Rohkeana mukana tutkimustyössä
Palvelustehtävässään korpraali Ruslan Lagashkin auttaa Puolustusvoimia kehittämään omia tietoverkkojaan.
Korpraali Ruslan Lagashkin / Erikoiskomennusjoukkue / Santahamina / TJ 91
"Muutin Suomeen 11 vuotta sitten ja muutama vuosi sitten sain Suomen kansalaisuuden ja nyt olen Venäjän sekä Suomen kaksoiskansalainen. Isäni palveli Neuvostoliiton armeijassa, siellä palvelus oli hänen mukaansa todella rankkaa. Häneltä olen kuullut useita ilkeitä inttitarinoita, ja minua mietityttikin, millaista palvelus tulisi täällä Suomessa olemaan. Kun miettii millainen etninen tausta minulla on ja millaiset suhteet ja historia Suomella ja Venäjällä on, inttiaikani on silti ollut erittäin mukavaa. Annankin suuren tunnustuksen Puolustusvoimille – tupakavereille, alijohtajille ja koko komentoketjulle – siitä, etten ole joutunut kokemaan minkäänlaista syrjintää tai kaltoinkohtelua taustoistani huolimatta.
Alokasjaksolle minulla oli edellä mainituista syistä matalat odotukset. Ensimmäisellä viikolla minulla oli hienoisia vaikeuksia kielimuurin vuoksi, mutta alokasyksikköni johto otti minut hyvin huomioon. Jotta oppisin paremmin suomea, tupakaverini jopa lupautuivat puhumaan kirjakieltä ollessani paikalla. Alokasjaksosta voisin mainita myös sen, että fyysinen koulutus oli mielestäni järjestetty hyvin. Minua huoletti ennen inttiin tuloa, etten pärjäisi liikuntakoulutuksissa. Vaikka valmistauduinkin liikkumalla viisi kilometriä päivässä ennen palvelukseni alkua, en olisi pärjännyt alokasjakson vaativimmissa koulutuksissa, jos aluksi ei olisi otettu kaltaisteni hieman heikompien kuntotasoa huomioon.
Parolasta alokasjaksoni jälkeen siirryin Santahaminaan erikoiskomennusjoukkueeseen tutkimusavustajan tehtäviin. Olen erityisen kiitollinen alokasyksikköni päällikölle, kapteeni Paavo Peltoselle, joka kertoi minulle näistä tehtävistä. Muuten en olisi osannut edes hakea. Ajattelin aluksi jäädä Parolaan, koska siellä kaikki oli minulle jo ennestään tuttua, mutta lopulta palo insinöörimäisiin tehtäviin sai minut tekemään lähtöpäätöksen.
Tällä hetkellä työskentelen yleisen pandemiasimulaattorin parissa. Eli sitten kun "Covid++" tulee, olemme valmiimpia kuin mitä olimme tämän vuoden alussa pandemian alussa. Toinen projektini liittyy neuroverkkojen kehittämiseen. Työryhmämme miettii pääsääntöisesti sitä, miten Puolustusvoimien verkostoa voisi kehittää. Kun jotain kehitettävää löytyy, koodaamme sen työpisteeltämme. Tutkimusavustajana mukavaa on se, että kaikki kommunikaatio on taas englanniksi, eikä kielen kanssa tule ongelmia. Toisaalta suomen opettelu jää hieman sivummalle.
Pääsen palvelustehtävässäni myös parantamaan teknisiä taitojani, joista on minulle tulevaisuuden työelämässäkin hyötyä. Tehtävässä haastavinta on se, että koodia pitää kirjoittaa nopeasti ja tehokkaasti, eikä virheisiin täten ole juurikaan varaa. Loppupalvelukseni aikana haluaisin saada yhden projektin valmiiksi ja julkaista sen.
Ennen inttiä opiskelin paljon, ja itse asissa näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi tulla palvelukseen aiemminkin. Ehdin tehdä graduni ja olla Nokialla työharjoittelussa ennen inttiä ja minua harmittaa, kun opiskeluun tuli paussi. Kun pääsen reserviin, jatkan insinöörin opintoni Aalto-yliopistossa loppuun ja haluan tehdä töitä koneoppimisen parissa.
Tuleville alokkaille haluaisin vielä sanoa, että intti vaatii paljon itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta, joten siihen kannattaa valmistautua."
