Aivan kuin reppu olisi täynnä kiviä
Kirjoittaja pohtii koronan sekoittamaa lomarytmitystä.
Tuntuu, että mitä pidempi loma, sitä vaikeampaa paluu kasarmille on. Tiedostat, ettet pääsekään viikonlopuksi lomille, vaan monen viikon kinkku odottaa varuskunnassa. On jopa mahdotonta saada itsensä taas pukemaan kurkkusalaatit päälle ja lähtemään matkaan.
Junassa / bussissa jo mietit tulevaa pitkää kiinnioloa ja melkein palakin nousee kurkkuun edes ajatellessa tätä. Ärsyttää. Suurin osa varusmiehistä varmaan haluaisi vain unohtaa koronaviruksen ja palata takaisin normaaliin palvelusrytmiin.
Päästyäsi kasarmille alat purkamaan täpötäyteen pakattua lomareppuasi – kaappi pursuaa tavaraa. Lomarepun arvioitu paino on noin kymmenen kilogrammaa. Herkkuvarasto on mittava, kotoa on tuotu noin neljä suklaalevyä, tusina pieniä limsapulloja ja ainakin viisi karkkipussia. Makeisten tuoman energian avulla jaksaa pitkälle.
Ensimmäinen yö kasarmilla on levoton. Siviilissä unirytmi on ehtinyt kääntymään päälaelleen ja punkka tuntuu kivikovalta selän alla. Joku tupalainen näkee varmaan painajaista, hän pyörii punkassaan edestakaisin. Kuuluu vain kauhean kovaa nitinää ja natinaa.
Seuraavan päivän lähtiessä käyntiin kaikki sujuukin jo sutjakkaammin. Samat tutut naamat odottivat kasarmilla ja kaikki muutkin ovat aivan samassa tilanteessa. Välillä pitkät kiinniolot harmittavat, mutta inttikaverit ovat tukenasi huonoinakin päivinä.
Lopulta viikonloppulomat jäisivät kuitenkin lyhyiksi. Toisaalta pidemmissä lomissa on paljon positiivisiakin puolia, esimerkiksi ehtii viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä saa levättyä kunnolla. Koronan aiheuttamilla toimenpiteillä on siis sekä hyötynsä että haittansa.
Koronan kierteessä on kulunut jo pari vuotta. Hiljalleen varusmiehet alkavat tottumaan tähän "uuteen normaaliin". Osalla varuskunnista on tavoitteena siirtyä takaisin tavanomaisiin viikonloppuvapaisiin jo tämän kevään kuluessa, viimeistään kesällä uuden 2/22 saapumiserän suhteen.
