisyys ja aseiden pauhe haittaavat sen tehokkuutta.

Kommunikaatio on tilanteen vaatiman lakonista. "Kaksi haavoittunutta, tarvitaan apua", "partio auttamaan, voitteko jatkaa?" "voidaan". Seuraavan partion liittyessä pusketaan taas yksi syvennysväli.

Lopulta joukkueenjohtaja toteaa tehneensä kaikkensa. 20-joukkue ei pääse enää eteenpäin ja 30 tarvitaan apuun. Vyörytys pysähtyy.

On vaikea sanoa kuluuko aikaa minuutti vai viisi, mutta lopulta joukkue 30 rynnii kärjen tasan ohi. Hyökkäys saa taas vauhtia. Taistelut jatkuvat pidemmällä käytävässä. Lopulta tulitus lakkaa, eikä enää alakaan uudestaan.

– Kerros vapaa, kaikuu kaikkien kuollutta tai haavoittunutta esittävien korviin jostain edestä päin.

Sotilaspoliisiryhmällä ottaa haltuunsa entisen päiväkodin, jonka tiloissa epäillään olevan rikollisryhmän jäseniä. Kuva: Olli Nurminen

"Tuhottu"

Lepotaukoa ei saada. Jatkamaan kykenevät vedetään ulos rakennuksesta. Alakertaan tunkeudutaan eri pisteestä. Ovi näkyy seinustalta, jota vasten hyökkäävä joukko on järjestäytynyt. Pian koittaa taas menemisen hetki. Ensimmäinen ryhmä lähtee juoksemaan kohti ovea.

Heidän matkansa päättyy ennen kuin he sen saavuttavat. Edellisestä sisäänmenosta ei oltu opittu ja toinen viuhkapanos niittää vielä suuremman saaliin. Koko kärjessä ollut ryhmä on pois pelistä.

Seuraava ryhmä löytyy kuitenkin vielä takaa ja se saa oven auki. Sisälläkin se pääsee jatkamaan kaksi metriä, sillä ensimmäinen käytävä alkaa vasta pienen eteisen jälkeen. Sen kohdalla askeleiden kopina vaihtuu tiuhaan tulenvaihtoon. Käytävän suusta päästään vain muutama metri ensimmäiselle suojapaikalle.

– Lisää voimaa, Lisää voimaa, kaikuu käytävässä jokaisen liikkeen jälkeen.

Lisää voimaa tulee ja lisää voimaa jää makaamaan käytäville. Samaan aikaan muita haltuun ottamattomia suuntia tarkkaillaan. Hajanaisen joukon erästä etummaista tasaa pitää lopulta vain yksi rynnäkkökiväärimies.

Lopulta pääjoukko pääsee paikalle ja tämän todetaan olevan viimeinen käytävä jäljellä. Vielä kerran aloitetaan hidas eteneminen.

– Rakennus hallussa, kuuluu lopulta käytävän päästä.

Toinen tarkastuskierros ja haavoittuneiden evakuointi aloitetaan välittömästi. Niitä tekemään alkuperäisestä kahden joukkueen vahvuudesta on noin kahden ryhmän verran taisteluun osallistuneista.

Ulkona 20-joukkuetta johtanut vänrikki seisoo kahden foliopeiteviittaisen varusmiehen kanssa.

– Tässä ovat minun eloonjääneeni.

Rakennus oli lopulta saatu haltuun. Noin 15 vastustajan joukko oli onnistunut aiheuttamaan moninkertaiset vahingot hyökkäävään joukkueeseen.

Erona aikaisempiin tehtäviin oli vihollisten valmistautumisen aste. Aikaisemmin vastustaja oli esittäytynyt rikollisryhmää, joka oli valmis tarvittaessa puolustautumaan aseellisesti. Tällä kertaa vastustaja odotti taistelua ja sillä oli ollut aikaa valmistautua siihen.

Mc Lone Wolfin kerhotalon haltuun ottaminen johti kahden tunkeutujan päätymiseen lääkintämiesten hoteisiin. Tällä kertaa alle puolet sisään menneestä joukosta olisi tullut myös ulos.

Harjoitusten merkitys on varmasti ollut suuri. Harva taloa haltuun ottaneista luultavasti haluaisi hätäillä oikeassa tilanteessa, kun mieleen on iskostettu suurimman osan kavereista jääminen makaamaan käytäville.