.jpg/c20564c9-b65d-06d0-f8ab-8a8142c5709e?t=1595748983213)
Soittajien noustessa lavalle ja rumpukapuloiden lyödessä alkutahtia leviää herkästi hymy sotilaan kasvoille. Vaikka takana olisi loputtoman pitkä päivä maastossa rymyämistä, jaksavat kivistävät jalat silti tanssia musiikin tahtiin. Varusmieskonsertit ovat kokemuksia, jotka jokainen varmasti muistaa vielä pitkään palveluksensa jälkeen.
Yleisölle välittyvän ohikiitävän riemuhetken taakse kätkeytyy kuitenkin paljon ankaraa harjoittelua ja valmistelua. Varusmiehet osallistuvat kaiken suunnitteluun settilistoista kaluston kuljetukseen ja itse esitykseen liittyen. On selvää, että tähän palvelustehtävään kannattaa hakeutua vain oikeasti omistautuneena musiikin harrastajana.
Ruoholahdessa sijaitsevan konservatorion eteen kaartaa kaksi vihreää kuorma-autoa, jotka ajatetaan kiinni lastauslaituriin. Siniset baretit vilahtelevat auton oviaukon lähistöllä, kun kalustoa pakataan sisään kovalla kiireellä. Laatikoiden asettelusta käydään pikaisia neuvotteluita kiireisen aikataulun painaessa niskaan.
Loputtomalta tuntuvan ajomatkan jälkeen Vekaranjärven varuskunta alkaa viimein häämöttää edessä. Avaralla Kaartin aukiolla odottaa suuri kasaantaitettu lava, joka on kuljetettu paikan päälle rekan avulla. Samaa lavaa käyttävät vuorotellen Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja Kaartin soittokunnan varusmiehet.
Muiden tarttuessa oitis toimeen, jää lavan kasaamisesta tietämätön hetkeksi hämmentyneenä seisomaan paikoilleen. Onneksi ammattitaitoiset varusmiehet ohjeistavat ja näyttävät kädestä pitäen kuinka prosessia viedään eteenpäin. Palikoita ja putkia kierretään paikoilleen, sivuja lasketaan ja yhtäkkiä aukiolle alkaa muodostua lava.
Raskaan työn ohessa kaartinjääkäri Mira Pesonen riisuu hanskansa hetkeksi ja nappaa kameran käteensä. Hän toimii Kaartin soittokunnan viestintävarusmiehenä ja vastaa näin esimerkiksi valokuvauksesta, mainoksista sekä erilaisten sosiaalisen median päivitysten tekemisestä.
– Meitä on kolme viestintävarusmiestä, joiden kesken olemme jakaneet erilaisia työtehtäviä, jokaisen omaa erityisosaamista korostaen, Pesonen valottaa.
Kuusi vuotta kestänyt valokuvausharrastus sai Pesosen hakeutumaan viestintävarusmiehen palvelustehtävään. Tarkoituksena on kerryttää kokemusta viestinnän saralta ja kehittää omia taitoja valokuvaajana.
– Kyllähän tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden, jota ei siviilissä kokisi. En ole aiemmin päässyt tekemään näin suuria valokuvauskeikkoja kuin nyt. Tästä jää loistavaa työkokemusta käteen, Pesonen iloitsee.
Huomenna koittavaa konserttia varten Pesonen on valinnut jo käytettävän kuvauskaluston ja suunnitellut kameralle taltioitavia kohteita. Kuvatusta materiaalista saadaan tuotettua sisältöä sosiaaliseen mediaan ja samalla myös muistoja mukana olleille palvelustovereille.
Korvissa vilisee rakennusryhmäläisten utopistinen kieli, josta ei ulkopuolinen ymmärrä kuin muutaman sanan. Mikä ihme on puolitoistametrinen XLR ja miten sellaisen voi löytää lehmästä? Allekirjoittanut joutuu kyselemään useaan otteeseen ohjeita selkeällä suomenkielellä, ettei aiheuttaisi massiivisia vahinkoja matkiessaan roudaria.
Tunnit vierähtävät silmissä, kuuma helle piinaa ja hiki valuu. Eräs lavaa rakentaneista varusmiehistä uhraa vahingossa housunsa upean lavashown takaamiseksi. Ne ratkeavat saumoiltaan kyseisen taiturin kiivetessä lavan päälle aiheuttaen samalla suuren naurunremakan varusmiesten keskuudessa.
Hartioita kolottaa ja nälkä alkaa hiipiä. Viimein illan alkaessa hämärtyä keräämme viimeiset tavarat ja lähdemme kohti kotikasarmia. Autossa tunnelma on väsynyt, mutta samalla innokas huomista konserttia varten.
.jpg/bd6b1346-a3a6-5a30-903b-0c121b332c4e?t=1595748106570&imagePreview=1)
Vekaralle on jälleen saavuttu huonosti nukutun yön jälkeen. Vaikka väsymys painaa varmasti jokaista, aloitetaan aherrus heti autosta noustessa. Tunti ennen h-hetkeä varusmiesten keskeinen jännitys ja stressi nostaa päätään. Muutama tiuskaisu ja turhaunut huokaus kuuluu viime hetken ponnisteluiden seasta.
Tekniikkateltalla vierailessa näyttää siltä, kuin olisi vahingossa kävellyt jonkinlaiseen ohjaamoon. Toisaalta tämä ei ole niinkään väärä kuvaus paikasta. Kaikki ääneen ja valoon liittyvä työ tapahtuu siellä. Lahjakkaat soittajat menevät konsertissa hukkaan, mikäli kaiken takana ei ole osaavia teknikoita.
Teltasta kurkistaa ääniteknikko kaartinjääkäri Aapo Siponen, joka vastaa yhdessä toisen ääniteknikon kanssa koko bändin äänentoistosta. Heidän lisäkseen työryhmään kuuluu myös valoteknikko. Nämä kolme varusmiestä mahdollistavat yleisölle nautinnollisen ja näyttävän kokonaisuuden luomisen.
Pienen henkilöstön vuoksi myös logistiset tehtävät kuuluvat teknikoiden toimenkuvaan. Normaalisti isoilla keikoilla tulisi olla Siposen mukaan erikseen roudariryhmä ja teknikkoryhmä, jolloin molemmat osapuolet saavat rauhassa tehdä omaa työtänsä.
– Joudumme tekemään todella paljon työtä konserttien eteen. Aloitamme valmistelut monta viikkoa etukäteen miettimällä käytettävää kalustoa ja niiden kuljetuksia.
Kaartinjääkärit Aapo Siponen ja Erik Koskela työn touhussa.
Siposella ei ole alan koulutusta, mutta hän on toiminut ääniteknikkona siviilissä muun muassa koulun kautta. Palvelukseen tultaessa hän koki haluavansa oppia aiheesta lisää, joten hän haki Kaartin soittokuntaan. Päätös ei ole kaduttanut Siposta päivääkään.
– Tämä on kyllä lopulta kaiken vaivan arvoista. Olen saanut paljon kokemusta tästä alasta, mikä edesauttaa suunnitelmiani tehdä siitä itselleni uraa, Siponen pohtii.
Kaartin soittokunnassa palvelevat teknikot joutuvat näkemään suuren määrän vaivaa, joka helposti unohtuu katsojilta. Yleisö näkee vain valmiin lopputuloksen eli konsertin, mutta luonnollisesti pimentoon jää viikkoja kestäneet valmistelut.
Lavalta käsin ääntä operoi kaartinjääkäri Roni Lehto.
Kello lyö kuusi ja varusmiehet vyöryvät kentälle. Muusikot piiloutuvat lavan taakse odottaen merkkiä astua esiin ja aloittaa show. Viestintävarusmiehet kaivavat kamerat esiin ja etsivät sopivaa kuvauspaikkaa. Teknikoiden teltalla käy myös kova kuhina.
Viimein kauan odotettu konsertti alkaa ja valot välähtävät katsomossa ihmettelevien sotilaiden kasvoille. Luonteikkaat ja taidokkaat soittajat valtaavat lavan varastaen varmasti jokaisen varusmiehen herkeämättömän huomion.
– Tervetuloa tämän kesän ainoille ja parhaille festareille, solisti toivottaa riemukkaasti.
Eräs lavalla jammaavista muusikoista on kaartinjääkäri Hannu Nyman. Hänen osuuteensa bändissä kuuluu koskettimien ja basson soitto sekä laulaminen.
Konsertteja varten Nyman harjoittelee kappaleita yhdessä kuuden muun sotilassoittajan kanssa. Bändiin kuuluu joukko todellisia moniosaajia, joten rooleja saa vaihdella runsaasti eri kappaleiden välillä.
– Meillä on monia loistavia laulajia ja monipuolisia soittajia, jotka voivat vaihdella soittimia keskenään, Nyman kehuu.
Settilistoja valitessa hän kertoo varusmiesten saavan esimiehiltä suhteellisen vapaat kädet. Esitettävät kappaleet pyritään valitsemaan kohdeyleisöä ajatellen, jotta konsertti olisi katsojille elämyksellisempi.
– Me olemme alusta asti halunneet panostaa musiikin laatuun ja tarjota yleisölle vain parasta, Nyman selittää.
Hän kertoo harrastaneensa pianonsoittoa koko ikänsä, jonka vuoksi hän hakeutui sotilassoittajan palvelustehtävään. Soittajan tarkoituksena olisi hakeutua musiikkialalle palveluksen loputtua.
– Kaartin soittokunnassa palvellessani olen saanut kasvatettua ammattitaitoa ja kehitettyä taitojani soittajana, josta on varmasti hyötyä myöhemmin, Nyman kiittelee.
Kaartinjääkäri Hannu Nyman on musiikillinen moniosaaja.
Tunnelma nousee pienen alkulämmittelyn jälkeen kattoon ja pian alokkaat ottavat kaiken ilosta irti. Lavan eteen kasvaa konsertin edetessä huikeat tanssibileet, jossa hypitään, tanssitaan ja huudetaan suosikkikappaleiden tahtiin.
Tyytyväisyys, ylpeys, helpotus ja riemu paistaa kaikkien mukana olleiden kasvoilla. Koko bändi on aivan liekeissä ja hurmannut yleisön täysin. Näille varusmiehille on onnistuttu antamaan ainutlaatuinen elämys, joka tarjoaa mahdollisuuden unohtaa hetkeksi arjen kasarmilla.
Ennen teiden erkanemista otetaan vielä yleisön kanssa yhteiskuva, johon taltioidaan konsertin mahtava energia. Osa yleisöstä käy vielä heittämässä yläfemmat soittajien kanssa ja kehumassa esitystä vuolaasti.
Yleisön hälvettyä varusmiesbändin jäsenet kokoontuvat fiilistelemään juuri loppunutta keikkaa. Hymy on jokaisella herkässä ja sykkeet vieläkin korkealla.
– Vau, toi oli kova veto, ihan älytön meno!
Pian alkaa kuitenkin soitinten ja muiden pakollisten osien purku. Päivä on ollut jälleen pitkä ja väsymys painaa uupuneita, kaikkensa antaneita, mutta onnellisia varusmiehiä.
Kun tavarat on saatu kasaan ja keikkaa hehkutettu vähän lisää, on aika istahtaa takaisin pakettiauton penkille ja suunnata viimein kohti omaa varuskuntaa.
Kuluneiden päivien aikana oli muutama hetki, jolloin hanskojen heittäminen tiskiin alkoi houkuttaa. Esimerkiksi päivällistä syötiin tunti myöhemmin, jotta saatiin äänentoisto moitteettomaksi. Pieniä yksityiskohtia hiottiin varusmiesten toimesta äärimmilleen, jotta yleisö saisi kaikista parhaan esityksen eteensä.
Kokemus näiden taitureiden matkassa osoitti, ettei tämä palvelustehtävä sovi epämotivoituneille. Erinomaisen ja lumoavan esityksen aikaansaaminen vaatii pitkiä päiviä, sitkeää harjoittelua ja intoutumista. Varusmiesbändin jäsenen tulee olla välillä valmis uhraamaan vapaa-aikaa soittokuntatoiminnan eteen.
Nämä nuoret saavat täysin ansaitusti ainutlaatuisen kosketuspinnan esiintyjien elämään. Kaartin soittokunnan varusmiehet uhraavat hurjasti aikaa ja vaivaa, jotta he saavat toteuttaa intohimoaan. Tähän järjestelmään lukeutuu huikea määrä erilaisia ihmisiä ja tehtäviä, joita kaikkia sitoo yhteen rakkaus musiikkiin.
