Rynnäkön ensimmäinen sotilas

Napoleonin sotien aikaan ratsuväen nopeilta rynnäkköhyökkäyksiltä puolustauduttiin luomalla läpäisemätön pistimien muuri. Hevoset, kuten muutkin eläimet, pyrkivät säilyttämään ja jatkamaan elämäänsä maan päällä. Elämänhalunsa vuoksi hevoset eivät yleensä juosseet päätä pahkaa kuolemaa tihkuvien terien saaliiksi vaan pysäyttivät rynnäkön. Samaan aikaan Napoleon oli uudistanut jalkaväen hyökkäystaktiikan. Uusi malli perustui suuren massan rynnäkköön, jossa isä meidän -rukouksen saattelemat sotilaat pyrkivät kukistamaan vihollisen lähitaistelussa määrällisellä ylivoimalla. On itsestään selvää, että pistimiä ja piippuja päin ryntääminen oli ensimmäisille riveille käytännössä itsemurha.

Se on aivan absurdi ajatus. Tietoinen ryntääminen kuolemaan kuulostaa täydellisen idiootin teolta. Se on päätös, joka näyttää räkäisevän ihmiselle kaikkein tärkeimmän asian, elämän, ikivihreälle naamalle. Kuinka ihminen voi viettää ainoan elämisen mahdollisuutensa maastokuvioituna lihakilpenä? Liikkuvana luukasana, joka poimii äärettömien elämän polkujen valikoimasta itselleen tämän varman ja tuskallisen umpikujan.

"Kuinka typerät Napoleonin sotilaat saattoivat käyttää elämänsä yhteen rynnäkköön?", ihmettelee nykyihminen joka käyttää elämänsä valaistun muoviruudun hiplaamiseen. Napoleonin aikana yhteiskunnassa ihmisiltä odotettiin arvokkuutta. Länsimaisesta traditiosta nousi rohkeuden ja velvollisuudentunnon kaltaisia luonteen ominaisuuksia, joiden omaaminen osoitettiin muun muassa rynnäkön johtamisen muodossa. Nykyihmisen arvo mitataan rahalla, sillä ei ole väliä onko hänellä itsellään minkäänlaista sisältöä.

Raha on arvokasta, koska ihmiset pitävät sitä arvossa. Ei keltaisella värillä tai kimalluksella ole itseisarvoa. Rohkea, vastuullinen ja uhraava, tai toisin sanoen hyveellinen ihminen on arvokas, koska hänen ominaisuutensa ovat itsessään arvokkaita. Hyveellinen ihminen ei ole arvokas vain suhteessa muiden näkemyksiin hänestä. Hyveellisellä Ihmisellä on menestyksen resepti koodattuna häneen itseensä, hän olisi arvokas itselleen autiolla saarellakin.

Jonkun on oltava rynnäkön ensimmäinen. Jonkun on sanottava yrityksen pomolle, että hän ei voi käyttäytyä epäasiallisesti. Jonkun on otettava ylivoimaiselta kiusaajalta turpaan. Jonkun on oltava ensimmäinen, joka nousee ylös. Rynnäkön perässä on helppo juosta, ja maassa makaavaa on mukava potkia. Mutta vaatii rohkeutta ja uhrausta rynnätä silloin, kun ei edes tiedä seuraavatko muut perässä. Rynnäkön ensimmäinen sotilas kuolee arvokkaana ihmisenä. Kun rahaa uppoaa merenpohjaan, maailma on yhä ennallaan, merenpohjassa on vain rahaa. Kun arvokas ihminen kuolee, niin maailma on todellisesti menettänyt jotain.

Arvokas ihminen ei räkäise elämän päälle, vaan elää sitä niin korkealla kuin mahdollista. Rynnäkön johtamisen voi nähdä ihmiselämän kehityksen maalina. Se on todiste elämästä jolla on ollut sisältöä. Nykymaailmassa ihmiset kuluttavat sisältöä, ilman että he loisivat itselleen minkäänlaista sisältöä. Kännyköiden umpikujia tuijottavat kuluttajat koittavat rakentaa trendikkäistä tiktok-tansseista jonkinlaista identiteettiä, joka päätyy kuitenkin olemaan vain harhakuva. Meidän kaikkien tulisi lähteä rynnäkköön, jonka matkalla löytäisimme todellisen arvomme. Jos kaikki olisivat oman elämänsä ensimmäisiä sotilaita, niin kokisimme elämän lahjan paljon arvokkaampana, emmekä tuhlaisi sitä turhanpäiväiseen seuraamiseen.