Ruotsin virkamiehet: puolustusvoimat alirahoitettu, välttämättömiä hankintoja ei kyetä tekemään

Nykyisellä puolustusbudjetillaan Ruotsi ei kykene hankkimaan puolustusmateriaaleja, jotka siltä vaaditaan. Pohjoismaista materiaaliyhteistyötä on harkittava tulevaisuudessa tarkoin, ja puolustus on liian riippuvainen Saab-yhtiön osaamisesta. Muun muassa näin toteaa Ruotsin puolustusministeriön tuore selvitys.

Operatiivista puolustuskykyä ei voida ylläpitää halutulla tasolla vuoden 2020 jälkeen, mikäli Ruotsin puolustusvoimien taloustilanne ei muutu, toteaa Ruotsin puolustusministeriön julkaisema selvitys Försvarsmaktens långsiktiga materielbehov. Se viittaa muun muassa hallituksen tahtoon vahvistaa maan puolustuskykyä, samaan aikaan kun materiaalien ylläpitokustannukset ovat sen mukaan nousseet 300 prosentilla vuodesta 2012 vuoteen 2017.

Mikäli taloustilanne pysyy muuttumattomana, virkamiehet ehdottavat, että keskipitkän kantaman ilmapuolustusjärjestelmän hankintaa lykätään. Säästyneet 12 miljardia kruunua laitettaisiin materiaalien ylläpitoon, perusmateriaalien hankkimiseen ja ilmapuolustusyksiköiden aktivoimiseen.

Selvitys on menossa hallituksen lähetekäsittelyyn. Selvityksessä ehdotetaan kolmiportaista investointiohjelmaa vuosille 2021–2030, mikäli operatiivistä kykyä haluttaisiin pitää "korkeimpana mahdollisena". Ohjelma on arvoltaan yhteensä 168 miljardia kruunua, euroissa 16,7 miljardia.

– Tämä on aika selkeää jatkumoa Ruotsin viimeaikaiselle kehitykselle. Lisäpanostusten tarve tuotiin selkeästi esille, ja se, että mikäli panostuksia ei saada, voi se johtaa negatiiviseen kehitykseen, analysoi strategian opettaja, kapteeni Antti Pihlajamaa Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Puolustusmateriaalit kokonaisuudessaan on selvityksen aihe. Siinä muun muassa todetaan, että taistelulento- ja vedenalaissuorituskyvystä puhuttaessa Ruotsin puolustusvoimat on vahvan riippuvainen Saab Ab:n osaamisesta.

– Ei vaikuta olevan täysin selvää, kuinka riippuvuutta [Saab Ab:sta] nykyisten järjestelmien ylläpidossa tullaan käsittelemään pitkällä aikavälillä, selvitys toteaa.

Suomi saa kehuja ainoana maana materiaalihuoltovarmuuden hyvästä tasosta.

– Valtion suhteella materiaalintoimittajiin on valmiudellisia vaikutuksia. Pitkälle edennyt digitalisaatio ja kehittyneet ohjelmistot ovat vaikuttaneet kriittiseen riippuvuuteen puolustus- ja turvallisuusyrityksistä, selvitys antaa esimerkkinä.

Selvitys jatkaa, että Suomi näkee huoltovarmuuden keskeisenä turvallisuusintressinään, ja että se käytännössä on kiinteä osa kokonaisturvallisuutta.

Kansainvälinen hankintayhteistyö on myös asia, jonka selvitys nostaa esille.

– Kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä, myös pohjoismaisessa, vaaditaan syvempää ymmärrystä sekä maiden vaatimuksista että tavoitteista, myös kun on kyseessä yhteinen hankinta tai materiaalien kehittäminen, selvitys sanoo.

Sen mukaan yhteistyö, jossa ei huomioida näitä eroja, voi raportin mukaan johtaa ongelmiin ja riskeihin koskien esimerkiksi kustannusten nousua ja tietojen leviämistä.

– Vaikka yhteistyö kuulostaa järkevältä, toki siihen liittynee arviointitarpeita. Eri mailla voi olla eri intressejä, toisaalta myös erilainen toimintakulttuuri tai toimintatavat. Suorissa yhteistyöhankinnoissa ja vastaavissa täytyy toki aina pohtia, saadaanko niistä tavoiteltu hyöty, Pihlajamaa taustoittaa.