Reservin siviili

Varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen aikana varusmies koulutetaan sodan ajan tehtäväänsä. Hänet saatetaan kutsua kertausharjoituksiin nimen mukaisesti kertaamaan näitä taitoja. Kriisiajan koittaessa reserviläinen kutsutaan täyttämään paikkansa kriisiajan joukossa.

Tämä tuntuu luontevalta reservin polulta. Siltä, joka varusmiespalveluksen päättyessä iskostetaan tuoreen reserviläisen päähän. Sodan syttymistä tuskin toivoo kukaan, mutta kovan paikan tullen ollaan valmiita tarttumaan aseisiin ja vaikka antamaan henkensä yhteisen hyvän vuoksi.

Suomen sodan ajan joukoksi on kuitenkin suunniteltu vain noin 280 000 taistelijaa kattava joukko. Sen on laskettu olevan riittävä määrä maan puolustamiseen, mutta ei liian suuri ylläpidettäväksi. Tämä jättää kuitenkin yli viisi miljoonaa siviiliä sotivaankin Suomeen. Tähän joukkoon kuuluu siis myös suurin osa varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneista.

Siviiliksi jääminen ei kuitenkaan tarkoita normaalin elämän jatkumista. Sodan sattuessa kohdalle normaalia elämää ei olisi maassamme enää kellään. Suomen perustuslain 127§ sanoin: Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.

Kriisiaikana olemme siis kaikki velvollisia tekemään osamme; avustamaan maata sodassa parhaan kykymme mukaan. Tästä velvollisuudesta ei vapauduta sukupuolen taikka palveluskelpoisuusluokituksen takia.

Jos suomalaista pyydetään kuvittelemaan maanpuolustushenkistä ihmistä, mieleen tulevat kenties maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssit ja vapaaehtoiset kertausharjoitukset. Kunnostaan huolehtiva maakuntakomppanian särmä ylikersantti reservissä, jonka "go-bägistä" löytyvät omat taisteluliivit ja maastopuku.

Eikä mielikuva ole millään lailla väärä. Kyseisellä henkilöllä on varmasti kova maanpuolustustahto. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa auttaa isänmaata parhaan kykynsä mukaan.

Suurin osa Suomen kansalaisista viettäisi kriisiajan linjojen takana pitämässä yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Työnantajat voivat tehdä työntekijöistään, joiden kokevat toimivan kriittisissä tehtävissä siviiliammatissaan, henkilövaraushakemuksen paikalliseen aluetoimistoon. Hakemuksen mennessä läpi työntekijä velvoitetaan jatkamaan työssään kriisiaikanakin.

Reserviläisistä siviileiksi eivät jää siis ainoastaan ne, joita Puolustusvoimat eivät koe tarpeellisiksi aseelliseen maanpuolustukseen. Jokainen on velvollinen auttamaan parhaan osaamisensa mukaan. Maanpuolustusvelvollisuus ei siis velvoita ainoastaan taistelukentille, se voi velvoittaa myös pysymään pois niiltä, mikäli osaamisestasi on enemmän hyötyä muualla.

Ampumataidon ylläpito ei siis ole ainoa tapa antaa kaikkensa maalleen. Kriisivalmistautumista voi olla myös oman siviiliosaamisen hiominen huippukuntoon. Sillä juuri omalla ammatillisella osaamisellasi sinä saatat auttaa maatasi parhaiten.