Reserviläisen kultainen keskitie

TJ-laskurin lähestyessä nollaa varusmiehen mielessä leijailee vain yksi ainoa sana: reservi. Ajatus intin loppumisesta on sinänsä kutkuttava, kun ei tarvitse enää seurata aikataulutettuja päiväohjelmia aamusta iltaan tai koota palvelus- ja siviiliarjen palapeliä. Ohi on, vihdoinkin! 

Mutta mitäs sitten, kun käsky "Reserviin – mars!" on käynyt? Miten oikeastaan olla reserviläinen? Asevelvollisuus ei luonnollisesti pääty intin loppuessa, joten ainakaan laakereilleen ei voi jäädä lepäilemään. On olemassa lukuisia vaihtoehtoja reserviläisenä olemiselle pakollisista kertausharjoituksista maakuntakomppanioihin ja reserviläisjärjestöihin. Siksi reserviläisetkin ovat – varusmiesten tavoin – varsin heterogeeninen joukko, johon kuuluu jos jonkinmoista enemmän tai vähemmän motivoitunutta jäsentä.

Omat palveluskokemukset saattavat olla hyvä lähtökohta reservin polun rakentamisessa. Tuntuiko intti sellaiselta pakkopullalta, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vai oliko siellä vietetty aika antoisaa ja ikimuistoista? Kokemuksiaan puntaroimalla voi itse muovata palveluksestaan merkityksellisen. Omalla kohdallani paljon on merkinnyt esimerkiksi se, että olen päässyt mielekkääseen palvelustehtävään. Intissä viihtymisen lisäksi aktiivireserviläisyydestä on tullut ajatuksena houkutteleva. Varumiespalvelus onkin aidosti maanpuolustushenkisyyden mahdollistaja ja edistäjä. 

Miten nuori reserviläinen voisi löytää oman tapansa olla reserviläinen? Eräs palvelustoverini tokaisi osuvasti, että jos ei koita, ei voita. On siis viisasta kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, jotta niistä voi löytää itselleen sopivimman. Tätä toimintaa tarkastellessa voidaan huomioida henkilön arvostettavat ominaisuudet eli hyveet, joita ovat esimerkiksi rohkeus, sosiaalisuus ja säästäväisyys. Niiden vastakohdiksi voidaan määrittää kaksi pahetta, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta. Esimerkiksi säästäväisyyden liiallisuutena voidaan pitää saituutta ja puutteellisuutena tuhlailevuutta. Ääripäiden välttämistä kutsutaan kultaiseksi keskitieksi. Reserviläistoiminnassakin kohtuullinen osallistuminen lienee paikallaan. Liian vähäinen aktiivisuus ei ole Suomen puolustuskyvylle edullista ja liian suuri aktiivisuus taas voi viedä tarpeettomasti tilaa muulta elämältä ja lopulta myös omat voimavarat.

Vanhempienkin reserviläisten kannattaa etsiä kultaista keskitietä. Näin reserviläistoimintaan osallistumisesta voi tehdä itselleen mahdollisimman mukavaa. Pakollisestakin harjoittelusta on hyötyä. Jos edes koitat, niin voitat.