Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Sama suomeksi?

Intti on täynnä erilaisia haasteita, mutta useimmille ei varmaan tule ensimmäisten joukossa mieleen suomen kielen kielioppi.

Äidinkieleni on ruotsi. Perheeni on ruotsinkielinen ja kävin peruskoulua ruotsinkielisissä kouluissa. Suomen kieli on toki ollut mukana elämässäni niin kauan kuin pystyn muistamaan. Lapsena puhuin kuitenkin suomea harvoin, ja siten myös heikosti. Itse asiassa aloin keskustelemaan kunnolla suomeksi jokseenkin säännöllisesti vasta muutettuani ulkomaille opiskelemaan.

Päädyin kuitenkin, toiveeni mukaan, suorittamaan asepalvelukseni suomenkielisessä joukko-osastossa. Tämän toiveen takana oli muun muassa halu parantaa suomen kielen taitojani.

Joku saattaa pohtia, olenko palvelukseni aikana saanut jotain kielteistä huomiota äidinkieleni takia, ja voin kertoa, etten ole kohdannut mitään sellaista. Suomenruotsalaisuudestani vitsaileminen on omasta mielestäni hauskaa, kunhan sitä ei tehdä pahantahtoisesti ja ainakin jonkinlaisella tietämyksellä aiheesta. Hauskuuksien takana on luultavasti useimmiten ollut allekirjoitettu itse.

Alokasjakson jälkeen siirryin tehtäviin, joissa suomen kielen taito on avainasemassa. Olin itse epävarma siitä, riittäisivätkö omat taitoni Ruotuväen toimittajan pestiin, kun hain erityistehtäviin viime kesänä. Olin ennenkin tehnyt haastatteluita suomeksi, mutta artikkelien kirjoittaminen julkaistavaksi oli jotain uutta. Minut valittiin kuitenkin mainittuun tehtävään, ja asepalvelukseni haasteiden painopiste vaihtui tetsaamisesta kielioppiin.

Vaikka puheeni oli sujuvaa ja pystyin ilmaisemaan itseäni kirjallisesti kohtalaisen selkeästi jo ennen kuin aloitin palvelukseni, toimittajalle tärkeä kielellinen tarkkuus ja ilmeikkyys jätti kuitenkin toivomisen varaa. Suomen kieleni ei ole vielä lähellekään täydellinen. Teen tyhmiä kirjoitusvirheitä koko ajan, ja sanat pääsevät joskus unohtumaan. Koen kuitenkin, että olen kehittynyt ainakin jonkin verran palvelukseni aikana. Olen toivottavasti pikkuhiljaa lähestymässä pistettä, jossa voin alkaa olettaa, että kirjoitelmani ovat lähtökohtaisesti kieliopillisesti oikeita.

Siitä huolimatta, että olen asunut suurimman osan elämästäni Suomessa, elän ensimmäistä kertaa suomenkielisessä ympäristössä. Arvostan suuresti, että olen saanut tämän mahdollisuuden.

Kehotan siksi uuden saapumiserän äskettäin palveluksensa aloittaneita rohkeasti hakeutumaan sellaisiin tehtäviin, joissa itse haluaisi palvella isänmaatamme. Älä häpeä sitä, ettet osaa jotain täydellisesti, tai pelkää, ettet tule pärjäämään. Varusmiespalvelus on koulutus ja olemme täällä oppimassa, olkoonkin se sitten laskuvarjohyppäämistä tai korrektia pilkutusta.