Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvassa Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari

Ratakadun miehiä

Antti Pelttari on johtanut Suojelupoliisia nyt yksitoista vuotta. Sinä aikana lähes kaikki on muuttunut – ja toisaalta ei mikään.

Antti Pelttari saapuu haastatteluun täsmälleen kello 15.15, kuten on sovittu. Kädenpuristus ja asiaan. Suojelupoliisin (Supo) päällikkönä vuodesta 2011 asti toiminut Pelttari on nähnyt virkakaudellaan paljon. Kansainvälisen turvallisuuden oltua viimeiset vuodet syöksykierteessä, Suposta on sillä välin muovautunut todellinen tiedustelupalvelu. Vaikka yhdessätoista vuodessa on tapahtunut paljon, Suojelupoliisin varsinaisen tehtävä, vakavien kansallisten uhkien ennakointi ja torjunta, ei ole muuttunut miksikään, Pelttari kertoo. Päinvastoin, rooli on vain entisestään terävöitynyt viimeaikaisissa myllerryksissä.

– Meillä Supossa kyse on kuitenkin perustyöstä. Erona on, että julkinen mielenkiinto näitä asioita kohtaan on paljon aiempaa suurempaa, Pelttari täsmentää.

Suojelupoliisissa “perustyö” tarkoittaa tiedustelua. Vuoden 2019 tiedustelulain myötä aiempi, noin kaksisataa työntekijää käsittänyt poliisiyksikkö on nyt yli puolet suurempi yhdistetty tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu. Supo siirtyi jo hieman aiemmin, vuonna 2016 poliisista erilliseksi, suoraan sisäministeriön alaiseksi viranomaiseksi. Lain myötä Supon työkalupakki vahvistui muun muassa oikeudella ulkomaille suuntautuvaan tiedusteluun. Myös verkossa ja telelaitteissa käytettävien tiedustelumenetelmien käyttöä laajennettiin. 

Tiedustelumenetelmiä tärkeämpää on kuitenkin se, mihin niillä saatua tietoa käytetään, Pelttari mainitsee:

– Aiempi lainsäädäntö vaati tiedonkeruuta varten epäilyksen rikoksesta, nyt tietoa voidaan hankkia laajemmin vakavista uhkista. Kyseessä voi olla esimerkiksi tavanomaiselta vaikuttava yrityskauppa, johon voi liittyä uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Suojelupoliisissa työskentelee nykyisin hieman yli viisisataa henkeä. Työnimikkeistä löytyy etsiviä ja asiantuntijoita. 

– Kuva tiedustelusta syntyy varmasti suurelle yleisölle elokuvien kautta, mutta arkipäivä ei sitä vastaa, Pelttari naurahtaa.

Todellinen tiedustelu on pitkäjänteistä, pikkutarkkaa työtä. Supon reviirille kuuluu muun muassa ääriliikkeiden, terrorismin ja demokraattista valtiojärjestystä uhkaavan toiminnan ehkäiseminen sekä torjunta. Suurista kokonaisuuksista muodostuu lopulta punainen lanka ja uhkasta voidaan piirtää täsmällinen kuva.

Päällikkö tiedustelutiedon solmukohdassa

Suojelupoliisin päällikkönä Pelttari työskentelee tiedon molemmin puolin. Toisaalta hän johtaa Supon operatiivisia toimintoja, toisaalta itsekin välittää löydöksiä muille viranomaisille ja valtiojohdolle.

– Toimin tietyllä tavalla briiffaajana Supon arvioille ja näkemyksille, Pelttari kuvaa.
Supon tiedustelutiedot auttavat päätöksentekijöitä uhkien ja riskien arvioinnissa. Turvallisuuspolitiikan palattua politiikan keskiöön, tarkka ja asiantunteva tieto on entistäkin kalliimpaa.

Informaation ja sitä tarvitsevien välisenä linkkinä toimiminen vaatii kattavaa käsitystä molemmista puolista. 

– Käytännössä se, mitä Suposta tulee ulos, kulkee päällikön kautta, Pelttari kertoo.
Supon sisäisellä tasolla päällikkö on vastuussa tärkeimmistä päätöksistä, kuten toiminnasta ulkomailla ja tiedustelumenetelmien käytöstä. 

– Päällikön on oltava tietoinen tärkeimmistä asioista ja kokonaiskuvasta, Pelttari avaa. 
Syytä “mikromanageeraukseen” ei kuitenkaan ole:

– Organisaatio on järjestetty sellaiseksi, että asiat tehdään oikeilla tasoilla.
Minkälainen sitten on Suojelupoliisin päällikön tyypillinen työpäivä?

– Kalenteria kun katsoo niin palavereja ja kokouksia päivä täynnä, Pelttari naurahtaa ja lisää, että pelkkien kalenterimerkintöjen perusteella työ Supon päällikkönä ei juuri eroa muistakaan virastoista. 

– Aika arkista työ useimmiten on, mutta mielenkiintoista ja toisinaan jopa jännittävää.
Supon sisäisissä palavereissa käsitellään tiedustelutietoa ja ulkoisissa tavataan muun muassa valtiojohtoa. Yhteistyötä tehdään myös ulkomaisten tiedustelupalveluiden kanssa.

Antti Pelttari kehuu kolme vuotta sitten säädettyä tiedustelulakia. "Ilman muuta olisimme ilman sitä vaikeammassa asemassa." Kuva: Tomi Edwards

Ihmiset vaihtuvat, tehtävä pysyy

Kulunut vuosi on ollut kiireinen, Pelttari myöntää. Euroopassa käydään sotaa ja sen vaikutukset, kuten Suomen Nato-prosessi, ovat työllistäneet myös Supoa.
Pelttari mainitsee, että tiedustelulaki on nyt näyttänyt kyntensä:

– Ilman muuta olisimme vaikeammassa asemassa, jos lakia ei olisi hyväksytty, Pelttari kommentoi ja jatkaa:

– Toimintaa suunnataan tilanteen mukaan, mutta tietysti Venäjän liikkeitä on seurattu aina, eikä vasta nyt.

Luonnollisesti tiedustelu kulkee myös toiseen suuntaan: Vaikka Suomi ei Pelttarin mukaan ole Venäjää eniten tiedustelun osalta kiinnostavien maiden joukossa, maantieteellinen sijainti on huomioitu aina myös Moskovassa.

– Suomi sijaitsee lähellä Pietaria, joten luonnollisesti olemme aina olleet Venäjän tiedustelun kannalta kiinnostava maa.

Tulevaan Pelttari suhtautuu kaksijakoisesti. Vaikka maailmantilanne nyt näyttää synkältä ja lienee mutkistumaan päin, Pelttari katsoo olevansa varovaisen optimistinen. Asiat tuppaavat selviämään. Toimikautta Pelttarilla on Supossa jäljellä hieman yli kolme vuotta. Ratakadun legendaarinen päämaja ehtii tuona aikana poistua käytöstä, ja uusi päämaja valmistua Kaartinaukion reunaan. Vaikka rakennukset ja ihmiset vaihtuvat, tehtävä säilyy.

– Mikään ei koskaan ole kiinni yhdestä henkilöstä, Pelttari sanoo.

Ei edes tiedustelussa.