Reserviläiskiväärejä hankitaan nyt ennätyksellisen paljon, myös harrastajien määrä ja aktiivisuus kasvaa

Taustalla Ukrainan sota ja lakiuudistus, joka velvoittaa aktiivisuuteen.

Klik Klak!

AR-15-tyyppisen reserviläiskiväärin metallinen latausääni ääni on tuttu videopeleistä, mutta tuusulalaisen omakotitalon miljöössä se tuntuu oudolta. 

Modernisti sisustetussa olohuoneessa komeilee lisää tulivoimaa. Pöydällä makaa Benellin pumppuhaulikko, jolle pitävät seuraa .22 ja 9 mm:n pistoolit sekä aamuauringossa kiiltävä revolveri.

Sovellettu reserviläisammunta (SRA) on nyt suositumpaa kuin koskaan. Aselupia itselataavaa kertatulta käyttäville kivääreille eli reserviläiskivääreille, haetaan ja myönnetään ennätysmääriä. 

Tämä heijastuu Vantaan Reserviläisissä SRA:ta harrastavan Niklas Ronkaisen olohuoneeseen. Hän kertoo, ettei pöydällä lepäävä kalusto ole lajin harrastajalle epätavallisen suuri vaan päinvastoin – kokoelma on vaatimaton. 

– Näkisitte ne kunnon aseintoilijat, mies virnistää. 

Ronkainen kertoo aloittaneensa ampumaurheilun neljä – viisi vuotta sitten. Kipinä harrastusta kohtaan syttyi jo armeijassa, mutta harrastuksen aloittaminen vei aikaa. 

Harjoittelu alkoi kaupallisilla ampumaradoilla. Ensimmäinen pistoolin Ronkainen hankki kahden vuoden harjoittelun jälkeen poliisin luvalla. Siitä ampumaharrastus otti tuulta alleen. 

– Kun sain luvat tähän pistooliin, niin samalla tuli innostus toiminnalliseen ammuntaan.

Venäjän hyökkäyssota räjäytti kasvun

Ronkainen ei suinkaan ole ainut viime vuosina SRA:han hurahtanut suomalainen. Tämän osoittaa poliisin lupahallinnon tekemä tilastointi reserviläiskivääreille haetuista aseluvista. 

Reserviläiskivääreille myönnettyjen aselupien määrä kaksinkertaistui, 1 503 luvasta vuonna 2019, 3041 lupaan vuonna 2024. 

Tilastoinnissa on nähtävissä myös alueellisia eroja. Helsingissä lupien määrä nelinkertaistui, Uudellamaalla kasvu oli 60 prosentin luokkaa ja Itä-Suomessa lähes 40 prosenttia. 

Itä-Suomessa sijaitsevan Liperin Reserviläiset ry:n puheenjohtajan Jesse Kallion mukaan kehitys on selvää jatkoa kasvaneille harrastajamäärille.

– Meillä on koko Suomessa 1 500, Pohjois-Karjalassa 100 uutta harrastajaa vuosittain.

– Suurin osa pyrkii hankkimaan oman kaluston, jahka lupiin tarvittavat kriteerit täyttyvät, hän jatkaa. 

Kasvaneille SRA-innostukselle on Kallion mukaan selkeä syy – Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan. Se on kasvattanut maanpuolustustahtoa ja siten tuonut uusia ihmisiä reserviläistoiminnan piiriin. 

Kallio toteaa reserviläistoiminnasta kiinnostuneiden määrän nousseen siinä määrin, että kysyntä ylittää tarjonnan. Ampuma- ja koulutustapahtumien osallistujamäärät täyttyvät sitä mukaa, kun niitä järjestetään. Vapaaehtoisvoimin toimivilla yhdistyksillä on kuitenkin rajoitteita sekä henkilöstön, että kaluston osalta. 

– Tulijaa on enemmän, kuin mitä keritään tapahtumia järjestämään, Kallio kuvailee.

– Meillä on tiukat rajoitteet, jotta toiminta pysyy turvallisena. Eikä sitä kalustoakaan ihan loputtomasti ole, hän jatkaa. 

Reserviläiskiväärin omistaminen siis sujuvoittaa harrastustoimintaa. Tämä ilmiö, yhdistysten reserviläiskivääreistä omiin aseisiin siirtyminen, nousee esiin poliisin tilastoissa. 

Venäjän hyökkäyssodan alkaminen näkyy tilastossa viiveellä, sillä aselupaa varten vaaditaan vuoden harrastustausta. Sodan myötä vuonna 2022 räjähdysmäisesti kasvaneet harrastajamäärät selittävät siten vuosien 2023 ja 2024 ennätysmäärät myönnettyjä aselupia. 

Toiseksi harrastajamääriä kasvattaneeksi tekijäksi Kallio mainitsee vuoden 2019 lakimuutoksen. Tuolloin ampuma-aselakiin lisättiin pykälä, jonka mukaan aseluvan haltijan tulee osoittaa ampumaharrastuksen jatkuminen. 

Ronkaisen innostus toiminnalliseen ammuntaan kasvoi, kun hän hankki ensimmäisen pistoolinsa. Kuvat: Amos Kautto

Käytännössä tämä tarkoittaa, että aseluvan haltijan tulee viiden vuoden välein toimittaa poliisille kirjallinen selvitys, esimerkiksi ampumapäiväkirja, joka todistaa aktiivisen harrastamisen. Jos selvitystä ei toimiteta, aselupa raukeaa. 

Kallio kertoo lakiuudistuksen aktivoineen reserviläistoiminnassa henkilöitä, jotka eivät ole harrastaneet aktiivisesti, mutta eivät silti tahdo menettää aselupiaan. 

Rakkaudesta lajiin

Aseen hankintaprosessi ei ole SRA:ta harrastavan Ronkaisen mielestä este harrastukselle, kunhan intoa toimintaan löytyy. Prosessi on lopulta suhteellisen yksinkertainen. 

– Täytyy ottaa yhteyttä paikalliseen reserviläisyhdistykseen ja kysellä minkälaista toimintaa heiltä löytyy ja millä edellytyksillä siihen pääsee mukaan. Siitä se lähtee.

Lopulta ampumaurheilu on harrastus muiden joukossa. Joku kerää postimerkkejä, toinen käy vesijuoksussa ja kolmas suuntaa ampumaradalle. 

Ronkainen tosin myöntää ampumaurheiluun liittyvän joitakin hankaluuksia. Harrastus ei ole halpa. Aloittamiskynnys on korkea. Keskiverron reserviläiskiväärin hinta pyörii uutena kolmessa, käytettynä puolessatoista tuhannessa eurossa. Pistooli tähtäimen kera kustantaa noin tuhat euroa. 

– Ja säilytykseen vaaditaan tietysti asekaappi. 

Alkuun pääsee tietysti reserviläisyhdistysten aseilla, mutta omat aseet mahdollistavat asekäsittelyn harjoittelun myös kotona. Eihän kukaan halua jatkuvasti tukeutua lainavarusteisiin. Ronkainen hyväksyy vertauksen salibandyyn – lainatulla kiväärillä harjoittelu on kuin lainaisi otteluun sisäpelikengät ja mailan.

Aseilla ampuminen ei sekään ole ilmaista. Reserviläiskiväärin patruunoiden hinnat pyörivät noin viidessäkymmenessä sentissä kappale. Pistoolin patruunat maksavat kymmenestä kolmeenkymmeneen senttiä. 

Toisaalta, mikä harrastus ei maksaisi? Loppupeleissä ampumaradalle lähdetään samasta syytä kuin muissakin harrastuksisa – rakkaudesta lajiin. 

– En kyllä valehtele jos sanon, että se on se ruudin tuoksu, joka saa aina palaamaan sinne harrastuksen pariin, Ronkainen pohtii.

– Se on mieluisaa, arjesta poikkeavaa ja aivot nollaavaa tekemistä. Kun olen radalla en keskity mihinkään muuhun kuin itse suoritukseen, mies summaa.