Rauniokoirat ovat korvaamaton apu kadonneiden etsinnässä

Yksi koulutettavista tehtävistä on rauniokoira. Ne koulutetaan nimensä mukaisesti etsimään ihmisiä raunioista, kuten sortuneista rakennuksista. Koulutuksen myötä ne oppivat haistamaan ihmisen ilmassa leijuvien partikkeleiden kautta, joita ihmisestä varisee. Partikkeleita irtoaa noin viisi miljoonaa minuutissa. 

Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen pelastuskoirajaoksen (HEPeKo) puheenjohtaja Jukka Lehtiranta muistuttaa, että yhdistyksen toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. 

HEPeKon tavoitteena on kouluttaa koiria ja koiranohjaajia viranomaisten avuksi erilaisiin pelastustehtäviin vaativissa oloissa. Lisäksi yhdistys kehittää niin sanottua pelastustoimen koiraryhmää eli PETO-ryhmää.

Varsinainen toiminta Herttoniemen raunioradalla alkoi jo vuonna 1968. Rata tarjoaa koirille realistisen harjoitusympäristön, jossa päästään harjoittelemaan tositilanteita varten. 

Lehtirannan mukaan valtaosa ihmisistä tulee toimintaan mukaan siitä näkökulmasta, että aktiiviselle koiralle haetaan jotain toimintaa. 

– Ensimmäisen koiran kanssa aloitus saattaa olla aika vanhanakin. Kyllä me toivotamme tervetulleiksi heidätkin, joilla on viisi- tai seitsemänvuotias koira, Lehtiranta mainitsee. 

Lehtiranta tuli itse toimintaan mukaan vuonna 2002, kun hänen ensimmäinen koiransa oli noin 10 kuukauden ikäinen. Lehtiranta toimii myös itse kouluttajana HEPeKossa. 

Herttoniemen rauniorata luo koirille realistisen harjoitusympäristön. Kuva: Jesse Liitola

Taistelutahto vie pitkälle

HePekossa koulutusmetodit perustuvat positiiviseen vahvistamiseen eli aluksi koulutus on pennulle hauskaa leikkiä, jonka jälkeen se kehittyy "vakavammaksi" kouluttamiseksi ja harjoitteluksi. 

Toiminnan kannalta koiran iällä tai koolla ei ole varsinaisesti merkitystä, mutta Lehtirannan mukaan keskikokoiset koirat, kuten labradorinnoutajat sekä paimenkoirat sopivat toimintaan hyvin. 

– Ison koiran kuten bernhardilaisen kanssa toiminta voi olla haasteellista. 

– Vaikka meidän harjoitusalueella ei välttämättä kovin pieniin tiloihin mennäkään, sillä myös ihmisen täytyy päästä sinne, mutta mekin välillä suljetaan kulkuaukot eli koira joutuu tunkeutumaan pieneen tilaan. Luonnollisesti pieni koira pääsee raunioilla useampiin paikkoihin, Lehtiranta selventää. 

Hän kuitenkin muistuttaa, että myös pienillä koirilla saattaa olla omat haasteensa eli korkeat paikat. 

Siitä huolimatta ulkoisten ominaisuuksien sijaan erityisen toivottavaa on se, että koiralta löytyy motivaatiota eli taistelutahtoa selvittää haasteita. 

– Kaikkein helpointa on, jos koira on erittäin perso ruoan perään, Lehtiranta naurahtaa.

– Eli jos koiran saa ruoalla tekemään mitä tahansa niin silloin meidän on helppo kouluttaa sitä. 

Lehtiranta nostaa esiin tilanteen, jossa koira piti saada menemään tikapuita pitkin ylös. Harjoitellessa sattui tilanne, jossa koira astui ohi ja tippui vatsalleen maahan, ja tämän jälkeen koira ei enää suostunut kiipeämään tikapuille. 

Tilanteeseen löytyi kuitenkin ratkaisu: kuivatut kuoreet. Lehtirannan yllätykseksi koira tykästyi niihin niin kovasti, että se suostui jatkamaan harjoittelua.  

Useimmat koirat merkkaavat henkilön löytöpaikan haukkumalla. Kuva: Jesse Liitola

Harjoitus tekee mestarin

Rauniokoiran tärkein tehtävä on löytää ihminen raunioista, joten koulutuksen tärkein asia lienee se, että koira opetetaan menemään ihmisen luo. Myös silloin, kun kyseessä on tuntematon ihminen. 

Lehtirannan mukaan koulutus onnistuu tässäkin tapauksessa parhaiten, jos koira on motivoitavissa herkuilla. 

Tällöin esimerkiksi metsäharjoituksessa kouluttajat voivat hajaantua alueelle ja koira oppii etsimään heidät, koska löydettyään henkilöt se tietää saavansa herkkuja. Aluksi etäisyydet ovat lyhyempiä mutta koiran edistyessä niitä voidaan pidentää. 

Ensimmäisillä kerroilla koiralle saadaan ikään kuin synnytettyä epäilys siitä, että ihmisen luo kannattaa mennä. Kun harjoituksia järjestetään viikoittain, noin kuukauden kuluttua pennulle on jo selvää mitä täytyy tehdä.  

– Sitä ei tarvitse enää suostutella, että mennään tänne päin, täällä on lisää ihmisiä vaan se toimii oma-aloitteisesti ja suuntaa paikkaan, josta se on saanut vainun. 

Löydettyään kohteen, suurin osa koirista merkkaa sen haukkumalla. Tällöin kouluttaja saa varmuuden siitä, että henkilö on löytynyt. 

Kouluttaja on löytynyt ja palkinnoksi koira saa rapsutuksia ja lempilelunsa. Kuva: Jesse Liitola

Kouluttajan tärkeä rooli 

Koulutuksen kannalta on myös tärkeää, että ohjaaja sisäistää kaikki siihen kuuluvat asiat ja käytänteet. Hänen tulee hallita perusasiat sekä tuntea koira eli tietää millä tavoin se reagoi ja käyttäytyy. 

– Kyllä puuhaa riittää, se [koira] ei ole koskaan valmis, Lehtiranta alleviivaa.

HEPeKo vaatii kouluttajilta Suomen palveluskoiraliiton koulutusohjaajakurssin läpäisyä. Lisäksi kurssille pääsyn vaatimuksena on, että henkilö on suorittanut itse kouluttamallaan koiralla jonkin kokeen. 

Läpäisty koe osoittaa, että henkilö on onnistunut kouluttamaan ainakin yhden koiran. 

– Aika usein kouluttajat ovat kuitenkin kokeneempia kuin yhden koiran kouluttaneita, Lehtiranta huomauttaa. 

Yhdistyksen maastokoulutukset jakaantuvat kevät- ja syyskaudelle. Viralliset koulutukset alkavat huhtikuussa ja päättyvät marraskuun puolivälissä. Kausien välissä on kuitenkin pidempi tauko, joka kestää juhannuksesta koulujen alkuun. 

Toki monet ryhmät kokoontuvat ympäri vuoden. Joka toinen viikko harjoitukset järjestetään maastossa ja joka toinen viikko raunioradalla.

– Me odotamme, että ihmiset sitoutuvat käymään virallisissa maastoharjoituksissa, joita on vuosittain 24-26 kertaa. Sitten on ihmisiä jotka käyvät kahdessa ryhmässä tai jopa kahdessa yhdistyksessä, Lehtiranta valaisee. 

Viranomaisten apuna

Ennen kuin koira on valmis käytettäväksi viranomaisapuun sen täytyy läpäistä erinäisiä kokeita. Kokeet suoritettuaan tulee läpäistä vielä viranomaistarkastus eli VIRTA. 

– Siinä pyritään järjestämään realistisen oloinen kadonneen etsintä, joka voi olla taajamassa tai metsässä. 

– Realistisella tarkoitan sitä, että koe ei ole sellainen, että annetaan kolmen hehtaaria ja kaksikymmentä minuuttia aikaa vaan se on pyritty järjestämään siten, että koira joutuu tekemään tunnin tai kaksi tuntia työtä, Lehtiranta avaa. 

Tällä tavoin voidaan varmistaa onko koiralla oikeasti kykyä löytää ihminen. Harjoitusta on seuraamassa poliisi, joka tekee lopullisen päätöksen siitä onko koirakko eli kouluttaja sekä koira vielä sovelias käytettäväksi pelastustehtäviin. 

Tehtäviä harjoitellaan tiiviisti oman hälytysryhmän kanssa esimerkiksi tyhjissä kiinteistöissä sekä tunneleissa, jotka ovat maan alla. 

– Koirat ovat harjoitelleet esimerkiksi Ilmalan vesitornin alla sekä Hanasaaren voimalaitoksessa ennen kuin se purettiin, Lehtiranta kertaa.

Hänen mukaansa he pyrkivät siihen, että harjoituksia voitaisiin järjestää useamminkin tällaisissa ympäristöissä. 

– Se on sekä ihmiselle että koiralle hyvä, että tulee erilaisia kokemuksia, Lehtiranta päättää. 

Lue lisää rauniokoirista osoitteesta http://www.hepeko.net/index.php sekä juuri ilmestyneestä Ruotuväen syyskuun numerosta.