Rauhanturvaoperaatioiden vaikuttavuus ei horju henkilöstön vähentyessä

Suomalaissotilaiden määrä sotilaallisessa kriisinhallinnassa on laskenut, osittain johtuen toimintaympäristön ja toteutustapojen muutoksesta. Pääesikunnan suunnittelupäällikkö, prikaatikenraali Janne Jaakkola näkee, että operaatioista saatavaa osaamista tulee hyödyntää myös kotimaan puolustuksessa.

Vuoden 2000 tienoilla suomalaiset olivat mukana sotilaallisessa kriisinhallinnassa jopa noin 2 000 henkilötyövuoden verran, kun vuonna 2020 sama luku oli noin 400. Kriisinhallinnan parlamentaarinen komitea peräänkuuluttaa maaliskuussa julkaistussa mietinnössään suunnanmuutosta huolestuttavaksi koetulle kehitykselle. Pääesikunnan suunnittelupäällikkö, prikaatikenraali Janne Jaakkola pitää määrällistä laskusuuntaa ymmärrettävänä.

– Rauhanturvaamisoperaatiot perustettiin aikana, jona konfliktit olivat pääsääntöisesti valtioiden välisiä. Yhteenottojen luonne on 1990-luvulta lähtien siirtynyt valtioiden välisistä kriiseistä myös sisäisiin kriiseihin ja hajoamissotiin. Operaatiot ovat muuttuneet haastavammiksi, Jaakkola pohtii. 

Haasteet läpileikkaavat kriisialueilla koko yhteiskunnan. Siviilejä ja yhteiskuntaa pyritään suojaamaan ja tukemaan tehokkaammin kuin aiemmin, ja kriisissä olevan valtion eri hallinnonalojen kesken tehdään pitkäjänteistä yhteistyötä. 

Jaakkolan mukaan myös kriisinhallinnan nousseet kustannukset ovat rajoittaneet Suomen osallistumismahdollisuuksia. 

– Pienemmällä joukolla ja erityisosaamisella saadaan ehkä nykypäivänä aikaiseksi yhtä vaikuttavia tuloksia kuin aiemmin määrällä, Jaakkola toteaa.

Suomalaissotilaat ovat maailmalla hyvässä maineessa muun muassa korkean koulutustasonsa ansiosta. Kuva: Puolustusvoimat.

Suomi pitää huolen omistaan

Tällä hetkellä suomalaisia osallistuu kriisinhallintaoperaatioihin Afganistanissa, Libanonissa, Kosovossa, Irakissa, Malissa ja Somaliassa sekä laajemmin Välimeren ja Lähi-idän alueilla. Yhdysvallat on presidentti Joe Bidenin johdolla ilmoittanut mahtipontisin sanankääntein vetäytyvänsä Afganistanista. Suomen osasto valmistaudutaan kotiuttamaan alueelta kesällä. 

Suomen suurimmat panostukset sotilaalliselta puolelta löytyvät Libanonista, jossa UNIFIL-operaatioon osallistuu noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa. YK:n vanhimmat operaatiot ovat Lähi-idässä; ensimmäinen perustettiin jo vuonna 1948. Libanonissa suomalaisjoukot toimivat osana ranskalaista pataljoonaa. Yhteistyö syventyi vuonna 2015 Pariisin terrori-iskujen jälkeen, jotta ranskalaiset pääsivät irrottamaan joukkojaan kotimaahansa.

Huhtikuun alussa Libanonin operaatiosta evakuoitiin 23 suomalaista, sillä kriisinhallintajoukoissa oli ilmennyt useita koronatartuntoja. Prikaatikenraali Jaakkolan mukaan tämä ei kuitenkaan vaikuta operaation tulevaisuuteen.

– Kyseessä on tilapäinen ja ennaltaehkäisevä varotoimi, jolla pyritään säilyttämään suomalaisten operatiivinen toimintakyky alueella. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että Suomi huolehtii omista sotilaistaan.

Alueellista vastuunkantoa

Nykypäivän operaatioissa korostuu puhtaan sotilaallisen läsnäolon ja vaikuttamisen ohella yhteistyö siviilitoimijoiden kanssa. Paikallisten viranomaisten, ulkopuolisten rauhansovittelijoiden ja kriittisen infrastruktuurin parissa työskentelevien saumaton kanssatoiminta edistää parhaimmillaan merkittävästi konfliktista kärsineen yhteiskunnan jälleenrakentamista. Alueella saattaa toimia yhdenaikaisesti sekä useita operaatioita että voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. 

Sotilas- ja siviilikriisinhallinnan yhdistämisestä eli CIMIC-toiminnasta on hyviä kokemuksia esimerkiksi Balkanin rauhanturvaoperaatioista. 

– Kokonaisuutta ei voida hallita siilomaisesti. Kestäviä tuloksia saadaan vain kokonaisvaltaisilla toimilla vahvistaen paikallista ja alueellista vastuunkantoa ja omistajuutta.

Lisäksi Jaakkola muistuttaa, että reserviläistemme koulutustaso, siviiliammatit sekä elämänkokemus soveltuvat tämän tyyppiseen toimintaan erinomaisesti. Yhteistyön kehittäminen lähtee Suomessa jo hyvästä siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan koulutuksen koordinoinnista ja arjen yhteistoiminnasta.

Prikaatikenraali Jaakkola toteaa, että kriisinhallintaoperaatioista saadaan arvokasta tietoa suomalaisjoukkojen suorituskyvystä. Kuva: Henri Sorsa.

Vertailupohjaa kansalliseen puolustukseen

Kriisinhallintakomitea painottaa mietinnössään, että myös Suomen omien tavoitteiden täyttymistä rauhanturvaoperaatioissa tulisi arvioida mahdollisimman tarkkaan. Sen lisäksi, että Puolustusvoimat toteuttaa operaatioissa yhtä neljästä päätehtävästään, se kehittää niiden avulla kansallista puolustustaan. Samalla saadaan kansainvälistä vertailupohjaa joukkojen suorituskyvystä.

– Vaikutukset toimintamenetelmiin ja materiaalin kehittämiseen ovat olleet merkittäviä. Käytännön kokemukset ovat vaikuttaneet esimerkiksi pienryhmätasan taistelutekniikkaan, yksittäisen taistelijan toimintamenetelmiin ja joukon varustukseen, Jaakkola avaa.

Kansainvälisesti kriisinhallinnan painopiste on siirtynyt yhä enemmän Afrikkaan. Alueella on merkittävä konfliktipotentiaali johtuen muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, väestönkasvusta, terrorismista ja kehittymättömän hallinnon haasteista. Suomen kaltaiselta maalta odotetaan tämänkaltaisissa operaatioissa monenlaista erityisosaamista ja -kalustoa. 

Jaakkolan mukaan laaja-alaisen vaikuttamisen keinovalikoima ja teknologian kehitys ovat näkyvissä myös alueilla kohdattavissa uhkissa ja niiden arvioinnissa.

– Hybridivaikuttaminen, palkkasotilaiden ja turvallisuusyritysten käyttö, informaatio-operaatiot, kyberuhat, viestintäteknologia ja halvat sotilaskäyttöön soveltuvat järjestelmät kuten lennokit, ovat tästä esimerkkejä.