Tiedotuslehdestä monikanavaiseksi aikakauslehdeksi – Ruotuväen 60-vuotinen taival

Ruotuväki-lehti syntyi Puolustusvoimien tiedotuksen vapautuessa. 60-vuotiseen taipaleeseen on mahtunut niin keskustelua lehden roolista osana Puolustusvoimia kuin varusmiestoimittajien raikkaita ideoitakin. Vaikka verkkouutisten rooli on kasvanut, paperilehti pitää edelleen pintansa.

– Muutos oli dramaattinen. Muistan, kun kävelin toimituksesta metroasemalle. Hymyilytti, kun oli niin uskomatonta kävellä varusmiespalveluksessa keskellä Helsingin keskustaa. Sen lisäksi, että olin varusmies, olin toimittaja, jolla oli iso vastuu.

Näin Ruotuväessä varusmiestoimittajana ja päätoimittajana työskennellyt Ylen urheilu ja tapahtumat -yksikön johtaja Panu Pokkinen muistelee ensimmäisiä päiviään toimituksessa.

Ruotuväki-lehti syntyi viestinnän vapautuessa

Puolustusvoimien suhde julkisuuteen muuttui toisen maailmansodan jälkeen. Sotasensuurin aikainen julkisuudenhallinta ei enää onnistunut, eikä Puolustusvoimilla ollut mahdollisuutta kontrolloida maanpuolustusta koskevaa informaatiota ja keskustelua.

1956 annettiin uusi ohjeistus siitä, mitä Puolustusvoimat voi tiedottaa julkisuuteen. Viestinnän vapautuessa ja tiedotuksen tarpeen kasvaessa myös Puolustusvoimien oman lehden perustaminen tuli mahdolliseksi.

Lehden perustamisen taustalla vaikutti tarve sekä Puolustusvoimien sisäiselle että ulkoiselle tiedotuskanavalle. Everstiluutnantti Vilho Tervasmäki teki esityksen lehden perustamisesta tammikuussa 1962. Puolustusvoimien heikko julkisuuskuva ja huhujen leviäminen johtuivat oikean tiedon puutteesta. Oma tiedotuslehti korjaisi tämän ongelman. Tiedotuslehden ja uutislehden välistä kamppailua käytiin vuosien varrella ja nimitys vaihtuikin muutaman kerran. Nykyään Ruotuväki on Puolustusvoimien uutislehti.

Ruotuväki valikoitui lehden nimeksi, sillä sanaa käytettiin tuolloin yleisesti armeijasta ja varusmiespalveluksesta, eikä siihen liittynyt kielteisiä mielikuvia. Ruotuväki-lehden ensimmäinen numero ilmestyikin maaliskuussa vuonna 1962.

Voiko laajaa lukijakuntaa miellyttää? Voiko Puolustusvoimien uutislehti olla kriittinen?

Ruotuväki-lehden kohderyhmiä ovat ensisijaisesti varusmiehet, kantahenkilökunta ja lehden tilaajat. Turun ammattikorkeakoulun koulutus- ja tutkimuspäällikkö Samuel Raunion vuonna 2004 tekemässä lukijatutkimuksessa tuli esiin laajan kohderyhmän tuottamat haasteet. Laajasta kohderyhmästä huolimatta lehden käsittelemä aihepiiri on melko kapea. Kaikkien lukijoiden miellyttäminen ei aina onnistunut.

– Lehdestä annettiin ihan hyviä arvosanoja, mutta arviot vaihtelivat tapauskohtaisesti. Henkilökunta oli tyytyväisempi henkilökunnan sivuihin, mutta he kokivat artikkelien jäävän joskus vähän pinnallisiksi. Varusmiehille lehti ei ollutkaan aina niin kiinnostava, että sen parissa olisi viihtynyt vapaa-ajalla, Raunio muistelee tutkimusta.

Lukijatutkimuksessa selvisi myös, että suuri osa lukijoista piti lehteä uutislehtenä, joka tietyissä rajoissa esittää myös kritiikkiä Puolustusvoimia kohtaan. Toisenlaisiakin näkemyksiä löytyi. Osa henkilökunnasta piti Ruotuväkeä näyteikkunana ulkomaailmaan. Siksi Ruotuväen tulisi käsitellä Puolustusvoimia neutraalisti. Tiedotuslehden ja uutislehden välinen kamppailu siis jatkui.

– Silloin puhuttiin paljon siitä, mistä saatetaan puhua nytkin, eli voiko Puolustusvoimien uutislehti olla kriittinen Puolustusvoimia kohtaan. Ihmisillä oli erilaisia näkemyksiä. Valtakunnalliset ja paikallisetkin journalistiset mediat voivat tarkastella Puolustusvoimia ulkopuolelta.  Ruotuväellä on omanlaisensa rooli tässä kokonaisuudessa, Raunio selventää.

Ruotuväen entisen päätoimittajan Panu Pokkisen mukaan Ruotuväki palvelee pohjimmiltaan yleisöä, kuten muutkin journalistiset julkaisut. Journalistisin periaattein tuotettu uutislehti on Puolustusvoimille tarpeellinen.

– Mielestäni Puolustusvoimille on hyväksi, että sen asioita käsitellään journalistisesti. Se luo Puolustusvoimille uskottavuutta ja läpinäkyvyyttä. Se, että tarvittaessa esitetään kritiikkiä, kuvastaa sitä, että organisaatio toimii hyvin ja seisoo jaloillaan, Pokkinen kommentoi.

Varusmiestoimittajat tuovat mukanaan ideoita ja intoa

Ruotuväen täyttäessä 50 vuotta entinen Puolustusvoimain komentaja, kenraali evp. Jaakko Valtanen kirjoitti maaliskuun lehden kolumnissaan varusmiestoimittajien merkityksestä positiiviseen sävyyn. Vaikka varusmiestoimittajien mukanaolo herättikin aluksi epäilyä, heidän myötään maahamme on kasvanut merkittävä joukko ammattilaisia, joilla on kattava käsitys maanpuolustuksesta ja Puolustusvoimista.

Noin puolen vuoden välein vaihtuva varusmiestoimitus vaatii lehdeltä jatkuvaa koulutusta, mutta toisaalta vaihtuvan toimituksen mukana tulee uusia näkökulmia ja intoa.

– Olisi mukava pitää hyvistä tyypeistä kiinni. Toisaalta lehti uudistuu, kun tulee uusia henkilöitä uusien ideoiden kanssa, kertoo Ruotuväen päätoimittajana vuodesta 2006 lähtien työskennellyt Mikko Ilkko.

Ruotuväen varusmiestoimittajat saavat ylistystä myös Ruotuväessä sekä varusmiestoimittajana että päätoimittajana työskennelleeltä Panu Pokkiselta. Hän muistaa päätoimittaja-aikansa Ruotuväessä positiivisella tavalla poikkeuksellisena. Puolen vuoden välein vaihtuvat nuoret, lahjakkaat toimittajat tulivat taloon täynnä uusia ideoita ja intoa. Ideat sinkoilivat toimituksessa ja välillä hulluimmistakin ideoista syntyi juttuja.

– Paras muisto liittyy sotilaskodin munkkeihin - tietenkin. Jossain toimituksen ideapalaverissa puhuimme varusmiestoimittajien juttukeikoista eri varuskuntiin ja sotilaskoteihin. Jäin vitsaillen pohtimaan, mitä jos tehtäisiin iso makutesti kaikkien sotilaskotien munkeista. Viikon päästä alkoi toimituksen ovikello soida ja posti toimitti osin matkasta kärsineitä hillomunkkeja. Ei muuta kuin kenraali ja huippukokki maistelemaan ja paras löytyi, Pokkinen muistelee hymyillen.

Paperilehti pitää pintansa

Ruotuväki-lehti uudistui vuonna 2020. Tabloid-muodossa ilmestynyt 16-sivuinen lehti muuttui nykyiseen muotoonsa. Nykyään lehti ilmestyy kuukausittain 48-sivuisena aikakauslehtenä.

Ruotuväen päätoimittaja Mikko Ilkon mukaan uudistuksen taustalla vaikutti lehtimaailman yleinen kehitys. Nopean uutisoinnin painottuessa yhä enemmän verkkoon lehden tulee olla visuaalisempi ja taustoittavampi.

– Sähköisen puolen hektisyys ja kilpailu näkyvät myös meillä. Meidän pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Juttujen näkökulmat täytyy miettiä huolellisesti kerran kuussa ilmestyvään lehteen, etteivät uutiset tunnu vanhentuneilta, Ilkko kertoo.

Vaikka sisältöä julkaistaankin yhä enemmän verkkoon, printtilehti ei ole katoamassa mihinkään. Verkkosivut ovat rauhankin aikana alttiita disinformaatiolle ja kyberhyökkäyksille. Kriisissä internetin riskit korostuvat ja painetun median rooli kasvaa entisestään.

– Olen huumorillakin sanonut, että Ruotuväki saattaa olla viimeinen painettu tuote, sillä meillä on myös kriisiajan tehtävä, Ilkko kiteyttää.